Oodi merihankaimille

Yleen­sä inno­vaa­tiot leviä­vät kult­tuu­ris­ta toi­seen. Parem­pi syr­jäyt­tää huo­nom­man. Yksi raja pysyy tiuk­ka­na. En ole kos­kaan näh­nyt jär­vi­suo­mes­sa meri­han­kai­mia sou­tu­ve­neis­sä. Mis­tä näin jyrk­kä kulttuuriraja? 

Jär­vi­han­kai­mis­sa on yksi hyvä puo­li: airot eivät putoa veteen, vaik­ka unoh­tai­si pitää niis­tä kiin­ni. Muu­ta hyvää niis­sä ei olekaan.

Meri­han­kai­mil­la voi sää­del­lä lapo­jen kul­maa veteen, kun jär­vi­han­kai­mis­sa kul­ma on aina 90 astet­ta. Kun lapaa kään­tää vähän vedon lopus­sa, kun airo­ja ale­taan vetää ylös, saa vie­lä pie­nen potkun.

Jär­vi­han­kai­mil­la on han­ka­la sou­taa vas­ta­tuu­leen, kos­ka nii­tä ei voi kään­tää ilmas­sa tuu­leen näh­den poikittain.

Meri­han­kai­mis­sa on por­taat­to­mat ”vaih­teet”. Vas­ta­tuu­leen men­täes­sä vede­tään airot vähän sisään­päin, jol­loin veto lyhe­nee ja sou­tu keve­nee ja päinvastoin

Ahtaas­sa pai­kas­sa meri­han­kai­mis­sa airo­ja voi vetää sisään niin että mah­tuu sou­ta­maan. Köm­pe­löil­lä jär­vi­han­kai­mil­la ei ahtaa­seen paik­kaan ole menemistä.

46 vastausta artikkeliin “Oodi merihankaimille”

  1. Eikös nois­sa kil­pa­sou­tu­ve­neis­sä kum­min­kin ole enem­pi tuom­mo­set “jär­vi­mal­li­set” han­kai­met, ett kai niis­sä jotain muu­ta­kin hyvää on? Molem­pia on tul­lut käy­tet­tyä eli kyl­lä nii­tä tääl­lä sisä­ve­sis­töis­sä­kin on mut­ta merel­tä­hän ne on tuliai­si­na tuo­tu. Eikös tuo veneen mal­li­kin ole merel­lä eri­lai­nen ja aal­lot­kin on eri­lai­set, näil­lä­kin voi olla vai­ku­tus­ta. Meri­han­kai­met ei vält­tä­mät­tä toi­mi kapeem­mas­sa venees­sä yhtä hyvin.
    Kyl­lä­hän maa­il­mas­sa on pal­jon asioi­ta jois­sa “kehi­tys” ei aina tun­nu men­neen eteenpäin.
    Menee ohi aihees­ta mut­ta nyt vuo­den ver­ran noja­pyö­räil­lee­nä, pis­tää ihmet­te­le­mään mikä saa 99,99% ihmi­sis­tä aja­maan pystypyörällä ?

  2. Lap­suu­des­sa­ni Uuden­maan pie­nel­lä jär­vel­lä meil­lä oli pel­käs­tään meri­han­kai­mia. Veneet oli­vat pai­kal­li­sia puu­ve­nei­tä. Myö­hem­min jou­tues­sa­ni sou­ta­maan lasi­kui­tu­ve­neen jär­vi­han­kai­mil­la havait­sin kaik­ki Osmon mai­nit­se­mat ongel­mat. Ehkä ainoa jär­vi­han­kain­ten etu on kalas­taes­sa kun sou­ta­ja jou­tuu tart­tu­maan äkkiä haa­viin tms. jol­loin airot eivät pää­se putoa­maan veteen.

    Poh­joi­sen joki­ve­neis­sä olen myös näh­nyt pel­käs­tään meri­han­kain­ten tapai­sia rat­kai­su­ja. Yleen­sä kyse on kah­des­ta tapis­ta, joi­den välis­sä airoa pide­tään. Jokien kapei­kois­sa on tie­tys­ti olen­nais­ta saa­da vedet­tyä airo­ja sisään tar­peen vaatiessa.

  3. Olen näh­nyt meri­han­kai­mia jär­vil­lä, mut­ta har­vi­nai­sem­pia ne ovat. Syy on var­maan se, että ylei­sim­min jär­vil­lä sou­del­les­sa ei ole niin nuu­kaa, kos­ka sou­tu­ve­neet han­ki­taan sik­si, että voi­daan sou­taa sadan met­rin pää­hän ran­nas­ta mato-ongel­le. Uis­tin­ta­kin vede­tään yleen­sä niin hitaas­ti ja tyy­nel­lä sääl­lä, ettei moi­nen hifis­te­ly istu. Lisäk­si jär­vil­lä sou­te­le­vat ovat useam­min juo­vuk­sis­sa, ja huk­kai­si­vat ne airot kumminkin.

  4. Jär­vi­han­kai­met on usein vuo­kra­ve­neis­sä vie­lä asen­net­tu vää­rin, niin että airot osu­vat toi­siin­sa (tai ovat lii­an kau­ka­na toi­sis­taan). Meri­han­kai­men ainoa vika on se, että se ei kellu.

  5. Ter­ve!

    Merel­lä on usein suu­rem­pi aal­lok­ko kuin jär­vel­lä; tulee tilan­ne, jos­sa airon lapa on työn­net­tä­vä eteen vas­taan tule­van aal­lon läpi. On edul­lis­ta, että lapa voi­daan kään­tää vaakatasoon.

    Jär­vel­lä täl­lai­nen on har­vi­nais­ta, joten jät­vi­han­kain on val­mis­tus­tek­nil­li­ses­ti edul­li­sem­pa suo­sit­tub malli.

    Asias­sa ei lie­ne sen kum­mem­paa. Ahtai­ta paik­ko­ja var­ten on mela.

    Veik­ko Luomi

  6. Heh, city­vih­reä ei osaa sou­taa… Osaat­ko kui­ten­kin uida, jos jär­vi­han­kai­mien kans­sa tulee ylit­se­pää­se­mät­tö­miä vai­keuk­sia? Ja muis­ta aina venei­ly­ky­pä­rä, ilman sitä ei ole sou­ta­mi­nen järvellä.

  7. Molem­mis­ta on koe­mus­ta, ei tosin pal­joa. Sanoi­sin, että kum­mal­la­kin on etun­sa. Verk­koen las­kus­sa jen jär­vei­ha­na­ki­met ovat käte­vät ja tot­tu­mat­to­mal­le hel­pom­mat käyttää.

    Jos oikein muis­tan, kil­pa­ve­neis­sä on kiin­teät han­kai­met eli ns. järvihankaimet.

  8. Kas, hie­no ja tär­keä kesäi­nen aihe. Osmo on sel­väs­ti­kin pereh­ty­nyt airo­nau­tiik­kaan, huo­maan heti.

    Osmon sou­tu­te­hos­ta ker­to­maan ei ole mitään lisää­mis­tä. Meri­han­kai­met ovat aivan ylivoimaiset. 

