Suomen maatalous veikkaa väärää hevosta

Joskus kauan sit­ten min­u­un on iskostet­tu käsi­tys, että suo­ma­laiset maat­alous­tuot­teet ovat jotenkin eri­tyisen laadukkai­ta, maukkai­ta ja puh­tai­ta ja elin­tarvikeketjun moraali korkeal­la. Viime aikoina usko elin­tarvikeketjun moraali­in on eri­tyis­es­ti eläin­ten­pidon osalta vähän hor­junut, mut­ta kai niitä siko­ja kohdel­laan sika­mais­es­ti muuallakin.

Kasv­in­tuotan­non laatu on heiken­tynyt. Uudet perunat kau­pas­ta ostet­tuina saat­ta­vat olla huonom­pia kuin Ital­ias­ta tuo­dut uudet perunat, vaik­ka yöt­tömän yön auringon piti tehdä suo­ma­lai­sista uusista perunoista paljon maukkaampia ja ennen myös teki. Man­sikkaa saa yhä kun­nol­lise­na toril­ta ja Super­mar­ket­tien edus­tan myyn­tiko­juista. Kau­pas­ta oste­tut man­sikat kan­nat­taa kiertää kaukaa.

Palataan tomaat­ti­in. Tomaat­ti on esimerk­ki tuot­teesta, jos­sa suo­ma­laisil­la vil­jeli­jöil­lä on myytäessä suo­ma­laisille kulut­ta­jille vah­va kil­pailue­tu vaikka­pa espan­jalaisi­in ver­rat­tuna, kos­ka tomaat­ti pitää poimia kyp­sänä eikä se sik­si kestä kul­je­tus­ta. Tämä kil­pailue­tu on has­sat­tu elin­tarvikeketjun nor­sumaisen logis­ti­ikan ansios­ta. Suo­ma­laiset tomaatit on poimit­ta­va yhtä raakoina kuin Espan­jas­ta Suomeen toimitet­ta­vat, kos­ka mat­ka tomaat­tivil­je­lyltä kilo­metrin päässä ole­vaan kaup­paan on ajal­lis­es­ti yhtä pitkä kuin Espan­jas­ta; näin siis stan­dard­i­ta­pauk­ses­sa, mut­ta ei sen­tään aina.

Suomes­sa myy­dään myös kelvol­lisia maukkai­ta tomaat­te­ja, mut­ta ne pitää osa­ta oikeas­ta paikas­ta. Tor­eil­ta saa, Lasi­palatsin maati­la­to­ril­ta kuulem­ma saa, jos asi­akas vain mah­tuu sisään. K‑kaupasta ja S‑marketeista ei yleen­sä saa, kos­ka niiden logis­ti­ik­ka on suun­nitel­tu säi­lykepurkke­ja varten. Täy­del­listä ammat­ti­taidot­to­muut­ta on myös tomaat­tien kasaami­nen korkeik­si kasoik­si, jol­la kaup­pias ilmeis­es­ti halu­aa viestiä, että nämä tomaatit ovat niin kovia, että alim­matkin kestävät kasan alla.

Kulut­ta­jien itsen­sä omis­tamis­sa S‑marketeissa ei ilmeis­es­ti saa ohit­taa nor­sumaista logis­ti­ikkaa, mut­ta Kesko ei ole onnis­tunut sitä kaup­pi­ail­taan tyystin kieltämään. Vih­jeenä helsinkiläisille: Oulunkylän K‑Market Mus­tas­sa Pekas­sa myy­dään kun­non tomaat­te­ja. Kaup­pias on tehnyt suo­raan sopimuk­sia tomaat­invil­jeli­jöi­den kanssa keskus­varas­tot ohit­tavista toim­i­tuk­sista, minkä seu­rauk­se­na tomaatit poim­i­taan kypsinä ja ne ovat yhtä hyviä kuin ulko­mail­la. Se on siis mah­dol­lista.  Mik­si näin ei tehdä yleisem­min? Ovatko kaup­pi­aat tyh­miä vai asi­akkaat? Ainakin asi­akkaat ovat tyh­miä, kos­ka eivät palk­itse kaup­pi­ai­ta hyvästä laadus­ta innokkaal­la asiakkuudella.

Nyt lop­ul­ta otsikon aiheeseen.  Tomaat­ti oli tarkoitet­tu esimerkiksi.

Suo­ma­laiset ovat kiivaasti eri mieltä siitä, onko eteläisen Suomen vakavien vaikeuk­sien tuki tarkoitet­tu pysyväk­si vai tilapäisek­si. EU on ehdot­tomasti oike­as­sa. Se sovit­ti­in siir­tymä­vai­heen tuek­si. Poli­it­tisil­la manöövereil­lä tukea voidaan venyt­tää, mut­ta joskus se lop­puu. Etelä-Suomes­sa maat­alouden olot ovat paljon parem­mat kuin vaikka­pa Espan­jan keskio­sis­sa, jois­sa on kyl­lä aurinkoa ja läm­pöä, mut­ta vesi puut­tuu. Jät­timäisel­lä EU-tuel­la sinne var­maankin saataisi­in vet­tä, mut­ta sitä me tuskin halu­aisimme tukea, kos­ka hiekkaerä­maas­sa ei ole järkeä vil­jel­lä mitään sel­l­aista, jos­ta val­lit­see yli­tuotan­toa.  Jos maat­alous ei Espan­jas­sa men­esty, kan­nat­taa jät­tää vil­jelemät­tä.  Jos maat­alous ei Suomes­sa men­esty, kan­nat­taa…? Joskus EU:lta lop­pu­vat rahat, joi­ta nyt syy­de­tään aivan tolkut­tomaan maat­alous­tu­keen. Maat­alouskin kat­so­taan elinkeinok­si, jos­sa suh­teel­lisen edun peri­aat­teen on voita­va vaikut­taa.  Kun tukea kar­si­taan, maat­alous­tuotan­to ei vähene, sil­lä ihmiset syövät suun­nilleen yhtä paljon. Se järkeistyy ja markkinaehtoistuu.

Markki­nae­htoises­sa maat­aloudessa viimeinen asia, johon Suomen kan­nat­taa erikois­tua, on huono­laa­tu­inen bulkki­tuotan­to. Eteläisem­mät maat ovat paljon parem­pia tuot­ta­maan suuria määriä hal­val­la. Suomes­sa kan­nat­taa erikois­tua aloille, joil­la luon­non­hait­tamme ovat vähäisem­piä ja eri­tyis­es­ti sel­l­aisi­in tuot­teisi­in, joil­la on etua lyhy­istä matkoista pel­lol­ta ruokapöytään. Siis vaikka­pa herkullisi­in tomaatteihin.

Kyse ei ole vain maat­aloud­es­ta, vaan koko ketjus­ta, jos­sa kau­pan osu­us on suuri. Suomen maat­alous­tuotan­non valt­ti voisi suo­ma­lai­sis­sa ruokapöy­dis­sä olla tuore, herkulli­nen lähiruo­ka. Ei lähiruo­ka sik­si, että se olisi jotenkin ekologi­nen vai­h­toe­hto, sil­lä toki tuo kau­pan nor­sumainen logis­ti­ik­ka säästää dieseliä. Lähiruokaa laadun ja mie­lenki­in­toisu­u­den takia.