Luin joskus kansantaloustieteilijää, joka kertoi, ettei äänestämisessä ole mitään järkeä. Päättely meni jotenkin näin: Oletetaan, että presidentinvaalissa tilanne on niin tasan, että ehdokkaiden äänimäärät mahtuisivat sadantuhannen äänen sisälle. Jos käyt äänestämässä on karkeasti arvioiden yksi mahdollisuus sadasta tuhannesta, että äänesi ratkaisee voittajan. Jos äänestäminen vie puoli tuntia ja arvostat aikasi kymmeneksi euroksi tunnissa, sinun pitää arvostaa ehdokkaasi voitto puolen miljoonan euron arvoiseksi, ennen kuin äänestäminen kannattaa.
Ajattelutapa on aivan hölmö. Olettaen, että vaalissa ”meikäläisiä” on 1,5 miljoonaa. Jos sinun ratkaiseva äänesi ”maksaa” puoli miljoonaa, kaikki nuo 1,5 miljoonaa meikäläistä hyötyvät siitä. Jos meikäläiset arvostavat oman ehdokkaansa voittoa kolmenkymmenen sentin verran, äänestäminen kannattaa. ”Heikäläiset” tietysti kärsivät, mutta tällaisissa koitoksissa se lasketaan yleensä plussan puolelle.
Kansantaloustieteilijämme oletti ihmiset puhtaasti individualisteiksi, joilla ei olisi mitään tajua yhteisestä edusta eikä taipumusta toimia yhteisen edun hyväksi. Jos ihmiset ajattelisivat noin, asuisimme yhä luolissa. Koko inhimillinen toiminta perustuu toisenlaiselle ajattelulle.
Olen ymmärtänyt, että kansantaloustieteilijän ajattelutapa on tuttu libertaareille. Tämä sisältää sen paradoksin, että tuolla ajattelutavalla yhteiskuntaa ei saa toimimaan kuin pakkojen kautta, koska vapaaehtoiseen yleisen hyvän kunnioittamiseen ei voi luottaa. Libertaalin ei ole myöskään lainkaan loogista harjoittaa hyväntekeväisyyttä, vaikka juuri he ajattelevat, että hyvinvointiyhteiskunnan pakollinen tulojentasaus voidaan korvata vapaaehtoisella hyväntekeväisyydellä.
Libertaarien maailmassa ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää. Yhdenkään ihmisen toimet eivät vaikuta siihen havaittavaa määrää, joten kenenkään ei kannata tehdä mitään.
Mutta ainahan voi toivoa, että libertaarit ovat johdonmukaisia ja jättävät äänestämästä. Kaikki. Eduskuntaan tulee silloin toisenlaisen ihmiskuvan kannattajia.
Kannattaako libertaarin äänestää?
Luin joskus kansantaloustieteilijää, joka kertoi, ettei äänestämisessä ole mitään järkeä. Päättely meni jotenkin näin: Oletetaan, että presidentinvaalissa tilanne on niin tasan, että ehdokkaiden äänimäärät mahtuisivat sadantuhannen äänen sisälle. Jos käyt äänestämässä on karkeasti arvioiden yksi mahdollisuus sadasta tuhannesta, että äänesi ratkaisee voittajan. Jos äänestäminen vie puoli tuntia ja arvostat aikasi kymmeneksi euroksi tunnissa, sinun pitää arvostaa ehdokkaasi voitto puolen miljoonan euron arvoiseksi ennen kuin äänestäminen kannattaa.
Ajattelutapa on aivan hölmö. Olettaen, että vaalissa ”meikäläisiä” on 1,5 miljoonaa. Jos sinun ratkaiseva äänesi ”maksaa” puoli miljoonaa, kaikki nuo 1,5 miljoonaa meikäläistä hyötyvät siitä. Jos meikäläiset arvostavat oman ehdokkaansa voittoa kolmenkymmenen sentin verran, äänestäminen kannattaa. ”Heikäläiset” tietysti kärsivät, mutta tällaisissa koitoksissa se lasketaan yleensä plussan puolelle.
Kansantaloustieteilijämme oletti ihmiset puhtaasti individualisteiksi, joilla ei olisi mitään tajua yhteisestä edusta eikä taipumusta toimia yhteisen edun hyväksi. Jos ihmiset ajattelisivat noin, asuisimme yhä luolissa. Koko inhimillinen toiminta perustuu toisenlaiselle ajattelulle.
Olen ymmärtänyt, että kansantaloustieteilijän ajattelutapa on tuttu libertaareille. Tämä sisältää sen paradoksin, että tuolla ajattelutavalla yhteiskuntaa ei saa toimimaan kuin pakkojen kautta, koska vapaaehtoiseen yleisen hyvän kunnioittamiseen ei voi luottaa. Libertaalin ei ole myöskään lainkaan loogista harjoittaa hyväntekeväisyyttä, vaikka juuri he ajattelevat, että hyvinvointiyhteiskunnan pakollinen tulojentasaus voidaan korvata vapaaehtoisella hyväntekeväisyydellä.
Libertaarien maailmassa ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää. Yhdenkään ihmisen toimet eivät vaikuta siihen havaittavaa määrää, joten kenenkään ei kannata tehdä mitään.
Mutta ainahan voi toivoa, että libertaarit ovat johdonmukaisia ja jättävät äänestämästä. Kaikki. Eduskuntaan tulee silloin toisenlaisen ihmiskuvan kannattajia.
