Helsingin lämmitys

Myön­nän, että en ole tutus­tunut kun­nol­la Helsin­gin ener­giavai­h­toe­htoi­hin. Ain­oa, jota voin sanoa asi­as­ta var­muudel­la on, että valtuuston/poliittisten ryh­mien asi­as­ta tekemät lin­jauk­set on tehty hätäis­es­ti ja niitä olisi hyvä tark­istaa. Ylitse kaiken meneväk­si ympäristöpoli­it­tisek­si tavoit­teek­si tulisi ottaa hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämi­nen – ei Helsingis­sä itsessään vaan koko maail­mas­sa – tai ajatel­laan vähän paikallisem­min, Pohjoismaissa.

Helsin­gin päätök­sis­sä vika on siinä, että val­tu­us­to ei tyy­tynyt aset­ta­maan tavoit­teek­si hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämistä vaan aset­ti myös toisen tavoit­teen uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den käytöstä.

Mik­si ne Pohjo­is­maat pitää sotkea kuvioon? Mik­si ei riitä, että ajat­telemme vain päästöjä Helsingissä?

Jos ajat­telisimme vain Helsin­gin päästöjä,. tek­isimme kuten Oslo, luopuisimme kaukoläm­möstä ja läm­mit­täisimme koko Helsin­gin ”vesisähköl­lä”. Tämä lisäisi päästöjä olen­nais­es­ti, sil­lä kun me varaisimme vesisähköä itsellemme, vajaus peit­et­täisi­in lisäämäl­lä hiililaudet­ta jos­sain. Tosi­asi­as­sa Oslo lämpiää tan­skalaisel­la kivihiililauhteella.

Helsin­gin läm­mit­tämi­nen puul­la on arve­lut­tavaa sekin, kos­ka ei sitä puu­ta lop­ut­tomi­in riitä. Jos Kes­ki-Suomes­ta rou­dataan polt­tokelpoinen puu Helsinki­in, Kes­ki-Suomes­sa on pakko jatkaa turpeen polt­toa. Tätäkään argu­ment­tia en tunne per­in­po­h­jais­es­ti. Met­sän­o­mis­ta­jia edus­ta­vat jär­jestöt sanovat että puu­ta riit­tää, mut­ta he ovat jääve­jä. Mielessä taitaa olla kan­to­hin­to­jen kehi­tys enem­män kujin mikään muu.

Jos polt­toaineek­si val­i­taan puu, se kan­nat­taa ehkä tuo­da Helsinki­in kaa­suk­si muutet­tuna.  Teknolo­gia ei tai­da olla ihan valmis, mut­ta kehitteillä.

Helsin­gin läm­mit­tämi­nen Lovi­isan ydin­hukkaläm­möl­lä on asia, jos­ta For­tu­min ja Helenin asiantun­ti­jat puhu­vat niin pahasti tois­t­en­sa ohi, että ulkop­uolisen on keskustelua vaikea ymmärtää.

For­tu­min arvio put­ki-investoin­nin tarpeesta on alim­i­toitet­tu, kos­ka he kuvit­tel­e­vat, että riit­tää, kun put­ki tulee Helsin­gin rajalle. Helsin­gin rajal­la ei ole pis­tet­tä, jos­ta verkko pysty­isi otta­maan vas­taan noin suur­ta tehoa. Tähän asti peri­aat­teena on myös ollut, ettei yksi putkirikko saa kyl­men­tää koko kaupunkia.

Tulop­uolel­la olisi tilan vapau­tu­mi­nen Hanasaaren voimalal­ta ja siltä suurelta hiilikasalta. Tässä puhutaan sadoista miljoon­ista, kos­ka ai ain­oas­taan voimalan oman ton­tin arvo nouse vaan koko lähipiirin.

For­tum ei kuitenkaan pysty takaa­maan, ettei sen ydin­voimalas­sa ole koskaan käyt­tökatkos­ta. Ajatuk­se­na olisi, että Helsinki­in raken­net­taisi­in toiset voimalat var­avoimaloik­si ja/tai nyky­is­ten käyt­töikää jol­lakin ihmeen tem­pul­la venytet­täisi­in. Var­avoiman kus­tan­nus ton­tin­hin­toi­neen kuu­luisi oikeas­t­aan For­tu­min mak­set­tavak­si.  Ongel­ma ei ole aivan vähäi­nen, kos­ka jo niin lähel­lä kuin Ruot­sis­sa ydin­voimaloi­ta on pidet­ty pitk­iä aiko­ja huol­los­sa eri­laisen töpeksin­nän tuloksena.

