Ota juristi mukaan risteykseen

Joskus vuosia sit­ten pyörän ja auton väli­nen väistämisvelvol­lisu­us oli kovin yksinker­tainen asia. Polkupyörä oli ajoneu­vo, jol­la oli tasa-arvoises­sa risteyk­sessä väistämisvelvol­lisu­us, jos auto tuli oikeal­ta ja päin vas­toin. Paljon syn­tyi onnet­to­muuk­sia ja eduskun­ta päät­ti muut­taa lakia niin, että pyörä on väistämisvelvolli­nen sil­loin täl­löin ja joskus taas ei. Sen jäl­keen risteysajo on men­nyt hankalaksi.

1)      Fil­lari on väistämisvelvolli­nen, jos se pyöräti­etä ajaen tasa-arvoises­sa risteyk­sessä ris­teää keskel­lä kort­telia auto­tien kanssa, tuli auto mis­tä tahansa.  Jos pyörätie näyt­tää pyörätieltä, mut­ta siinä ei ole liiken­nemerkkinä pyörätie vaan moot­to­ri­a­joneu­vol­la-ajo kiel­let­ty, aje­taan kuten tasa-arvoises­sa risteyk­sessä aje­taan. Näitä on paljon. Usein niis­sä on lisäk­ilpenä joko ton­tille ajo sal­lit­tu tai huoltoa­jo sal­lit­tu. Pyöräil­i­jä tietää, että hänel­lä on täy­det oikeudet, mut­ta auto ei voi tietää sitä mitenkään.

2)      Jos pyörä­tien ja ajo­radan välis­sä on viisi sent­timetriä lev­eä väli ja auto kään­tyy oikealle pyörän eteen, auto väistää. Jos pyörätie kul­kee 20 metriä ajo­radas­ta ja auto on jo kään­tynyt oikealle, pyörä väistää. Jos­sain tässä viiden sentin ja 20 metrin välis­sä on raja, jos­sa väistämisvelvol­lisu­us muut­tuu. Mis­sä se on, on ratkaise­mat­ta. Jonkun pyöräil­i­jän pitäisi uhrautua aja­maan kolari täl­laises­sa epä­selvässä paikas­sa, jot­ta korkein oikeus pää­sisi määrit­telemään rajan.

3)      Kier­toli­it­tymässä fil­lari menee aina ensin, jos kul­kee pyöräti­etä pitkin. Jos auto on tulos­sa kier­toli­it­tymään, kier­toli­it­tymässä ole­vaa pitää väistää. Jos auto on pois­tu­mas­sa kier­toli­it­tymässä, se on kään­tymässä risteyk­sessä oikealle, ja kään­tyvän auton on väis­tet­tävä suo­raan menevää fil­lar­ia. Ker­rankin selkeä sään­tö. Har­mi vain, ettei kukaan ole ker­tonut sitä autoilijoille.

4)      Jos pyöräil­i­jä ylit­tää tien suo­jati­etä pitkin, hänen on talutet­ta­va fil­lar­i­aan. (Sil­loin taas ei tarvitse väistää auto­ja koskaan!) Näin ei tarvitse tehdä, jos suo­ja­tien viereen on katkovi­ivoil­la merkit­ty pyörätie. Ei myöskään, jos katkovi­ivo­ja ei ole käytet­ty, mut­ta pyörätie jatkuu heti risteyk­sen toisel­la puolel­la. Mitä on heti? Joskus merk­ki on vas­ta kymme­nen metrin päässä. Ei kuitenkaan ole tarkoi­tus, että pyörä menee ensin ajo­radalle, ehkä toiselle puolelle tietä ja sen kymme­nen metrin jäl­keen ylit­tää tien ja palaa pyöräti­etä. Taas pitäisi jonkun ajaa kolari ja viedä tämä korkeim­paan oikeuteen.

5)      Help­po­ja tapauk­sia ovat ne, jois­sa auto tulee kolmioin takaa. Auto väistää, vaik­ka pyörä kulk­isi tien vasem­mal­la puolel­la ole­vaa pyöräti­etä. Autoil­i­joiden älykkyy­den täl­lainenkin tilanne usein ylittää.

6)      Jos sinus­ta tun­tuu, että pyöräil­i­jänä on vaikea väistämisvelvol­lisu­u­den vuok­si päästä risteyk­sen yli, älä käytä pyöräti­etä vaan ajo­radan reunaa. Se on kiel­let­tyä, mut­ta väistämis­sään­tö muut­tuu taas.

Siis jos aiot läh­estyä risteystä, ota juristi mukaan.

Ain­oa asia, jota minus­ta olisi pitänyt muut­taa, oli tilanne, jos­sa pyörätie on tien vasem­mal­la puolel­la. Sil­loin pyörän pitäisi minus­ta väistää, kos­ka autoil­i­ja kat­soo väärään suun­taan. Sitä taas ei muutet­tu. Nyt vasem­mal­la puolel­la aja­va fil­lari menee ensin, kos­ka läh­es aina täl­laises­sa tapauk­ses­sa autol­la on kolmio