    Muu­hun oli­si: olen nimit­täin syn­ty­nyt ja vart­tu­nut jär­vi­han­kain­seu­dul­la ja sit­ten muu­tim­me meri­han­kai­na­lu­eel­le, jos­sa kalas­tin kovas­ti ja ihan vähän nau­lai­lin veneitäkin.

    Kult­tuu­ris­hok­ki muu­ton jäl­keen oli kova. Ihan sou­ta­mat­to­mal­ta se tun­tui aluk­si noin kol­me ensim­mäis­tä minuut­tia kun­nes opin. Nyt en vaih­tai­si jär­vi­seu­dun han­kai­miin sit­ten mil­lään Oden­kin ker­to­mis­ta monis­ta syistä. 

    Pait­si että jou­duin muu­ta­ma vuo­si sit­ten taas käyt­tä­mään tila­päis­tä kala­jol­laa­ni jär­vi­han­kai­mil­la. Ne ovat aivan mah­dot­to­mat, ja eten­kin jos lum­met­ta, ahven­vi­taa tai kais­lik­koa on pal­jon ja ne tar­raa­vat lapoi­hin veden alla tai päällä.

    Meri­han­kai­mil­la voi ensin­nä­kin sou­taa airot kapeal­la kais­li­kon läpi. Niil­lä siis mah­tuu paik­koi­hin, joi­hin jär­vi­han­kai­mil­la sou­taen ei ikinä.

    Lisäk­si jos mata­las­sa vene ottaa poh­jaan, meri­han­kain-ihmi­nen ottaa nop­saan airon ja alkaa sau­voa voi­ton­rie­mui­sin ilmein.

    Jär­vi­han­kain-ihmi­nen jököt­tä poh­jas­sa ja nit­kut­taa airoa irti han­kai­men aasin tavoin kil­ju­vas­ta ruti­kui­vas­ta kumi­pus­las­ta ja sadat­te­lee ja itkee vuo­ron perään. Voi että sel­lai­sen ajat­te­le­mi­nen­kin sär­kee sydän­tä. Ihmispolot!

    Eli meri­han­kai­met ovat hil­jai­set­kin, ei kiti­nää ei niti­nää. Jos oli­si, kou­ra­ku­pil­la vet­tä han­kai­miin ja tapit likoa­vat same­tin­peh­meik­si pin­nal­taan ja äänet­tö­mik­si ja han­kain­ten muut­kin sau­mat tur­poa­vat tiiviiksi.

    Jär­vi­han­kain-ihmi­nen jou­tuu tuos­sa tilan­tees­sa kai­va­maan CRC-pul­lon ja tuhut­te­le­maan öljyä pus­liin. Sini­nen öljy­va­na vain levi­ää ympä­ri jär­ven ja kuvot­ta­va kemi­kaa­lin­kat­ku täyt­tää koko veneen. 

    Entäs kun airo tart­tuu poh­ja­kas­vei­hin, kuten usein käy?

    Meri­han­kai­mil­la riit­tää, että kis­kai­see airoa vähän veneen sisäl­le. Sujuu ihan sou­ta­mi­sen lomassa.

    Jär­vi­han­kain pitää erik­seen kis­koa ja kirs­kut­taa ylös ja varis­tel­la kama­las­ti sada­tel­len ruo­hot pois — 10–20 kiloa rehe­vil­lä paikoilla. 

    Jär­vi­han­kai­mil­la tuos­ta muu­toin niin iloi­ses­ta luon­non­sat­tu­muk­ses­ta syn­tyy aivan hir­veä här­ve­li: vene pysäh­tyy, kiro­sa­no­ja len­tää, akka huu­taa, koi­ra hauk­kuu, ter­mos­pul­lo kaa­tuu, mök­ki­naa­pu­ri nau­raa, housut öljyyn­ty­vät pilal­le han­kai­men tapeis­ta, ank­ku­ri koli­see, kiin­ni­tys­köy­si sot­keen­tuu uis­ti­meen, sii­ma menee sopak­si ja hau­ki pols­kii pakoon syvänteeseen. 

    Kaik­ki inhi­mil­li­nen paha, joka ihmi­sel­le voi tapah­tua kau­nii­na kesäil­ta­na muka­van jär­ven kala­kais­li­kon reunalla. 

    Eikä sii­nä vie­lä kaik­ki! Entäs kun jär­vi­han­kain menee rikki?

    HOO! Sii­nä­pä olet kuin Mik­ki Hii­ri meri­hä­däs­sä aaval­la jär­ven­se­läl­lä ja ukkos­pil­vi on juu­ri nouse­mas­sa nis­kaa­si. Avun­huu­dot eivät kuu­lu rajuil­man läpi, vene kal­lis­te­lee kun aal­lot lyö­vät yksiai­roi­sen ven­hon kyl­keen ja jos pelas­tut, olet vilus­tu­nee­na ja vas­ta monen monen tun­nin kulut­tua ran­nas­sa yhdel­lä airol­la meloen.

    Entä meri­han­kain-ihmi­nen? Ole­te­taan, että jos­ta­kin mie­li­puo­li­ses­ta syys­tä alem­pi han­kain­tap­pi katkeasi. 

    Vaih­de­taan alem­man tilal­le ylem­pi ja sou­de­taan taas. Tai kis­kais­taan istuin­tel­jos­ta se kapein lau­ta irti. Se on vah­vuu­del­taan aina noin 12-mil­li­nen eli juu­ri sopi­va han­kain­ta­pin rei­kään. Lau­ta pol­kais­taan poik­ki ja hal­ki ja sujau­te­taan hankaimeksi.

    Ran­nas­sa voi sit­ten vuol­la kau­niis­ta luon­non­ma­te­ri­aa­lis­ta uuden hie­non tapin ja höy­lä­tä uuden lau­dan istuin­tel­joon. Se on muka­vaa mökkipuuhaa.

    Jär­vi­han­kai­nih­mi­nen taas jou­tuu soit­te­le­maan Osuus­kau­poi­hin ja kyse­le­mään, että “Oli­si­ko teil­lä Kolis­ta­ja-Rämis­tä­jä ‑veneen vm. ‑77 han­kai­mia varao­sik­si? TÄH, ei ole? Entä vas­taa­via? Sata euroa pari? Pidät­te­kö minua hul­lu­na. Ai pidät­te… Vaih­da vaan itte meri­han­kai­miin, niin!” Tyyt tyyt tyyt…

    Entäs kun airo kat­ke­aa? Monis­sa jär­vi­han­kai­mis­sa se kat­ke­aa sen ruu­vin lahot­ta­ma­na, joka menee airon läpi kiin­ni­tys­koh­das­ta. Tulee siis mela ja niin käy usein.

    Jos jos­ta­kin syys­tä merin­han­kain-ihmi­sen airo meni­si poik­ki, hän vain sou­taa sil­lä lyhyem­mäl­lä, joka sopii tie­ten­kin sii­hen avoi­meen merihankaimeen. 

