Huumeissa pahinta on rikollisuus

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvale­hdessä. Blo­gin sään­nöl­lisille luk­i­joille sen ajatuk­set saat­ta­vat olla tuttuja.

Muu­ta­ma vuosi sit­ten Espan­jas­sa nuori mies tem­paisi silmäl­a­sit päästäni ja lupasi ne takaisin 50 euron hin­nas­ta. Ohikulk­i­jat neu­voivat mak­samaan. Rahat saat­u­aan sivistyneen oloinen mies pahoit­teli tekoaan ja sanoi, ettei hänel­lä ole muu­ta mahdollisuutta.

Olin huumer­a­han alkulähteil­lä. Saman­laisia pikkupuro­ja syn­nyt­tävät ullakko­mur­rot, polkupyörä­varkaudet, eläkeläisäitin­sä tilit puhdista­vat aikamiespo­jat, väki­val­taiset pankkiryöstöt ja per­in­töra­hansa huumeisi­in haaskaa­vat käyttä­jät. Miljoon­ista pikkupuroista syn­tyy val­ta­va vir­ta, joka mur­taa tieltään kaik­ki padot.

Huumekau­pan syn­nyt­tämät voitot liikku­vat sadois­sa mil­jardeis­sa eurois­sa. Niitä ei haaska­ta vain ylel­liseen elämään.  Niil­lä oste­taan yri­tyk­siä, poli­itikko­ja, tuo­mare­i­ta ja kaikkea mitä rahal­la saa. Tämän rin­nal­la Arto Merisa­lo jakoi poli­itikoille pen­nosia. Tal­iban sotii huumer­a­hoil­la. Merkit­tävä osa maail­man talouselämästä on jou­tu­mas­sa rikol­lis­ten hal­tu­un. Mek­sikon val­tion pelätään sor­tu­van huumemafi­an käsiin.

Pahin asia huumeis­sa onkin niihin liit­tyvä rikol­lisu­us. Olem­me­han paljon huolestuneem­pia huumeista kuin nuorten imp­paamis­es­ta. Tin­ner­in hais­teli­ja pilaa aivon­sa, mut­ta ei rahoi­ta sitä ryöstöillä.

Yhdys­val­tain pres­i­dent­ti Nixon julisti huumei­den vas­taisen sodan tarkoituk­se­naan nujer­taa huumekaup­pa. Neljässäkymme­nessä vuodessa rahaa on palanut tuhat mil­jar­dia dol­lar­ia, mut­ta huumei­den käyt­tö ei ole vähen­tynyt. Kun yhtä huumekartel­lia on onnis­tut­tu heiken­tämään, muut ovat kiit­täneet ja val­lan­neet sen markki­nat. Huumekau­pan jät­timäiset voitot syn­nyt­tävät voiman, jota ei voi voit­taa. USA:ssa mon­et nuori­son idol­eista käyt­tävät avoimesti huumeita.

Huumekaup­pi­aat kiit­tävät huumei­den vas­taista sotaa tähti­ti­eteel­li­sistä voitois­taan, sil­lä hin­to­ja se on nos­tanut. Tämä on saat­tanut jopa lisätä kysyn­tää, sil­lä val­taisat voitot houkut­tel­e­vat aggres­si­iviseen markki­noin­ti­in. Vaik­ka tin­ner­iä ja huume­sieniä on Suomes­sa vapaasti saatavil­la, niistä ei ole tul­lut määrään­sä suurem­paa ongel­maa. Niil­lä ei voi ansai­ta rahaa.

Mek­sikon huume­so­das­sa on neljän vuo­den aikana kuol­lut 26 000 henkeä, pääosin huumekartel­lien keskinäi­sis­sä tais­teluis­sa. Huumerikol­liset elim­i­noi­vat toisi­aan paljon poli­isia tehokkaam­min. Silti huumekaup­pa kukoistaa.

Voiko pahem­min epäonnistua?

Strate­giaa huumei­ta vas­taan pitäisi miet­tiä kokon­aan uud­estaan, mut­ta näin latau­tuneesta aiheesta on vaikea keskustel­la. Mon­elle on tärkeätä, että toimet näyt­tävät huumev­as­taisil­ta, vaik­ka ne eivät tehoaisi lainkaan. Jos emme pysty lopet­ta­maan huumei­den käyt­töä, yritetään suit­sia edes rikollisuutta.

Brit­tiläi­nen talousle­hti The Econ­o­mist on tois­tu­vasti esit­tänyt huumei­den lail­lis­tamista ja niiden kau­pan ottamista yhteiskun­nan valvon­taan ja verotet­tavak­si. Huumei­den käyt­tö jatkuisi, mut­ta kun rikol­lisu­us asian ympäril­lä katoaisi, ongel­ma lask­isi tin­ner­in hais­telun tasolle.

On hätkähdyt­tävä aja­tus, että Alkos­ta myytäisi­in hero­i­inia kokeilun­haluiselle nuorelle par­ille. Ennen kuin antaudu­taan ehdoit­ta, mietitään kompromissia.

Huumek­oukku­un joutunei­ta ei pidä jät­tää huumekaup­pi­aiden armoille, kuten se ryöstäjäni oli jätet­ty. Huumeen orju­ut­ta­ma on kul­takaivos huumekaup­pi­aille. Mon­et heistä pan­naan rahoit­ta­maan oma käyt­tön­sä huumei­den myynnillä.

