Päijät-Hämeessä yritettiin tempautumista pääkaupunkiseudun kasvun imuun

Päi­jät-Hämeen suures­sa kun­tali­itok­ses­sa etusi­jal­la ei ollut tarve organ­isoi­da palvelu­ja par­fem­min. Sekin olisi toteu­tunut, mut­ta tärkein­tä olisi ollut mah­dol­lisu­udet parem­paan yhdyskuntarakenteeseen.

Suurin osa Suomea on luisumas­sa tai jo peru­ut­ta­mat­tomasti luisunut taan­tu­viksi alueik­si, jois­sa väki van­he­nee, elinkei­noelämä kaikkoaa ja nuorista jäävät vain koulut­ta­mat­tomim­man.  Men­estyviä aluei­ta on vain kourallinen.

Lah­den seu­tu roikkuu tässä välis­sä. Kos­ka sitä ei ole tuomit­tu men­estymään eikä kukois­ta­maan, siel­lä omien päätösten vaiku­tuk­set ovat suurem­mat kuin muualla.

Lah­den seudun puut­teena on se, ettei alueel­la ole yliopis­toa. Koko Päi­jät-Häme on ollut pien­te­ol­lisu­us­val­taista, minkä vuok­si Kiinan haaste on seudul­la ankara. Toisaal­ta alueen sijain­ti on eri­no­mainen. Helsinkiläisen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan jäse­nen mielestä alue tar­joaisi poten­ti­aalis­es­ti aivan eri­no­maiset asuinympäristöt edullis­es­ti ja lähel­lä palvelu­ja. Mis­sä ihmiset halu­a­vat asua, sinne he tuo­vat myös työpaikkansa.

Koko har­joituk­sen tärkein tavoite oli nos­taa alue kasvu-uralle. Houkutel­la sinne 50 000 asukas­ta niistä noin 400 000 asukkaas­ta, jot­ka suun­taa­vat Uudelle­maalle seu­raavien 25 vuo­den aikana. Jot­ta tässä voitaisi­in onnis­tua, olisi pakko puhal­taa poik­ki tuhoisa osa-opti­moin­nin kierre, joka tähän asti on estänyt seudun voimavaro­jen käyttöönoton.

Tässä vai­heessa kuu­luu sanoa, että sama on tehtävis­sä kun­tien välisenä yhteistyönä. Toiv­otan onnea. Kun­tien väliseen yhteistyöhön alueel­la on ollut aikaa sata vuot­ta, mut­ta sitä ei ole syn­tynyt. On objek­ti­ivisia syitä, mik­si yhteystyö ei voi onnis­tua olo­suhteis­sa, jois­sa jokaisen kun­nan päät­täjien lakimääräi­nen velvol­lisu­us on valvoa oman kun­nan etua.