Kerjäämiskielto

Mat­ti Van­hanen on suositel­lut, ettei romaniker­jäläisille anneta rahaa. Minä en ole antanut, kos­ka en halua edis­tää tätä elämän­muo­toa. Tämä ei kuitenkaan riitä romani-ongel­man ratkaisu­un Itä-Euroopassa.

Asia on ratkaista­va paikan pääl­lä EU-maid­en yhteisel­lä rahoituk­sel­la. Romanien tilanne on ker­takaikkises­ti pan­ta­va kun­toon, eikä noil­la köy­hille Itä-Euroopan mail­la näytä ole­van siihen taloudel­lisia edel­ly­tyk­siä. Tässä asi­as­sa yleiseu­roop­palaista vas­tu­u­ta voi­da hyvin perustel­la. Ei voi­da ajatel­la, että esimerkik­si Sak­san ei tarvit­si kan­taa romanikysymyk­ses­tä vas­tu­u­ta, kos­ka se poisti oman romanikysymyk­sen­sä savu­na ilmaan 1940-luvul­la. Sak­saa parem­mak­si pani paljon aikaisem­min kuitenkin Suo­mi, joka mak­soi tap­po­ra­haa romaneista. Sik­si romane­ja on meil­lä niin vähän.

[Lisäys 28.5.2010 Ilmeis­es­ti YLE:n sivuil­ta peräisin ole­va tieto romanien tap­po­ra­has­ta ei pidä paikkaansa. Sen sijaan on tot­ta, että Ruot­si-Suomes­sa oli vuosi­na 1637–1748 voimas­sa laki, että val­takun­nan alueelta tavatun miespuolisen romanin sai hirt­tää ilman oikeu­denkäyn­tiä. Laa­jo­ja hirt­täjäisiä laki ei tiet­tävästi aiheut­tanut, mut­ta var­maankin se sai romaniväestön tun­temaan itsen­sä vähem­män tervetulleeksi.]

Jos asia pan­naan kun­toon koti­mais­sa, siinä vai­heessa toimen­pidet­tä voi tehostaa ker­jäämiskiel­lol­la, kos­ka ker­jäämistä ylläpitävät rak­en­teet jäävät muuten voimaan. Jär­jestäy­tynyt ker­jäämi­nen näyt­tää muo­dosta­van pyra­mid­ior­gan­isaa­tion, jon­ka huip­ul­la ei pide­tä hyvänä ker­jäämisen loppumista.