    Tai hätä­ti­las­sa taas kis­kai­see poh­ja­tel­jos­ta pisim­män lau­dan ja käyt­tää sitä airo­na. Tai sou­taa sau­voin toi­se­na airo­naan, jos sel­lai­nen on venees­sä. Kaik­ki käy.

    Entä kun vene pitää kis­koa mai­hin. Mis­tä jär­vi­han­kain-ihmi­nen saa otteen kuten meri­han­kain-ihmi­nen han­kain­ta­peis­ta? Ei mis­tään tai sot­kee käten­sä han­kai­mis­ta valu­vaan sit­ke­ään öljy­töh­nään ja repii itsen­sä vuo­ta­vil­le haa­vol­le jär­vi­han­kai­mien alu­mii­nin valu­pur­sei­siin. Vaat­teet­kin sii­nä likaan­tu­vat ja vai­mo jäkät­tää taas ihan aiheesta.

    Onhan meri­han­kai­mis­sa se teo­rias­sa huo­no puo­li, että airo voi­si pudo­ta — ehkä — veteen. Mut­ta meri­han­kain-ihmi­nen osaa kis­kais­ta airon aina veneen­puo­lel­le. Sii­nä kaik­ki. Ja jos airo nyt sat­tui­si tip­pu­maan veteen jol­la­kin aivan ensi­ker­ta­lai­sel­la, eikö sen voi­si nos­taa ylös? Minä aina­kin teen niin ja suo­sit­te­len muillekin.

  9. Mitä jär­keä on nil­lit­tää asiois­ta, jot­ka a) eivät oikeas­taan kuu­lu itsel­le ja jois­ta b) ei ole sen kum­mem­paa hait­taa kenellekään?

    Epäi­len että jär­vi­han­kai­mis­ta pide­tään kol­mes­ta syystä:
    1. Airo­ja ei tar­vit­se läh­teä onki­maan vedes­tä*, jos niis­tä sat­tuu pääs­tä­mään irti vaik­ka­pa sen vuok­si, ettei viit­si koko ajan soudella.
    2. Meri­han­kai­mis­sa on pys­ty­suun­tai­nen haa­rus, joka saat­taa olla ikä­vä venee­seen ja venees­tä siir­ryt­täes­sä sekä myös vaa­ral­li­nen säi­ly­tet­täes­sä venet­tä ran­nas­sa lai­tu­rin vieressä.
    3. Meri­han­kai­met vaa­ti­vat enem­män kes­kit­ty­mis­tä sou­ta­mis­tek­niik­kaan. Jos jär­vel­lä sil­loin täl­löin sou­te­lee huvik­seen, luon­nos­ta naut­ti­mi­nen kiin­nos­ta­nee enem­män kuin sou­tu­tek­niik­ka­hi­fis­te­ly. Enem­män liik­ku­vat taas usein hank­ki­vat perämoottorin.

    *) toi­min­ta, jos­sa saat­taa olla huo­mat­ta­va veneestäputoamisriski

  10. jär­vi­han­kai­met ovat koke­mat­to­mal­le sou­ta­jal­le (kuten minä) pal­jon hel­pom­mat. Kun olo­suh­teet sisä­ve­sil­lä eivät vaa­di han­ka­lam­min omak­sut­ta­via meri­han­kai­mia niin jär­vi­han­kai­met ovat “riit­tä­vän hyvä” rat­kai­su useim­mil­le mökkiläisille.

  11. Luu­len, että täs­sä on taka­na kak­si yksin­ker­tais­ta syytä

    1) Jär­vi­han­kai­met ovat mah­dot­to­mat meren aal­lo­kos­sa, sik­si nii­tä ei kos­kaan näe siellä. 

    2) Jär­vi­han­kai­mil­la on hel­pom­pi alot­taa, jos ei osaa sou­taa ollen­kaan. Ne tun­tu­vat vähän tur­val­li­sem­mil­ta. Sik­si mök­ki­läi­set suo­si­vat nii­tä. Aalois­ta ja kapei­kois­ta ei tar­vit­se niin välit­tää, kun vaan poi­ke­taan katis­kal­la 50m päässä.

    Kuin­ka­ko­han van­ha kek­sin­tö jär­vi­han­kai­met ovat? Meri­han­kai­met­han ovat var­mas­ti se alku­pe­räi­nen mal­li aina­kin toi­min­ta­pe­ri­aat­teen­sa puo­les­ta, kos­ka ne ovat pal­jon yksin­ker­tai­sem­mat. Eli jär­vi­han­kai­met ovat kor­van­neet meri­han­kai­met jär­vi­seu­dul­la jos­kus his­to­rias­sa, luul­ta­vas­ti 1900-luvulla

  12. Jär­vel­le kuu­luu jär­vi­han­kai­met. Meri­han­kai­met ovat eit­tä­mät­tä moni­puo­li­set, mut­ta vaa­ti­vat myös enem­män tark­kai­lua. Kun jär­vel­lä aal­lok­ko ja tuu­li har­voin ovat sel­lai­sia että airoa tar­vit­si­si pyö­ri­tel­lä kuvail­lul­la taval­la, saa jär­vi­han­kai­mil­la kes­kit­tää ener­gian sou­ta­mi­seen. En vaihtaisi.

  13. Jär­vi­han­kai­mis­sa on yksi hyvä puo­li: airot eivät putoa veteen”

    Niin­pä. Tuo on aika suu­ri etu katis­ko­ja kokiessa.

  14. Ihmi­set jakau­tu­vat kar­keas­ti meri-ihmi­siin ja jär­vi-ihmi­siin. Meri-ihmi­siä on vähem­män. (He siis ovat syn­tyi­sin ran­nik­ko­seu­duil­ta.) Hel­sin­ki on täyn­nä maa­seu­dun jär­vi-ihmi­siä (vrt. juhan­nus­lii­ken­ne Itä-Suo­meen). Mei­dän meri-ihmis­ten mie­les­tä jär­vi­sou­te­li­jat eivät tie­dä meres­tä, meren­käyn­nis­tä mitään. He tar­vit­se­vat airoi­hin kiin­nik­keet, ettei­vät pudo­ta nii­tä kän­nis­sä. Huk­ku­vat juhan­nuk­se­na kor­kein­taan. Ilman kiin­nik­kei­tä. (Ja lii­ve­jä, joi­ta meri-ihmi­nen käyt­tää.) Kat­so­kaa tilastoja.
    Jär­vi-ihmi­set osaa­vat tus­kin uida. Ns. jär­vi­han­kain on lai­te, jota meren­ran­ta-asu­kas kat­soo kuin kil­pa­pyö­räi­li­jä jopoa. Söpö, mut­ta ei sil­lä min­nek­kään pääse.

  15. Molem­mat toi­mi­vat kuten edel­lä on kuvat­tu. Jär­vi­han­kai­met kui­ten­kin sääs­tä­vät airoa kun taas meri­han­kai­met kulut­ta­vat ja ohen­ta­vat airoa.

  16. Ei airoa­ja tar­vit­se vält­tä­mät­tä kah­ta han­kain­ta per airo. Yksi riittää.

    Mut­ta vaa­tii­kin tai­toa sou­taa yhdel­lä hankaimella.
    Moni­ko on jou­tu­nut täl­lai­seen tilan­tee­seen, että venees­tä ei löy­dyk­kään kuin han­kain per airo — sivullaan.