Jos ydin­voimalas­ta ote­taan läm­pö ulos 120-asteise­na, kun lauhde­vesien läm­pöti­la on noin 30 astet­ta, sähköte­ho las­kee merkit­tävästi. Tpyy­lu­o­man esit­ti laskel­man siitä, että jok­seenkin samaan päästäisi­in, jos sähköte­ho pidet­täisi­in entisenä ja ero­tussähkö käytet­täisi­in mer­iläm­pöpump­pui­hin. Näin tehdään Tukhol­mas­sa noin 300 MW:n edestä.

Toinenkin ruot­salaiskeksin­tö tulee mieleen, jos uraanil­la ale­taan läm­mit­tää. Ruot­salais­ten kehit­tämä (sit­tem­min ydin­voimakiel­lon takia hyl­lytet­ty) Secure vedenkeitin voisi sopia kaupun­gin läm­mit­tämiseen paljon parem­min. Sitä on pidet­ty niin tur­val­lise­na, että reak­tor­e­i­ta voitaisi­in sijoit­taa kallion sisään keskelle kaupunkia – ei sen pahempi kuin Otaniemessä sijait­se­va tutkimus­reak­tori. Pri­maariener­giaa menetet­täisi­in, kos­ka ydin­voimalan läm­pö menisi harakoille, mut­ta uraani on ydin­voiman kus­tan­nuk­sista pienimpiä.

On kol­maskin vai­h­toe­hto. Helsin­ki rak­en­taa yhdessä Tallinnan kanssa ydin­voimalan Tallinnan edustalle jollekin saarelle ja tämä läm­mit­tää sekä Tallinnan että Helsin­gin. Samaan tun­neli­in saisi myös sekä sähkö- että tietoli­iken­nekaapelei­ta. Näin syn­tyy hal­paa sähköä, joka jäisi noiden kaupunkien kaupattavaksi.

Helsin­gin ja For­tu­min erim­ielisyy­dessä on kyse rahas­ta, eikä aivan pien­estä rahas­ta.  Helsin­ki on tehnyt jät­ti-investoin­nin kaukoläm­pöverkkoon ja tuon investoin­nin ansios­ta ener­gialaitos tuot­taa voit­toa noin 300 miljoon­aa euroa. For­tum halu­aa tuon verkon liki ilmaisek­si käyt­töön­sä, jol­loin siis Helsin­ki tuk­isi ydin­voimalaa 300 miljoon­al­la eurol­la vuodessa. Jos For­tum ottaisi koko Helsin­gin läm­pöhuol­lon vas­tu­ulleen var­avoimaloi­neen ja mak­saisi verkos­tos­ta vuokraa sen 300 miljoon­aa, asi­aa voisi harki­ta, mut­ta For­tu­mis­sa hark­in­ta var­maankin lop­puisi lyhyeen.

Helsin­gin ener­gian osalta puhutaan aina kivi­hi­ilestä, vaik­ka pääpolt­toaine on maakaa­su. Maakaa­su on fos­si­il­i­sista polt­toaineista paras, joten on vähän hölmöä aloit­taa fos­si­ilis­ten kor­vaami­nen siitä päästä. Tämä on hölmöä myös siinä val­tu­us­ton päätök­sessä, jos­sa vaa­di­taan kivi­hi­ilen kor­vaamista juuri uusi­u­tuvil­la. Hiilid­iok­sidipäästöjä vähen­tää yhtä paljon se, että kor­vataan yksi yksikköä kivi­hi­iltä puul­la tai kak­si yksikköä maakaa­sul­la.   Helsin­ki ei huolto­tur­val­lisu­ussy­istä ole halun­nut lisätä maakaa­sun käyt­töä, ettei oltaisi yhden putken varas­sa, mut­ta on se maakaa­sun saatavu­us parem­min tur­vat­tua kuin ydin­voimalan toim­inta. Val­tu­us­ton päätös sul­kee pois keino­va­likoimas­ta myös ener­gian säästön, joka voisi yksin riit­tää tuot­ta­maan tavoitel­lun päästö­jen vähen­nyk­sen, mut­ta sil­loin uusi­u­tu­vien tavoite ei täyty.