Pitääkö pakollista ruotsinkielen opetusta lisätä

Vas­tauk­seni HS-raatiin

2) Ei pidä

Vaa­di­taan erit­täin kovia perustelu­ja sille, että koulu­opetuk­ses­sa ei lähde­tä oppi­laan omas­ta edus­ta vaan jostain abstrak­tista yhteiskun­nal­lis­es­ta tavoit­teesta. Koulus­sa pitäisi antaa ope­tus­ta oppi­laan edus­ta läh­tien, eikä oppi­laan etu suinkaan kaikkien osalta ole ruotsinkie­len opetuk­sen lisäämi­nen. Kieli­taidon merk­i­tys koros­tuu jatku­vasti. Suo­ma­laiset anta­vat muille maille kohtu­ut­toman etu­lyön­ti­ase­man  osaa­mal­la kah­ta kan­sain­väli­sis­sä yhteyk­sis­sä hyödytön­tä kieltä.

Vitosen arvosanal­la suorite­tus­ta perusk­oulun pakko­ruot­sista ei ole hyö­tyä  kenellekään. Korkein­taan se ruokkii suvait­se­mat­to­mia ajatuk­sia kieliv­ähem­mistöä kohtaan. Olisi parem­pi, että ruot­sia opiske­li­si­vat ne, jot­ka koke­vat siitä hyötyvänsä.

Aja­tus, että Suomen kak­sikielisyy­destä automaat­tis­es­ti syn­ty­isi vaa­timus siitä, että kaikkien on opetelta­va toista koti­maista, on sikäli outo, että kaikkia koske­va pakolli­nen ruotsinope­tus tuli vas­ta perusk­oulun mukana. Sitä ennen vain oppik­oulua käyvät sai­vat pakol­lista ope­tus­ta ruotsin kielessä. Aiem­paa tilan­net­ta vas­taisi nyt se, että ruotsin kieli olisi pakolli­nen lukioissa.

Kun­tat­alout­ta ajatellen on kohtu­u­ton vaa­timus, että jokaises­sa pienessäkin Pohjois-Kar­jalan kun­nas­sa on tar­jot­ta­va vai­h­toe­htona ruot­si A‑kielenä. Jokin halukkaiden oppi­laiden määrä pitäisi olla kri­teer­inä. Voi tietysti olla, että lehti­ti­eto on tämän osalta epä­tark­ka, eikä kukaan ole ehdot­tanutkaan yhdelle oppi­laalle tar­jot­tavaa A‑ruotsia.

Koulun pitäisi antaa eväät oppi­laan elämälle, eikä tule­via vaa­timuk­sia pitäisi johtaa nyky­hetkestä eikä varsinkaan men­neisyy­destä. Nyt perusk­oulun aloit­ta­vat oppi­laat tule­vat eläkeikään noin vuot­ta 2070. Jos trendi­no­mais­es­ti arvioi ruotsinkie­len tarvet­ta 2050-luvul­la, se lie­nee selvästi vähäisem­pi kuin nyt.  Myös pohjo­is­mai­sis­sa yri­tyk­sis­sä siir­ry­tään työkie­lenä englan­ti­in jo senkin takia, etteivät ruot­salaiset ja tan­skalaiset tule keskenään toimeen skan­d­i­naav­isil­la kielillä.

Min­un sukupol­veni päät­täjät arvosta­vat ruotsin kieltä his­to­ri­al­li­sista syistä, mut­ta nuorem­mat sukupol­vet tule­vat lakkaut­ta­maan pakol­lisen kaikkia koske­van ruotsin opetuk­sen varmasti.

Ruotsinkie­len ase­maa tulisi ryhtyä kohden­ta­maan kieliv­ähem­mistö kult­tuuri­au­tono­maista ja siitä, että ainakin suuril­la paikkakun­nil­la heille tar­jot­taisi­in yksikielisiä ruotsinkielisiä palvelu­ja. Kieliv­ähem­mistön on omin toimin pidet­tävä huol­ta, että maas­sa koulute­taan tarpeek­si ruotsinkieli­sistä hoito­henkilökun­taa ja opet­ta­jia. Pakko­ruot­sia vaival­lois­es­ti tavaa­va hoita­ja ei omankielisen hoidon vaa­timus­ta pysty täyt­tämään. Nykyisel­lä tiel­lä kak­sikielisyys näivettyy.