  17. Taot­tu jär­vi­han­kain ei lie­ne kek­sin­tö­nä kovin van­ha. Perin­tei­nen han­kain jär­vil­lä on ollut veneen lai­das­ta ylös­päin sojot­ta­va puu­tap­pi, johon airo on tukeu­tu­nut vedet­täes­sä, koko­nai­suu­teen kuu­lu­nut vit­sas­lenk­ki taas on estä­nyt airon lii­al­li­sen perään­ty­mi­sen päin­vas­tai­ses­sa liik­kees­sä. Jot­kut ove­lim­mat veneen­veis­tä­jät ovat jopa jät­tä­neet ylim­pään vene­lau­taan luon­no­nok­san han­kai­mek­si! Toi­min­nal­taan jär­jes­te­ly on hyvin­kin vas­tan­nut merihankainta.
    Rau­das­ta tao­tun jär­vi­han­kai­men yleis­ty­mi­nen (1900-luvun alkupuolella?)lienee joh­tu­nut sii­tä, että airo ei ole kulu­nut — veneen lai­taan kos­ket­ta­vaan koh­taan on voi­tu jopa ruu­va­ta metal­li­le­vy. Jär­vien mata­lah­ko aal­lok­ko on teh­nyt jär­jes­te­lyn mahdolliseksi.
    Itse olen sou­ta­nut kai­kil­la kol­mel­la hankaintyypillä.

  18. Mun mie­les­tä jär­vi­han­kain on ihan yli­voi­mai­nen. Meri­han­kai­men kans­sa pitää kiin­nit­tää lii­kaa huo­mioo sii­hen, että airot pysyy saman mit­tai­se­na ja airot pitää aina pis­tää sisäl­le venee­seen, kun rupee teke­mään jotain.

    Ricca­do:

    Riit­ta: Meri­han­kain kelluu.

    hmmm… no kaik­ki meri­han­kai­met mitä mä oon näh­ny on ollu umpimetallia.

  19. Jus­tiin­sa niin kuin Sas­ka kir­joit­ti: “Jär­vel­le kuu­luu jär­vi­han­kai­met. Meri­han­kai­met ovat eit­tä­mät­tä moni­puo­li­set, mut­ta vaa­ti­vat myös enem­män tark­kai­lua. Kun jär­vel­lä aal­lok­ko ja tuu­li har­voin ovat sel­lai­sia että airoa tar­vit­si­si pyö­ri­tel­lä kuvail­lul­la taval­la, saa jär­vi­han­kai­mil­la kes­kit­tää ener­gian sou­ta­mi­seen. En vaihtaisi.”

    En minä­kään! Merel­le en läh­ti­si sou­ta­maan mil­lään han­kai­mil­la, ja sen ker­ran kun on jär­vel­lä ollut pak­ko sou­taa meri­han­kai­mil­la, se on ollut ihlan mah­lot­to­man hankalaa.

  20. Meri­han­kaa­ja 7.8.2010 kel­lo 15:56: 😀 Hih, lois­ta­va kirjoitus!

  21. Täs­sä jää nyt huo­mioi­mat­ta se, että kiin­teäl­lä tuki­pis­teel­lä varus­te­tun vivun hyö­ty­suh­de on pal­jon parem­pi, jos olo­suh­teet vain ovat sopivat.

    Kun­to­sa­lil­la rau­dan­nos­te­lua har­ras­ta­vil­le sama ilmiö on tut­tu esi­mer­kik­si penk­ki­pun­ner­ruk­ses­ta. Jos tan­koa käyt­täen pys­tyy pun­ner­ta­maan ylös 80 kg, voi­si luul­la, että sama onnis­tuu kah­del­la 40 kg:n käsi­pai­nol­la. Vaan eipä onnis­tu, vaik­ka käy­tös­sä on sama lihas­voi­ma ja nos­tet­ta­va­na sama rau­ta­mää­rä. Kah­ta eril­lis­tä kap­pa­let­ta nos­tet­taes­sa iso osa voi­mas­ta kuluu liik­keen tasa­pai­not­ta­mi­seen ja koor­di­noi­mi­seen, kun taas yhtä kap­pa­let­ta kah­del­la kädel­lä nos­tet­taes­sa lii­ke “tasa­pai­not­taa itse itsen­sä” ja isom­pi osa voi­mas­ta voi­daan käyt­tää nos­ta­mi­seen. 80 kg:n tan­ko­pun­ner­ta­jan suo­ri­tus käsi­pai­noil­la on (yksi­lös­tä ja tree­nis­tä riip­puen) ehkä pikem­min­kin 2 x 30 g = 60 kg tai jotain tuon suuntaista. 

    En ole sou­tueks­pert­ti, mut­ta ymmär­täi­sin saman päte­vän siel­lä­kin. Tuu­li­sis­sa ja aal­toi­sis­sa olois­sa irto­han­kain nousee arvoon­sa jat­ku­van säää­ty­mi­sen­sä ansios­ta, kun taas tyy­nem­mis­sä olois­sa kiin­teän han­kai­men hyö­ty­suh­de on yli­voi­mai­nen. Ja jär­vel­lä­hän on kes­ki­mää­rin tyy­neem­pää kuin merellä…

    Kil­pa­sou­dus­sa luu­li­si käy­tet­tä­vän meri­han­kai­mia, jos ne oli­si­vat yksi­se­lit­tei­ses­ti parempia.

  22. Jot­kut täs­sä esiin­ty­vät argu­men­tit ovat täy­sin yhte­ne­viä sen kans­sa, että ruo­kaa ei saa läm­mit­tää mik­ros­sa, kos­ka mik­ro on moder­ni kek­sin­tö, pitää läm­mit­tää uunis­sa, jot­ta on vih­reä, vaik­ka ener­gi­aa kuluu kymmenkertaisesti. 

    Suu­rin­ta osaa ihmi­sis­tä nyt vaan ei kiin­nos­ta pitää koko ajan airois­ta kiin­ni, eikä suu­rim­mal­le osal­le jär­vel­lä sou­te­li­jois­ta tule vas­taan tilan­net­ta, jos­sa lavan kään­tä­mi­nen tai vipu­var­ren sää­tä­mi­nen oli­si joten­kin tärkeää.

  23. Kom­men­toi­jil­ta jäi kir­joi­tuk­se­ni point­ti ymmär­tä­mät­tä, mut­ta ehkä olin pii­lot­ta­nut sen tur­han huolellisesti.
    Suo­ma­lai­set ovat ylee4nsä hyviä omak­su­maan. Peru­na syr­jäyt­ti lan­tun ja nau­riin muu­ta­mas­sa vuo­des­sa, pizzat ja keba­bit ovat val­lan­neet koko Suo­men, tie­to­tek­niik­ka levi­si het­kes­sä ja niin edel­leen. Miten on mah­dol­lis­ta, että kult­tuu­rie­ro — merel­lä aina meri­han­kai­met ja jär­vil­lä aina jär­vi­han­kai­met — on voi­nut kes­tää. Molem­mil­la on puo­len­sa — jär­vi­han­kai­mil­la lähin­nä kai se, että sou­ta­mi­sen oppii hel­pom­min. Mut­ta luu­li­si, että jär­vil­tä löy­tyi­si meri­han­kai­men kähyt­tä­jiä ja merel­tä jär­vi­han­kai­men käyttäjiä.

