Jätehuoltoon tarvitaan kilpailua

Helsin­gin sanomat aset­tui jokin päivä sit­ten pääkir­joituk­ses­saan sille kan­nalle, että jäte­huol­lon tulisi olla kun­nan kil­pailut­ta­ma monop­o­li. Tärkein syy oli se, että muu johtaisi yksi­ty­is­ten yri­tys­ten ker­mankuor­in­taan jät­tei­den kuljetuksessa.

Ker­mankuor­in­ta tarkoit­taa sitä, että yri­tyk­set aja­vat hal­val­la niiden jät­teet, jota ovat rak­en­ta­neet asun­ton­sa osak­si järkevää yhdyskun­taraken­net­ta ja mah­dol­lisim­man epäedulliseen paikkaan rak­en­ta­neet saa­vat mak­saa pitkät kul­je­tusetäisyyten­sä itse. Tämä ker­mankuorin­nan vas­tus­t­a­mi­nen on keskeinen syy yhdyskun­tarak­en­teen hajoamiseen. Meil­lä on kym­meniä muitakin asioi­ta, jois­sa toimi­vas­sa yhdyskun­tarak­en­teessa asu­vat sub­ven­toi­vat pakol­lisil­la tasa­tar­if­feil­la huonoa yhdyskun­taraken­net­ta. Minus­ta tältä osin ker­mankuor­in­ta olisi oikeudenmukaista.

Parem­pi argu­ment­ti vapaa­ta kil­pailua kohtaan olisi se, että jos jokainen solmisi sopimuk­set naa­puris­taan tietämät­tä, samoil­la kul­mil­la ris­teil­isi suuri määrä peräkkäin ajavia keräysauto­ja. Sik­si pakolli­nen yhteistyö on järkevää, mut­ta olisi oikeu­den­mukaista kil­pailut­taa vaikka­pa kaupungi­nosa ker­ral­laan ja kohdis­taa kunkin alueen mak­sut tämän alueen asukkaille ja vain heille.

Toinen ongel­ma Hesarin pääkir­joituk­ses­sa oli, ettei jäte­huolto ole pelkkää jät­teen kul­je­tus­ta. Kun kun­ta ”omis­taa” jät­teet niin, ettei mikään ulkop­uo­li­nen voi ostaa niitä asukkail­ta hyö­tykäyt­töön, päädytään sel­l­aisi­in teknisi­in inno­vaa­tioi­hin kuin että kaik­ki jät­teet kumo­taan lajit­telemat­tom­i­na kaatopaikoille – tai sit­ten ne lajitel­laan koti­talouk­sis­sa ja kipataan sit­ten kaatopaikoille. Suo­mi on johtavia kaatopaikkaratkaisun sovelta­jia.  Jos luovu­taan kaatopaikoista, sovel­letaan bru­taalia seka­jät­teen massapolttoa.

Viime vuon­na olin Köl­nin jäte­huoltomes­suil­la. Siel­lä oli paljon suo­ma­laisia näyt­teil­leaset­ta­jia ja jät­teitä tuot­tavien edus­ta­jia, mut­ta kun­nal­lisen jätealan edus­ta­jia uusi tieto ei kiin­nos­tanut, kos­ka van­has­sa on vara parempi.

Kil­pailua tarvit­taisi­in jät­tei­den käsit­telyssä tarvit­taisi­in. Jokainen jäte­la­jike pitäisi huu­tokau­pa­ta – kuka käsit­telee sen halvim­mal­la – tai joidenkin jakei­den osalta – kuka mak­saa siitä eniten.  Tosin tään erot­ta­mi­nen keräilystä on vaikea­ta. Yhden strate­gian mukaan jät­teet lajitel­laan kotona ja haetaan suurel­la määräl­lä peräkkäin kulke­via auto­ja erik­seen. Toisen mukaan jät­teet lajitel­laan kuivi­in ja märki­in, pilko­taan pienek­si ja lajitel­laan koneellisesti.

Kun­nal­lisen jäte­huol­lon van­hanaikaisu­us on hyvä todiste siitä, että monop­o­li tuot­taa monop­o­lin ongelmat.

Kil­pailu johtaisi paljon korkeam­paan kier­rä­tysas­teeseen – ja myös siihen, että kier­rätet­täviksi valikoi­tu­isi­vat ne jaok­keet, joi­ta on järkevää kierrättää.

Veroil­la ja mak­suil­la voi ohja­ta ratkaisua yleisen edun mukaisek­si – esimerkik­si otta­maan huomioon ilmastokysymykset.