Halusimme tai emme, maassa järjestetään vuonna 2012 presidentinvaalit. Vihreät tarvitsevat näihin vaaleihin hyvän ehdokkaan. Tulen tekemään töitä sen puolesta, että vihreiden ehdokas on Pekka Haavisto.
Pekasta me saamme kovan tason ehdokkaan. Voi kuulostaa yllättävältä, mutta hän on YK:ssa tunnetuin suomalainen – tai siis otetaan vähän takaisin, tunnetuin alle 60-vuotias suomalainen. Hän on ehtinyt luoda komean, ahtisaarimaisen uran.
Ministerikautensa jälkeen Pekka oli kuusi vuotta YK:n ympäristöohjelman tehtävissä koordinoimassa sotiin liittyvien ympäristöongelmien hoitoa. Tässä yhteydessä hän tutustui jokseenkin kaikkiin maailman keskeisiin kriisialueisiin. Osaaminen havaittiin ja niinpä Pekka pyydettiin EU:n erityisedustajaksi Sudaniin ja Darfuriin. Seuraavaksi hän siirtyi YK:n edustajana tekemään rauhaa Darduriin . Palattuaan eduskuntaan hän jäi pois YK:n tehtävistä, mutta ulkoministeri Stubb pyysi häntä edustajakseen Afrikan sarven asioissa.
Vähemmän tunnettua on, että Pekka on auditoinut kaksi kansainvälistä järjestöä ja tuonut niihin paljon lisää tehokkuutta, YK:n alaisen Euroopan talouskomission sekä arktisen neuvoston.
Pekasta tulee kova luu presidentin vaaleihin. Presidentin tehtävät liittyvät lähinnä ulkopolitiikkaan. Pekka tulee olemaan ehdokkaista kiistatta pätevin – olettaen, että muut ehdokkaat valitaan joukosta ”The usual suspect”.
Muistan, kun vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Pekka käänsi vaalituloksen sekä puolueen että omalta kohdaltaan yhdessä televisioväittelyssä. Jos Pekka Haavisto on mukana, koko vaalitaistelu tulee olemaan kamppailua hänen ja muiden ehdokkaiden välillä. Tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä.