Lahjakkaan lapsen opetus

Suo­mi on tun­net­tu eri­no­mai­sista muusikoista, niin kape­limestareista, viu­lus­teista kuin pianis­tis­takin. Tämä johtuu eri­no­mais­es­ta musi­ikkiopis­to­jär­jestelmästämme, joi­ta veron­mak­sa­jat tuke­vat avokä­tis­es­ti.  Lah­jakkaim­mat muusikot saa­vat, jos van­hem­mil­la on vähän varaa mak­saa, muu­ta ikälu­okkaa selvästi parem­paa ope­tus­ta. Koulun musi­ikkiopetuk­seen näi­den nero­jen pitää kuitenkin osal­lis­tua, vaik­ka he eivät sil­lä mitään uut­ta opikaan.

Myös lah­jakkai­ta urheil­i­joi­ta opete­taan erik­seen urheiluseu­rois­sa. Heille on myös eril­liset urheilu­lukiot. Lahj­jakkaat urheil­i­jat on myös, de fac­to, vapautet­tu asepa­lveluk­ses­ta. Sen ajan he saa­vat käyt­tää ammat­ti­maiseen treenauk­seen ja kan­sain­välisi­in kilpailuihin.

Kukaan ei sano, että on jotenkin väärin opet­taa lah­jakkaille muusikoille ylimääräistä eikä kukaan sano, että osaisi­vathan nuo pim­put­taa pianoa ihan tyy­dyt­tävästi ilman erityisopetustakin.

Minus­ta pitäisi jär­jestää eri­ty­isope­tus­ta myös matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille. Matem­ati­ik­ka on vähän saman­lainen asia kuin musi­ik­ki. Joillekin se o0n help­poa ja toisille ihan mah­do­ton­ta. Lukios­sa ja yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa tämä on hyväksyt­ty. On erik­seen help­po ja erik­seen vaa­ti­va matem­ati­ik­ka, joista molem­mista voi saa­da yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa lau­da­turin, vaik­ka helpon matem­ati­ikan lau­datur vas­taa hädin tuskin vaa­ti­van lau­da­turin cum­laudea.  Matemaat­tis­es­ti lah­jakkaim­mat eivät tosi­asi­as­sa saa koulu­aikanaan mitään ope­tus­ta matem­ati­ikas­sa, mikä on yhtä tarkoituk­sen­mukaista kuin että emme antaisi musikaalis­es­ti lah­jakkaille ope­tus­ta musi­ikissa, kos­ka nämä osaa­vat sen jo riit­tävän hyvin.

Vaa­ti­va matem­ati­ik­ka on aivan liian help­po matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille. Ainakin suuris­sa kaupungeis­sa, jois­sa oppi­las­määrät riit­tävät, pitäisi olla eri­ty­isope­tus­ta matemaat­tis­es­ti lahjakkaille.