  24. Osmo skrev:

    Miten on mah­dol­lis­ta, että kult­tuu­rie­ro – merel­lä aina meri­han­kai­met ja jär­vil­lä aina jär­vi­han­kai­met – on voi­nut kestää.”

    Tämä pos­taus oli var­maan taas ns. koe­pal­lo kun sitä pitää alkaa seli­tel­lä. Eikä edes pidä paik­kaan­sa tuo väi­te. Olen ollut mel­ko monel­la jär­vel­lä sekä meria­lu­eel­la. Kum­paa­kin han­kain­tyyp­piä on sekai­sin ja raja näyt­täi­si mene­vän veneen koon mukaan. Syy mik­si ns. jär­vi­han­kain on esi­mer­kik­si Savos­sa ylei­sem­pi joh­tuu toden­nä­köi­ses­ti sii­tä, että sou­tu­ve­ne varus­te­taan sel­lai­sil­la jo teh­taal­la, eikä ole suu­rem­min syy­tä vaih­taa jos on hyväk­si todettu.

  25. No höh, Osmo, just­han täs­sä on monen kom­men­taat­to­rin voi­min todet­tu että jär­vel­lä ja merel­lä on eri olo­suh­teet. Mik­si käyt­täi­sin olo­suh­de X:n varus­tei­ta olo­suh­de Z:n val­li­tes­sa, jos Z:lla on omat, sil­le luo­dut varusteet?

    1. Suo­jai­sel­la meren­lah­del­la on jär­vio­lo­suh­teet ja Pie.lisen aaval­la seläl­lä merio­lo­suh­teet, mut­ta han­kai­met mene­vät suo­la­pi­toi­suu­den mukaan.

  26. Osmo: “Kom­men­toi­jil­ta jäi kir­joi­tuk­se­ni point­ti ymmär­tä­mät­tä, mut­ta ehkä olin pii­lot­ta­nut sen tur­han huolellisesti.
    Suo­ma­lai­set ovat ylee4nsä hyviä omak­su­maan. Peru­na syr­jäyt­ti lan­tun ja nau­riin muu­ta­mas­sa vuo­des­sa, pizzat ja keba­bit ovat val­lan­neet koko Suo­men, tie­to­tek­niik­ka levi­si het­kes­sä ja niin edel­leen. Miten on mah­dol­lis­ta, että kult­tuu­rie­ro – merel­lä aina meri­han­kai­met ja jär­vil­lä aina jär­vi­han­kai­met – on voi­nut kes­tää. Molem­mil­la on puo­len­sa – jär­vi­han­kai­mil­la lähin­nä kai se, että sou­ta­mi­sen oppii hel­pom­min. Mut­ta luu­li­si, että jär­vil­tä löy­tyi­si meri­han­kai­men kähyt­tä­jiä ja merel­tä jär­vi­han­kai­men käyttäjiä.”

    Mui­den kom­men­toi­jien puo­les­ta en sano mitään, mut­ta itse mie­les­tä­ni ymmär­sin point­ti­si ja kiis­tin sen. Inno­vaa­tioi­den leviä­mi­nen on kiin­nos­ta­va ilmiö, mut­ta meri­han­kain ei ole inno­vaa­tio, joka oli­si joten­kin itses­tään­sel­väs­ti parem­pi kuin aiem­pi tai kil­pai­le­va tek­no­lo­gia. Nike ja Adi­das tuot­ta­vat kym­me­nen ker­taa enem­män lenk­ka­rei­ta kuin nap­pik­sia, mut­ta se ei tee lenk­ka­reis­ta sovel­tu­via jal­ka­pal­loi­luun eikä jal­ka­pal­loi­li­joi­den mää­rää vähen­nä se, että lenk­kei­li­jöi­tä on enemmän.

    Nimen­sä mukai­ses­ti meri­han­kain toi­mii merel­lä, mut­ta ei kovin hyvin jär­vi-Suo­mes­sa, eikä sik­si ole siel­lä yleis­ty­nyt. Koh­ta­lai­sen tyy­nis­sä olois­sa kiin­teä han­kain on yli­voi­mai­nen, jos halu­taan että ven­ho liik­kuu mah­dol­li­sim­man pal­jon mah­dol­li­sim­man vähäl­lä lihasponnistuksella.

    (Sen sijaan se on kiin­nos­ta­va kysy­mys, mik­si jär­vil­tä ei löy­dy meri­han­kai­mien käyt­tä­jiä ja päin­vas­toin. Sou­tu­ve­ne on perin­tei­ses­ti hyvin­kin pai­kal­li­nen kul­ku­pe­li ja jää eläk­keel­le saman järven/lahden/poukaman ran­nal­la mis­sä aika­naan otet­tiin käyt­töön, mut­ta onko auto perät­rai­le­rei­neen muut­ta­nut tätä? Ja pal­jon­ko Suo­mes­sa yli­pää­tään on sou­tu­ve­nei­tä? Sou­tu­ve­nei­den väes­tön­las­ken­ta ja sosio­lo­gi­nen kar­toi­tus, sii­nä­pä oli­si jotain! Ker­toi­si ehkä jotain Suo­mes­ta laajemminkin.)

  27. Suo­jai­sel­la meren­lah­del­la on jär­vio­lo­suh­teet ja Pie.lisen aaval­la seläl­lä merio­lo­suh­teet, mut­ta han­kai­met mene­vät suo­la­pi­toi­suu­den mukaan.”

    🙂 Minä olen aika var­ma, että tuon voi kat­soa THL:n Sotka.netistä ja sen avio­ero­ja kuvaa­vas­ta tilas­tos­ta. Huo­ma­sin nimit­täin, että siel­lä mis­sä on pal­jon meri­han­kai­mia, on vähän yksinhuoltajaperheitä.

    Per­he­so­pu säi­lyy, kun sou­ta­mi­nen esi­mer­kik­si kesä­mö­kil­lä sujuu. Toi­sin kuin jär­vi­han­kai­mil­la. Kat­so­kaa itse, jos ette usko. Jär­vi­han­kai­met rik­ko­vat koko­nai­sia perheitä:

    http://uusi.sotkanet.fi/kartta/mC/109/3/3A/0/74/?cx=3400000.0&cy=7250000.0&cz=1300000.0&s=24&y=109

  28. Olen näh­nyt jär­vi­käy­tös­sä meri­han­kai­mia, sou­ta­nut­kin sel­lai­sel­la, mut­ta nii­tä on vähem­män, ja mie­les­tä­ni syy on yksin­ker­tai­nen. Jär­vel­le vene han­ki­taan yleen­sä pie­nis­sä vesis­sä kevyeen sou­te­luun, katis­koi­den koke­mi­seen ja hitaa­seen uis­te­luun. Sii­nä yhtey­des­sä se, että lap­set­kin voi­vat sou­taa ilman että airot ovat heti jär­ves­sä, on isom­pi etu kuin se, että hank­kii “kun­non” hankaimet.