Suomes­sa val­tio jakoi sodan jäl­keen hero­i­inia koukku­un jääneille soti­laille. Hero­i­inia he oli­vat saa­neet muun muas­sa armei­jan yskänlääkkeestä.

Nyky­isin monis­sa mais­sa annetaan hero­i­iniri­ip­pu­vaisille hero­i­inin kor­vaa­jana vaarat­tomam­paa huumet­ta, joka pois­taa vieroi­tu­soireet, mut­ta ei tuo­ta eufo­ri­aa. Eniten käytetään tur­va­heroi­iniksikin mainit­tua buprenor­fi­inia. Sitä oikein käyt­tämäl­lä voi huume­riippu­vuu­den kanssa elää suh­teel­lisen nor­maalia elämää. Moni nuore­na hölmöil­lyt kiit­tää sitä elämän­sä pelastamisesta.

Ran­skas­sa buprenor­fi­inia saa läh­es vapaasti apteekeista. Sieltä sitä vir­taa Suomeen katukaup­paan. Sitä kaup­paa­vat pikkurikol­liset, hero­i­inia ammat­tirikol­liset. On ikävää, että moni aloit­taa huumei­den käytön pub­renor­fi­inil­la, mut­ta toisaal­ta aine on syr­jäyt­tänyt vaar­al­lisem­man hero­i­inin katukaupas­sa ja säästänyt sato­ja ihmishenkiä. Tosin sekakäyt­täjä voi tap­paa itsen­sä myös buprenorfiinilla.

Kor­vaushoidon yleistymi­nen on syönyt hero­i­inikaup­pi­aiden voit­to­ja. Suomes­sa pahin ongelmahu­ume on amfe­tami­i­ni ja Yhdys­val­lois­sa kokai­i­ni. Niille ei ole kor­vaavaa tur­vahu­umet­ta. Pitäisikö narko­maaneille jakaa kokai­inia ja amfetamiinia?

Jois­sakin Etelä-Amerikan mais­sa annetaan kokai­iniri­ip­pu­vaisille siirap­pi­in imeytet­tyä kokai­inia, jota ei voi piikit­tää eikä nuuskata.

Kun olin kym­menisen vuot­ta sit­ten perus­palve­lu­min­is­teri, eräs huumeri­ip­pu­vaisia AIDS-poti­lai­ta hoita­va laitos pyysi min­ul­ta lupaa jakaa amfe­tami­inia kuole­maa odot­taville poti­lailleen, etteivät nämä piikit­täisi itseään puis­tois­sa ja levit­täisi tau­ti­aan. Olisin suos­tunut, mut­ta val­tuuteni eivät riittäneet.

Voi olla, että kor­vaushoito jät­tää huume­koukkuun joitain sel­l­aisia, jot­ka voisi­vat vielä pala­ta päi­h­teet­tömään elämään. Huumepolitiik­assa ei voi kuitenkaan kat­soa vain käyt­täjien etua. Kyse on yhteiskun­nan turvallisuu­desta ja huumerikol­lisu­u­den nujertamisesta.

Barcelo­nan keskus­ta oli 1990-luvun alus­sa iltai­sin autio. Tur­is­tit pelkä­sivät ryöstöaikeis­sa liikku­via narko­maane­ja. Nyt Ram­blal­la on turiste­ja ruuhkak­si asti. Huumevä­ki siiv­ot­ti­in pois laa­jamit­taisel­la kor­vaushoito-ohjel­mal­la. Sen ter­veyshyödys­tä voidaan keskustel­la, mut­ta kaduis­ta tuli turvallisia.

Kor­vaushoidol­la viedään huumekaup­pi­ail­ta varmim­mat asi­akkaat, mut­ta läh­eskään kaikkia tulo­ja. Suurin osa rahavir­roista tulee viihdekäyt­täjiltä, joil­la asia on ainakin vielä kontrollissa.

Kokai­inin kohdal­la The Econ­o­mist-lehden ehdo­tus huumei­den myymis­es­tä val­tion monop­o­li­na ei saa kan­na­tus­ta, mut­ta mon­es­sa maas­sa keskustel­laan kannabik­sen laillistamisesta.

Kannabis on kiis­tat­ta alko­ho­lia hai­tat­tomampi päi­hde. Jos olisi mah­dol­lista, kan­nat­taisi vai­h­taa alko­holi ja sen aiheut­ta­mat tuhan­net alko­ho­likuolemat, per­heväki­val­ta, puuko­tuk­set ja liiken­neon­net­to­muudet kannabik­seen, mut­ta se ei ole mah­dol­lista. Kannabis toisi mukanaan uuden­laisia hait­to­ja. Sal­li­mal­la kannabik­sen saisimme molem­pi­en haitat.

Jos asia olisi Suomen käsis­sä, kannabista ei kan­nat­taisi vapaut­taa, mut­ta jos muut maat vapaut­ta­vat kannabik­sen, meille ei jää vaihtoehtoja.

Kali­for­nia äänestää kannabik­sen lail­lis­tamis­es­ta mar­rasku­us­sa. Kan­nat­ta­jien moti­iv­it vai­htel­e­vat halus­ta päästä käyt­tämään itse, pyrkimyk­seen tor­jua rikol­lisu­ut­ta ja saa­da vero­tu­lo­ja. Vapaut­ta­mi­nen johtaa mielipidetiedusteluissa.

PS.

En ole koskaan käyt­tänyt mui­ta päi­hteitä kuin alko­ho­lia ja kofeiinia.