Rikkovatko kunnan lakia vanhusten laitoshoitomaksuissa?

Nim­imerk­ki Sariki­in­nit­ti kom­men­tis­sa huomio­ta siihen, että van­hus­ten laitoshoit­o­mak­sus­sa, joka pääsään­töis­es­ti on 85 pros­ent­tia tuloista, on myös ylära­ja. Niin on. Hoit­o­mak­su ei saa ylit­tää hoidon kustannuksia.

Näin laki sanoo, mut­ta vaikut­taa siltä, että kaik­ki kun­nat eivät tätä tiedä, kos­ka ne eivät ole julk­ista­neet tuo­ta ylära­jaa hoit­o­muodoit­tain. Ei edes Helsin­gin kaupunki.

Lain­säädän­tö on asi­as­sa veikeä. Lain mukaan hoi­dos­ta per­itään kus­tan­nuk­sia vas­taa­va mak­su. Lais­sa annetaan kuitenkin val­tioneu­vos­tolle mah­dol­lisu­us ase­tuk­sel­la määrätä mak­sus­ta alen­nus. Tämän erikoisen raken­nel­man tarkoituk­se­na on se, että sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon mak­su­ista voitaisi­in määrätä ase­tuk­sel­la eikä eduskun­taa tarvitse päästää mes­taroimaan asiaa.

Ase­tuk­sen lisäk­si myös laki on voimas­sa. Hoit­o­mak­su ei saa ylit­tää kus­tan­nuk­sia. Tätä muodol­lis­es­ti hyväo­saisia suo­jel­e­vaa lakia on syytä nou­dat­taa, sil­lä ei kukaan, jol­la on miljoo­nan euron omaisu­us­tu­lot, mak­sa van­hainkoti­paikas­ta 850 000 euroa vuodessa. Kun­tien laiton hin­noit­telu ajaa tarpeet­tomasti kaksinker­taisi­in palveluihin.