    Nimi “jär­vi­han­kain” on tie­tys­ti harhaanjohtava.

  29. Sou­tu­kil­pai­lut vis­siin peru­taan, jos on yhtään enem­pi aal­lok­koa ja har­vem­min radal­la airot lum­pei­siin­kaan tart­tu­vat. Kau­ka­jär­vel­lä (Pert­ti Karp­pi­nen kehui taka­vuo­si­na Euroo­pan toi­sek­si par­haak­si kil­pa­pai­kak­si) ei nouse kun­non aal­to­ja juu­ri kos­kaan, kos­ka jär­vi on pit­kä ja kapea.

    Ne meri­han­kai­met, joi­den kans­sa kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten sou­ta­maan opet­te­lin, eivät olleet metal­li­sia eivät­kä myös­kään kel­lu­neet (oli­vat jotain pai­na­van­puo­leis­ta muo­via). Kun sit­ten kesän­viet­to meren­ran­nal­la lop­pui, muut­tui sou­ta­mi­nen ihan toi­sen­lai­sek­si: kaik­ki opi­tut hie­nou­det sai unoh­taa, ml. reflek­sin vetäis­tä airot venee­seen, jos piti verk­koon tai katis­kaan tarttua.

    Tuli­pa taas kova ikä­vä lap­suu­den kesä­paik­kaa: nyt sil­tä nie­mel­tä on kuu­lem­ma jo kaik­ki puut­kin kaa­det­tu ja kuu­lem­ma naa­pu­ri­mö­kin pai­kal­la nököt­tää tuulivoimala.

  30. Molem­mat toi­mi­vat kuten edel­lä on kuvat­tu. Jär­vi­han­kai­met kui­ten­kin sääs­tä­vät airoa kun taas meri­han­kai­met kulut­ta­vat ja ohen­ta­vat airoa.”

    Meriai­ro jäte­tään usein hie­man pak­sum­mak­si kulutuskohdasta.

    Jos vaka­vah­ko­ja kulu­tus­jäl­kiä ilmaan­tui­si 20 kesän jäl­keen, kulu­tus­koh­taan napu­tel­laan sel­lai­nen nah­kai­nen kaulus. 

    Punk-hen­ki­set voi­vat lei­ka­ta sii­hen hap­su­ja ja goot­ti-väki käyt­tää nau­loi­na sel­lai­sia sepän­te­ke­miä nupe­ja. Hea­vy-hen­ki­set taas isol­la kro­ma­tul­la kan­nal­la varus­tet­tu­ja nau­lo­ja, joi­den kan­taan on taot­tu synk­kä pää­kal­lon kuva. 

    Näin airot saa­vat pir­teän ja yksi­löl­li­sen ilmeen ja kuvas­ta­vat sou­ta­jan­sa aja­tus­maa­il­maa toi­sin kuin mil­joo­naan sar­joi­na hiki­pa­jas­sa ken­ties vie­lä­pä lap­si­työ­voi­mal­la valet­tu tusinahankain. 🙂

  31. Isä opet­ti lap­se­na, että meri­han­kai­met ovat ainoa oikea vaih­toeh­to, kun olin oppi­nut par­tio­lei­ril­lä sou­ta­maan jär­vi­han­kai­mil­la ja pur­na­sin kesä­mö­kin meri­han­kai­mis­ta. Mis­sään muu­al­la en ole näi­tä ter­me­jä kuul­lut­kaan, joten arve­lin, ettei käsit­tei­tä käy­te­tä oikeasti. 

    Jär­vi­han­kai­mil­la sou­taes­saan huo­maa jat­ku­vas­ti, että airot ovat vähän vää­räs­sä koh­das­sa. Nii­tä pitäi­si joko siir­tää kes­kem­mäl­le tai sit­ten ulom­mas. Ja tiet­ty, kään­tää. Muu­ten tulee rak­ko­ja, kun jou­tuu anta­maan airon pyö­riä kät­tä vasten. 

    Eivät­kö kil­pa­han­kai­met ole kui­ten­kin enem­män kuin meri­han­kai­met sikä­li, että ne sal­li­vat airon pyörimisen?

  32. Minä muis­te­lin, että se nah­ka nau­lat­tiin airoon pait­si estä­mään kulu­mis­ta myös hel­pot­ta­maan sou­ta­mis­ta (paran­ta­mal­la kitkaa). 

    Meri- ja jär­vi­han­kai­mien ver­tai­lu on vähän kuin emac­sia ja note­pa­dia ver­tai­si. Molem­mil­le on käyt­tön­sä ja käyttäjänsä.

  33. Tämä han­kai­ne­si­merk­ki on hyvä evo­luu­tioon liit­ty­vä koe ja mal­li (jos­sa han­kain toi­mii väli­kap­pa­lee­na). Luon­non­va­lin­ta toi­mii. Merel­lä meren taval­la ja jär­vel­lä jär­ven. Eikä kum­paan­kaan pitäi­si liit­tyä mitään oikeas­sa ole­mi­sen näkö­kul­maa (vaik­ka meri-ihmi­sel­lä on tiet­ty vai­keus suh­tau­tua jär­vi-ihmi­siin neut­raa­lis­ti, veden näkö­kul­mas­ta). Darwi­nin hom­mat jat­ka­vat kul­ku­aan. Väli­muo­to­ja on mut­ta pää­sään­tö on tämä: meri on aina meri, jär­vi järvi.

  34. Poh­joi­sen joki­so­vel­lus han­kai­mis­ta oli kak­si vah­vis­tus­ta lai­dan molem­min puolin,sisäosassa oli kolot kah­del­le tapil­le, jot­ka nousi­vat lai­das­ta ylös­päin ja joi­den väliin airo asetettiin.

    Airoa saat­toi siis kään­nel­lä miten tah­toi, samoin ulko­ne­maa­kin saat­toi sää­tää hieman.

    Uiton vuok­si airon piti olla hel­pos­ti vapau­tet­ta­vis­sa, airoil­la kun piti pys­tyä töni­mään reit­ti pöl­li-ja tuk­ki­su­man läpi.

    Airo kyl­lä kului, samoin tapit, mut­ta pap­pa tai isä veis­te­li tal­vi­puh­tei­na uudet airot muu­ta­man vuo­den välein.
    Lai­taan voi­tiin vah­vik­keet ja tapit vaih­taa nii­den kulues­sa liikaa

  35. Nyt pitää huo­ma­ta, että nykyi­sin jär­vi­han­kai­mi­na esi­tel­tä­vät viri­tyk­set ovat kel­vot­to­mia. Kai nyt tie­dät­te, että parem­pi ja yli­voi­mai­nen jär­vi­han­kain pys­tyy ihan kaik­keen mihin meri­han­kain­kin. Ennen­kuin ruvet­tiin raken­ta­maan näi­tä koneis­tet­tu­ja ja pus­lat­tu­ja alu­mii­nin­pa­lo­ja, joi­ta saa kiin­ni ja irti vain tie­tyis­sä asen­nois­sa, han­kai­me­na oli lenk­ki­ruu­vi airos­sa, ja hie­man vino tap­pi veneen lai­das­sa. Jot­kut lait­toi­vat vie­lä löy­sän ket­jun tai lii­nan pät­kän sii­hen airon ja par­taan välil­le, jos airo sat­tui tipahtamaan.

