Yleensä innovaatiot leviävät kulttuurista toiseen. Parempi syrjäyttää huonomman. Yksi raja pysyy tiukkana. En ole koskaan nähnyt järvisuomessa merihankaimia soutuveneissä. Mistä näin jyrkkä kulttuuriraja?
Järvihankaimissa on yksi hyvä puoli: airot eivät putoa veteen, vaikka unohtaisi pitää niistä kiinni. Muuta hyvää niissä ei olekaan.
Merihankaimilla voi säädellä lapojen kulmaa veteen, kun järvihankaimissa kulma on aina 90 astetta. Kun lapaa kääntää vähän vedon lopussa, kun airoja aletaan vetää ylös, saa vielä pienen potkun.
Järvihankaimilla on hankala soutaa vastatuuleen, koska niitä ei voi kääntää ilmassa tuuleen nähden poikittain.
Merihankaimissa on portaattomat ”vaihteet”. Vastatuuleen mentäessä vedetään airot vähän sisäänpäin, jolloin veto lyhenee ja soutu kevenee ja päinvastoin
Ahtaassa paikassa merihankaimissa airoja voi vetää sisään niin että mahtuu soutamaan. Kömpelöillä järvihankaimilla ei ahtaaseen paikkaan ole menemistä.
