Aikuisten Interrail-matkailu

Inter­rail tuli aikanaan nuorisolle, mut­ta lipun voi nyt – vähän eri­hin­taise­na tosin – ostaa kuka vain. Juna on mie­lenki­in­toinen tapa tutus­tua Eurooppaan.

Ensim­mäi­nen varoi­tus: aikuisen Inter­rail-matkailu on kallista, ellei halua majoit­tua puis­to­jen penkeil­lä, yöju­nis­sa, retkeily­ma­jois­sa ja syödä kau­pas­ta ostet­tu­ja sämpylöitä. Kolme viikkoa hotel­lia­sum­ista kah­den täh­den hotelleis­sa ei ole hal­paa eikä ulkona syömi­nen ole hal­paa. Tähän ver­rat­tuna itse Inter­rail-lip­pu on halpa.

Lipuk­si suosit­te­len 22/10 päivän lip­pua. Lip­pu on voimas­sa 22 päivää ja sil­lä saa matkus­taa kymme­nen vuorokau­den aikana. Yöju­na las­ke­taan yhdek­si vuorokaudek­si, sik­si jälkim­mäisek­si. Täl­lainen lip­pu mak­saa toises­sa luokas­sa 359 euroa ja ensim­mäisessä 539 euroa. Jos alkaa nos­taa matkan tasoa nuoru­usa­jan köy­häi­ly­matkoista, suosit­te­len aloit­tamista tuos­ta 180 euron investoin­nista ensim­mäiseen luokkaan. Ensim­mäisen luokan vaunui­hin yleen­sä mah­tuu ja junat ovat todel­la hieno­ja.  Nuorisolle tämä upgradeaus tulee kalli­im­mak­si, kos­ka samal­la menet­tää nuorisoalennuksen.

Ellei koe suur­ta aat­teel­lista vas­ten­mielisyyt­tä lentomatkailua kohtaan, Suomes­ta kan­nat­taa lentää jollekin keskeiselle keskieu­roop­palaiselle ken­tälle. Tulee jopa halvem­mak­si.  Ekol­o­gista omaatun­toa voi lohdut­taa sil­lä, että ne Helsingistä Tukhol­maan uitet­ta­vat hotel­lit vas­ta varsi­naisia hirviöitä ovatkin hiilid­iok­sidipäästö­jen kannal­ta. Ikävä kyl­lä lentoy­htiöt suo­si­vat edestakaisia matko­ja samal­ta paikkakunnal­ta. Inter­rail-matkailu­un liit­tyvät suun­nit­telemat­to­muus tekee eri­tyis­es­ti palu­u­len­nos­ta kalli­in. Ei vain Finnair vaan kaik­ki muutkin yhtiöt myyvät edestakaista matkaa halvem­mal­la kuin yhden­su­un­taista. (Jos joku halu­aa yhden­su­un­taista lentoa Helsingistä Liss­aboni­in 16.9., min­ul­ta voi tiedustella)

Nopeat junat ovat tehneet matkailus­ta aivan toisen­laista.  Barcelonas­ta Madridi­in on yhtä pitkä mat­ka kuin Helsingistä Oulu­un. Nopein juna kul­kee matkan kahdessa tun­nis­sa ja 43 min­uutis­sa. Matkanopeus oli pääos­al­la reit­tiä 300 km/h. Ensim­mäisen luokan vaunus­sa oli kak­si ”lentoemän­tää” tar­joile­mas­sa lentokonei­den bussi­ness-luokan tavoin käsipyyhkeitä, pien­tä pur­tavaa, kuu­lokkei­ta, ja juo­mia. Kaik­ki sisäl­tyy lipun hin­taan. (Lisälip­pu 24 euroa) Lentokonei­ta oli matkit­tu muutenkin. Istu­imeni oli 10 A.

Kun yrit­ti vara­ta paikkaan TVG:hen Helsingistä, juna oli täyn­nä, mut­ta Pari­i­sista lip­pu­ja sai ja junis­sa oli hyvin tilaa. Kun en tiedä, arvaan: nopeis­sa junis­sa on hyvin pieni kiin­tiö inter­rail-matkail­i­joille. Kun lähtöpäivä läh­estyy ja tila on, kiin­tiötä kasvatetaan.

Nopeista junista huoli­mat­ta kiireetön elämä­nasenne kan­nat­taa omak­sua, sil­lä aikaa lukemiseen (ja kir­joit­tamiseen) on yllin kyllin, eikä kaik­ki aina mene kuten on suun­nitel­tu. Suun­nitel­la sinän­sä kan­nat­taa, ettei aikaa ja voimia hukkaudu säheltämiseen. Net­tiy­hteys on hyvä olla saatavil­la ja vali­ta myös hoitel­lit sen mukaan. Van­ha kun­non Thomas Cookin aikataulukir­ja on vält­tämät­tömyys mut­ta sitä kan­nat­taa täy­den­tää Bun­des­Bah­nin aikatauluhaulla.

Rautatei­den suo­sio näyt­tää kas­va­neen (tilas­tot saat­ta­vat ker­toa muu­ta, mut­ta niitä domi­noi työ­matkali­ikenne) niin paljon, että mon­en ase­man kap­a­siteet­ti alkoi olla koe­tuk­sel­la. Paljon rautatei­hin investoidaan. Alle tuhan­nen kilo­metrin matkoil­la nopea juna päi­hit­tää lentokoneen. Suomes­sa tästä ei päästäne naut­ti­maan. Väkimäärä ei riitä kan­nat­tavi­in investointeihin.

Saataisi­in edes se Rail Balti­ca, niin päästäisi­in yhdessä yössä Berliiniin.