Kun pääradalle alettiin puuhata neljättä lisäraidetta lisääntyneen paikallisjunaliikenteen tarpeisiin joskus 1990-luvulla, esille tuli myös ajatus antaa nykyinen ratakäytävä kokonaan paikallisjunille ja tehdä kaukojunille kokonaan uusi rata lentoaseman kautta. Se hylättiin ja nyt ollaan uudestaan tilanteessa, jossa pähkäillään rataa kaukojunaliikenteelle lentoaseman kautta.
Kaksikymmentä vuotta sitten valittiin väärin lähinnä kai siksi, ettei valtion budjettikäytäntö anna mahdollisuutta tehdä kunnollisia ratkaisuja. Kun budjettikuri on vuoden haarukassa, voidaan käyttää johonkin hankkeeseen kahtenakymmenenä vuotena 20 miljoonaa euroa vuodessa sen sijaan, että tehtäisiin kerralla isompi ratkaisu, joka maksaa puolet tästä eli 200 miljoonaa. Ymmärrän toisaalta valtiovarainministeriötä siinä, että maakuntien siltarumpupoliitikot keksivät kyllä käyttöä rahoille, jos investointeihin tulee suuren kertainvestoinnin jälkeen kuoppa.
Aivan tolkuton on VM:n ajatus korjata Oulun rata tahtiin viisimiljoonaa euroa/vuosi. Ei tarvitse olla mainittava asiantuntija todetakseen, että tämä tulee paljon kalliimmaksi kuin nopea perusparantaminen. Tämä pienten investointien politiikka on ehkä johtanut myös toiseen virheeseen. Minusta olisi pitänyt ainakin selvittää, olisiko rata kannattanut rakentaa osaksi kokonaan uudestaan Vaasan kautta. Nyt Vaasa syrjään jäänyt Vaasa näivettyy hiljakseen – paikallisen kinaamisen vauhdittamana toki.