    Jos tar­vi­taa airon sisään vetoa tai kal­lis­tus­ta, airo vaan nos­te­taan tapis­taan nojaa­maan tap­piin, ja kaik­ki edel­la heh­ku­tet­tu onnis­tuu. Jois­sain airois­sa oli vie­lä merk­kiu­rat pituu­den arvioi­mis­ta var­ten. Jär­vi­han­kain muut­tui meri­han­kai­mek­si sekun­nis­sa, ja takaisin.

    Jär­vi­han­kain ei ole isoil­la aal­loil­la hyvä.kokematon on äkkiä poh­ja­lau­doil­la oiko­se­naan airon­pään kolauttamana.

  36. OS: “pizzat ja keba­bit ovat val­lan­neet koko Suomen”

    Kes­kus­te­lu on pysy­nyt mie­len­kiin­toi­sis­sa han­kai­mis­sa, mut­ta tuo­hon pizza ver­tai­luun voi­si tode­ta että Suo­mes­sa pizzoi­na myy­tä­vät juus­toa­na­nas­läys­täk­keet eivät ole alkuun­kaan samo­ja tuot­tei­ta kuin alku­pe­räi­set durum veh­näs­tä lei­vo­tut ja puu-uunis­sa pais­te­tut ita­lia­lai­set pizzat.

  37. Vain yksi sana lisät­tä­väk­si tähän kes­kus­te­luun: Perämoottori.

  38. Jos­tain syys­tä olen kuul­lut käsit­teet meri- ja jär­vi­han­kain vas­ta aika hil­jat­tain. Olen luu­le­nut, että ne ovat avo- ja tap­pi­han­kain. Avo­han­kai­men sai­si puo­les­ta­ni lail­la kiel­tää, niis­tä ei tule kuin vihai­sek­si. Vana­vet­tä on taka­na ihan tar­peek­si, mut­ta kuka hul­lu läh­teet sou­tu­ve­neel­lä sel­lai­seen keliin, jos­sa lapa pitää vas­ta­tuu­len takia kääh­tää vaakasuoraan?

    Nykyi­sen­mal­li­sen avo­han­kai­men esi­ku­va tai­taa olla kak­si tap­pia veneen lai­das­sa, sen edel­tä­jä oli yksi tap­pi. Mut­ta sik­si oves­sa­kin on nyky­ään sara­nat, että ovi pysyi­si pai­kal­laan ja oli­si muka­va käyttää.

  39. Nah­ka tar­vi­taan meri­han­kai­mis­sa käy­tet­tä­vään airoon myös äänen­vai­men­ti­mek­si, aina­kin meri­tai­me­nen jah­dis­sa. Ja se airo­han teh­dään sou­ta­jan pääs­sä sen ver­ran pak­sum­mak­si, ettei mah­du han­kai­men hah­los­ta läpi.

  40. Kiin­nos­ta­va kes­kus­te­lu, vaik­ka en tähän asti tun­te­nut näi­tä ter­me­jä. Mut­ta eikö kult­tuu­rin moni­muo­toi­suus ole tär­ke­ää — ja myös­kin kivaa? Oli­si aika tyl­sää, jos kaik­kial­la maa­il­mas­sa käy­tet­täi­siin sama vene­tyyp­piä ja han­kain­tyyp­piä. Minus­ta se on muka­va, kun han­kain­tyy­pin perus­teel­la­kin tie­tää ole­van­sa Kal­la­ve­del­lä — tai Kot­kan saa­ris­tos­sa. Tai että voi ihme­tel­lä mikä eri­koi­nen ihmi­nen se on ollut, joka on hank­ki­nut meri­han­kai­met Pie­li­sen seu­dul­le. Ja, että takai­sin koto­na löy­tyy se, mihin on tot­tu­nut, vaik­ka sen ei tar­vit­se olla aivan tehok­kain väli­ne, vaan “riit­tä­vän hyvä”, kuten joku kirjoitti.

  41. OS “Kom­men­toi­jil­ta jäi kir­joi­tuk­se­ni point­ti ymmär­tä­mät­tä, mut­ta ehkä olin pii­lot­ta­nut sen tur­han huolellisesti.
    Suo­ma­lai­set ovat ylee4nsä hyviä omak­su­maan. Peru­na syr­jäyt­ti lan­tun ja nau­riin muu­ta­mas­sa vuo­des­sa, pizzat ja keba­bit ovat val­lan­neet koko Suo­men, tie­to­tek­niik­ka levi­si hetkessä…”

    Aloi­te­taan peru­nas­ta. Sen leviä­mi­nen koko maa­han vei aina­kin suku­pol­ven. His­to­rian yksi­tyis­koh­tia en muis­ta, mut­ta ensim­mäi­set suo­men­kie­li­set valis­tus­leh­ti­set pai­net­tiin jo 1720-luvul­la tms. Peru­na ja Pom­me­rin sota (1760-luvul­la) on sel­lais­ta hyvin mie­liin­pai­nu­vaa legen­daa., Hel­sin­gis­sä oli 70-luvul­la pit­kään kak­si pizze­ri­aa (Don Rodol­fo ja Rivoli) .…

    Ihan mie­len­kiin­toi­nen mut­ta hie­man hyö­dy­tön kes­kus­te­lu, kos­ka ei voi sanoa että toi­nen han­kain­tyyp­pi oli­si abso­luut­ti­ses­ti parem­pi kuin toi­nen. Han­kai­men parem­muu­den mää­rit­te­li aikoi­naan se, miten talon 12-kesäi­nen tytär pys­tyi aut­ta­maan syys­ke­leil­lä isään­sä verk­ko­jen koke­mi­ses­sa. Ei se, miten satun­nai­nen sou­te­li­ja asian kokee.

    Muis­ti­ku­va­ni mukaan Ylö­jär­ven Ahve­nis­tos­sa 60-lvul­la puu­ve­nees­sö oli tap­pi­han­kain (eli jär­vi­han­kain). Ja jos oikein muis­tan, kirk­ko­ve­neis­sä on edel­leen kiin­teä jär­vi­han­kain. Ja toi­saal­ta liik­ku­va sou­tu­penk­ki, kuten muu­ten­kin kilpaveneissä.
    Kare­lia-sou­dus­sa. muu­ten, kun kym­me­net vene­kun­nat saa­pu­vat ran­taan airot pys­tyyn­nos­tet­tui­na, ainoas­taan tah­tiai­ro­jen soutaessa.

