Pidän Teoksesta

Viikon paras uuti­nen oli, että Sofi Oksa­nen on valin­nut kus­tan­ta­mok­seen Teoksen.

Minä tutus­tu­in yhtiöön, kun etsin yhteistyökump­pa­nia omakus­tan­teista kir­jaa varten: tarkoituk­seni oli kus­tan­taa kir­ja Vau­raus ja aika itse, mut­ta tarvitsin jonkin organ­isaa­tion, jon­ka kaut­ta tait­to, paina­tus ja logis­ti­ik­ka hoi­tu­isi kätevästi kiin­teä kor­vaus­ta vas­ten. Itse kus­tan­ta­miseen min­ua yllyt­ti Esko Sep­pä­nen, joka ker­toi ansait­se­vansa kir­joit­taan ihan mukavasti, kun välis­sä ei ole kus­tan­ta­moa, jota tietokir­jo­ja kir­joit­ta­va poli­itikko ei oikein tarvitse mihinkään. Kir­jat markki­noi ja paljon myykin kir­jail­i­ja itse.

Otin yhteyt­tä Sil­ja Hiiden­heimoon. Pian edessäni oli kus­tan­nus­sopimus ja, mikä häm­mästyt­ti min­ua eniten,siinä oli min­un allekir­joituk­sen. Määräti­etoinen nainen.

Täl­lä ker­taa kus­tan­ta­mos­ta oli kuitenkin hyö­tyä, kos­ka Sil­ja paneu­tui kir­jan sisältöön ja esi­tystapaan. Pääsin esit­telemään ajatuk­siani Kir­james­suille ja niin edelleen. Esko Sep­pä­nen on var­maankin oike­as­sa siinä, että parem­min olisin kir­jal­la ansain­nut omakus­tan­teena, vaik­ka sitä olisikin myy­ty vähemmän.

Kus­tan­nus­toim­inta on muut­tunut 30 vuodessa täysin. Siihen on tul­lut enem­män taloudel­lista kil­pailua ja kir­jan tekemisen kiin­teät kus­tan­nuk­set ovat pois­tuneet, kun kir­jo­ja ei tarvitse enää latoa. Ennen kir­jail­i­ja sai saman kiin­teän 15 pros­entin palkkion ohje­hin­nas­ta. Useim­mat kir­jat tuot­ti­vat kus­tan­ta­moille tap­pi­o­ta, mut­ta muu­ta­mat best­sel­ler­it enem­män kujin kat­toi­vat tap­pi­ot. Tap­pi­ol­lisek­si tiedet­ty­jen kir­jo­jen kus­tan­t­a­mi­nen oli kult­tuuripoli­ti­ikkaa. WSOY:n omis­ta­ja­su­vut riite­liv­ät tästä peri­aat­teesta keskenään rajusti. Sanoma Oy näyt­tää omis­ta­jana tekevän WSOY:stä pelkän rahantekokoneen, joka ei tosin tee edes rahaa.

Kir­jail­i­jalle näyt­tää tärkeäm­pää ole­van kus­tan­nus­toimit­ta­ja kuin kus­tan­ta­ja. Kus­tan­nus­toimit­ta­jan vai­h­taes­sa taloa, kir­jail­i­jat seu­raa­vat perässä.

Kus­tan­ta­mot eivät voi oikein tehdä kult­tuuripoli­ti­ikkaa senkään vuok­si, että parhaat kir­jail­i­jat osaa­vat vaa­tia enem­män. He eivät halua rahoit­taa muiden tap­pi­oi­ta – pait­si Sofi Oksa­nen, joka sanoi, että hän on kir­jas­taan Puhdis­tus saamien­sa tulo­jen ansios­ta ase­mas­sa, jos­sa voi tehdä eet­tisiä val­in­to­ja. Jotkut rikoskir­jail­i­jat perus­ti­vat juuri osu­uskun­nan kus­tan­ta­ak­seen kir­jansa itse. Teo0ksessa on muka­va henki.

Netis­sä voi kir­jan julka­ista läh­es ilmaisek­si, mut­ta eipä siitä toisaal­ta saa tulo­jakaan. Jos kir­ja käyt­töli­it­tymänä yleen­sä säi­lyy, yleistyä saat­ta­vat sel­l­aiset sopimuk­set, jol­lainen min­un oli tarkoi­tus tehdä Teok­sen kanssa.  Kir­jail­i­ja mak­saa palveluista kus­tan­ta­molle palveluista ja saa myyn­ti­t­u­lot itselleen. Kus­tan­ta­mo edi­toi, tait­taa, painat­taa, toimit­taa kir­jakaup­poi­hin ja organ­isoi kor­vaus­ta vas­taan markki­noin­tia. Tärkeä rooli kus­tan­ta­molle on myös laa­tuser­ti­fikaat­ti, jota julkaisem­i­nen arvoste­tun kus­tan­ta­mon siip­i­en suo­jas­sa merkitsee.

Täl­laises­sa tule­vaisu­udessa ei tap­pi­ol­lisia runokir­jo­ja julka­ista kuin netis­sä tai yhteiskun­nan tuella.

Kir­jani SATA-komiteas­ta tulee Teok­sen kus­tan­ta­mana lokaku­un lopulla.