Hinta, arvo ja niukkuus

Postauk­seni keskus­ta-asumisen suh­teel­lis­es­ta hin­nan­nousus­ta herät­ti keskustelun hin­nan ja arvon suh­teesta. Käsitei­den selkeyt­tämisek­si vähän tyl­sää teoriaa.

Kuten käsite­ana­ly­y­sis­sa on tapana, tehdään epäre­al­isti­nen ole­tus, jon­ka mukaan keskus­ta-asum­ista voidaan valmis­taa lisää niin, että uusi on yhtä hyvää kuin van­ha eikä van­hakaan siitä huonone eikä parane.  Lisään­tyykö vai vähe­neekö keskus­ta-asumisen arvo ja mitä tapah­tuu hinnalle?

Alla olevas­sa kuvas­sa on esitet­ty per­in­teinen kysyn­tä käyrä. Keskus­ta-asumisen arvo on toisille suurem­pi kuin toisille. Jos kaik­ki halukkaat voisi­vat asua keskus­tas­sa, yhteen­las­ket­tu arvo olisi sinisen käyrän ala­puolelle mah­tu­va alue. Mut­ta kaik­ki eivät voi.

Pan­naan ihmiset järjestyk­seen sen mnukaan kuin­ka kiihkeästi he halu­a­vat asua keskus­tas­sa. Vähän epäreilusti halua mitataan mak­suhalukku­udel­la. Paljonko keskus­ta-asumis­es­ta ollaan valmi­it (ja kykenevät) mak­samaan. Vasem­mal­la ovat kiihkeim­mät ja varakkaim­mat urban­is­min ihail­i­jat ja viimeisenä oikeal­la on Mat­ti Van­hanen, joka ei ottaisi keskus­ta-asun­toa vas­taan edes ilmaiseksi.

Kuvas­sa on esitet­ty kolme keskus­ta-asumisen määrää, q₁, q₂ ja q₃ ja niitä vas­taa­vat hin­nat , p₁, p₂ ja p_3. Mitä enem­män keskus­ta-asum­ista on tar­jol­la, sitä alem­mas sen hin­ta las­kee. Jokaisen neliön yläpuolel­la on kaare­va kolmio, joka mit­taa sitä keskus­ta-asumisen arvoa, jos­ta asu­jan ei tarvitse mak­saa. Kiihkeinkin keskus­ta-asu­ja, joka olisi valmis mak­samaan melkein mitä tahansa, saa asun­ton­sa järkeväl­lä hin­nal­la. Tuo­ta yläpuolelle jäävää kaare­vaa kolmio­ta kut­su­taan kulut­ta­jan yli­jäämäk­si. Samal­la kun määrän kas­vaes­sa keskus­ta-asumisen hin­ta las­kee, kulut­ta­jan yli­jäämä nousee. Yksit­täis­ten henkilöi­den koke­malle arvolle ei tapah­du mitään, pait­si, että yhä use­ampi pääsee naut­ti­maan tästä arvosta.

Kos­ka asun­nos­ta keskus­tas­sa mak­se­taan nyt enem­män kuin Por­nai­sis­sa, asun­to­ja kan­nat­taisi rak­en­taa mielu­um­min keskus­taan kuin Por­naisi­in. Eivät tietenkään kaik­ki prefer­oi keskus­taa ohi Por­nais­ten, mut­ta nyky­isi­in mah­dol­lisuuk­si­in ver­rat­tuna use­ampi preferoi.

Emme tee mitään sil­lä tiedol­la, halu­aisiko suo­ma­laista kymme­nen, kak­sikym­men­tä voi kolmekym­men­tä pros­ent­tia asua Helsin­gin keskus­tas­sa. Riit­tää, että tiedämme, että sitä halu­aisi enem­män kuin sinne mahtuu.

Az väit­tä, että keskus­ta-asumisen arvo las­kee (sini­nen käyrä siir­tyy alaspäin), jos keskus­taa raken­netaan lisää ja saas­teet, melu ja ruuhkat kas­va­vat. Kari Kosk­i­nen taas sanoi, että keskus­tas­ta tulee sitä arvokkaampi, mitä isom­man kaupun­gin keskus­ta se on. Jos kat­somme asumisen hin­taa (= mak­suhalukku­us) Riihimäel­lä, Helsingis­sä, Lon­toos­sa ja New Yorkissa, Kosk­i­nen näyt­täisi ole­van oikeassa.