  42. Ihan mie­len­kiin­toi­nen mut­ta hie­man hyö­dy­tön kes­kus­te­lu, kos­ka ei voi sanoa että toi­nen han­kain­tyyp­pi oli­si abso­luut­ti­ses­ti parem­pi kuin toinen. ”

    No voi tie­ten­kin: meri­han­kain on parempi 🙂

    Herä­tät jo mui­ta­kin epäi­lyk­siä. Saa­tat olla jär­vi­ka­las­ta­jien kan­soit­ta­man Puik­ka­ri­puo­lu­een ihmisiä.

    Tie­dät­hän: seis­tään venees­sä kovas­sa­kin aal­lo­kos­sa juu­ri ja juu­ri putoa­mai­sil­laan — usein pudo­taan­kin — ja nos­te­taan ver­kot ylä­pau­las­ta risun­nok­kaan. Nykyi­sin muo­vi­ri­sun. Ja sit­ten sou­de­taan ran­taan ja irro­tel­laan parit sin­tit ja taas apa­jal­le las­ke­maan verkot. 

    Mut­ta mitä tekee merihankain-kalastaja? 

    Istuu tur­val­li­ses­ti taka­tuh­dol­la, toi­nen sou­taa verk­ko­ja­taa pit­kin ja taka­tuh­don hen­ki­lö kokee ver­kot airon alta ylä­pau­las­ta nos­ta­mal­la ja takai­sin laskien.

    Ottaa muka­van saa­liin irti nop­sal­la lii­keel­lä sil­män läpi tai muu­ten käte­väs­ti ja jos ver­kos­sa on levää tai risu­ja, piis­kaa ne irti.

    Sata 30 met­rin mit­tais­ta 1,5 met­rin lii­nal­la ole­vaa verk­koa ei ole temp­pu­kaan kun sen osaa. Menee saman ver­ran aikaa kuin jär­vi­han­kain-puik­ka­ri ‑ihmi­sen 10 ver­kos­sa. Ihan oikeas­ti, muuten.

    Tai miten on ver­kon­las­ku? Voi sitä rie­mua: ver­kot voi ajaa jopa “koneel­la suo­rak­si” eli vetää pal­jus­ta moot­to­ril­la rei­pas­ta käve­ly­no­peut­ta ajaen. Sin­ne ne sol­ju­vat muka­vil­le ahve­na­pa­jil­le kuin aja­tus ja myös soutaen.

    Entäs kun ver­kot pitää ottaa pois? Voi teh­dä monel­la taval­la kelis­tä riip­puen. Perä­ve­neel­lä läh­de­tään juo­nen pääs­tä, ote­taan ver­kon­pai­no ja “kuk­ku” pois ja sit­ten vede­tään sou­ta­mat­ta ver­kot pal­juun ylä- ja ala­pau­las­taan. Kalat ote­taan saman tien irti ja lai­te­taan omaan pal­juun­sa lajin­sa mukaan vaikkapa.

    Kun yksi pal­ju (vaik­ka­pa saa­vi) täyt­tyy, ava­taan ylä­pau­lo­ja yhdis­tä­vä sol­mu ja sido­taan se nop­saan vaik­ka saa­vin kahvaan. 

    Ja taas nos­te­taan. Ei tar­vit­se hen­gen­vaa­ral­li­ses­ti sei­sos­kel­la venees­sä ja meri voi käy­dä vaik­ka kuin.

    Ja siel­lä ne lii­nat ovat täy­sin las­ku­kel­poi­si­na muka­vil­la ja luon­nos­taan las­keu­tu­neil­la vyyh­deil­lä ilman ros­kan ros­kaa kevät­tä odottamassa.

    Tämän voi teh­dä yksin­kin jos keli on edes siedettävä.

    Koros­tan, ettei kyse ole ryös­tö­ka­las­tuk­ses­ta, sil­lä meri on laa­ja ja pie­ni­kin saa­lis voi vaa­tia pal­jon verkkoja. 

    Puik­ka­ri­puo­lu­een ihmi­set ovat vas­ta työn­sä alus­sa: raa­haa­vat kädet kor­keal­la mata­lia verk­ko­jaan lii­nat suo­ri­na. Ne tart­tu­vat veneen lai­toi­hin ja kerää­vät kaik­ki risut ja män­nyn­kä­vyt mat­kal­laan mökin­sei­nään isket­tyyn naulariviin. 

    Sel­lai­seen ne vaan pitää aina nos­taa ties mik­si. Joku van­ha tapa? No aurin­ko sit­ten paah­taa lii­nan hape­rok­si ja lopuk­si mökin etei­nen on täyn­nään näi­tä suo­ri­na riip­pu­via verk­ko­ja, jot­ka taker­tu­vat vaatteisiin.

    On se sur­ke­aa heillä 🙂

  43. Pala­taan­pa van­haan asiaan.

    Kirk­ko­num­mi-päi­vil­lä oli pai­kall­sien sou­tuseu­ran kirk­ko­ve­ne esil­lä. Tar­kis­tin­pa asian. Kyl­lä sii­nä oli jär­vi­han­kai­met eli metal­li­ta­pit par­taas­sa ja airois­sa sit­ten han­kai­mia var­ten hela.

    Pen­kit oli­vat liik­ku­vat, joen väsi­tä­mät­tä sil­loin han­kai­semn kiin­ni­tyk­sen on olta­va kiin­teä. Vai onko sään­tö­jen määräämä?

    Tosi­aan­kin tur­ha väi­tel­lä näi­den han­kain­tyyp­pien abso­luut­ti­ses­ta paremmuudesta.

  44. Epä­miel­lyt­tä­vä totuus on se, että jär­vi­han­kai­met muis­tut­ta­vat oikei­ta han­kai­mia, ollen vain nii­den huo­nom­min toi­mi­va jäl­ji­tel­mä. Tämän tie­tää jokai­nen, joka on sou­ta­nut jär­vil­lä ja merel­lä eri­lai­sia venei­tä ja käyt­tä­nyt eri­lai­sia hankaimia. 

    Alku­pe­räi­nen kysy­mys oli­kin se, mik­si jär­vil­lä tätä kun­nol­lis­ta mal­lia ei olla otet­tu laa­jas­ti käyt­töön. Hen­ki­lö­koh­tai­nen veik­kauk­se­ni on se, että merel­lä olo­suh­teet ja veneet ovat vaa­ti­vam­pia ja siel­lä ei siten voi leik­kiä kai­kil­la viri­tyk­sil­lä. Jär­vil­lä se nyt on sama vaik­ka ei oli­si han­kai­mia lain­kaan. Jär­vi­sou­te­li­joit­si­jat ovat muu­ten­kin sitä kau­pun­ki­po­ruk­kaa, jot­ka mene­vät juo­vuk­sis­sa sou­tu­ve­neel­lä lai­tu­rin pääs­sä ole­vaa katis­kaa nos­ta­maan ja roh­keim­mat uskal­tau­tu­vat ker­ran kesäs­sä ihan naa­pu­ri­mö­kil­le asti, eli 50 met­rin pää­hän. Sii­hen hom­man kel­paa nyt vaik­ka las­ten kyl­py­am­me, eli kun oike­aa tar­vet­ta ei ole, niin väli­neet­kin ovat sen mukaiset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.