Halusimme tai emme, maassa järjestetään vuonna 2012 presidentinvaalit. Vihreät tarvitsevat näihin vaaleihin hyvän ehdokkaan. Tulen tekemään töitä sen puolesta, että vihreiden ehdokas on Pekka Haavisto.
Pekasta me saamme kovan tason ehdokkaan. Voi kuulostaa yllättävältä, mutta hän on YK:ssa tunnetuin suomalainen – tai siis otetaan vähän takaisin, tunnetuin alle 60-vuotias suomalainen. Hän on ehtinyt luoda komean, ahtisaarimaisen uran.
Ministerikautensa jälkeen Pekka oli kuusi vuotta YK:n ympäristöohjelman tehtävissä koordinoimassa sotiin liittyvien ympäristöongelmien hoitoa. Tässä yhteydessä hän tutustui jokseenkin kaikkiin maailman keskeisiin kriisialueisiin. Osaaminen havaittiin ja niinpä Pekka pyydettiin EU:n erityisedustajaksi Sudaniin ja Darfuriin. Seuraavaksi hän siirtyi YK:n edustajana tekemään rauhaa Darduriin . Palattuaan eduskuntaan hän jäi pois YK:n tehtävistä, mutta ulkoministeri Stubb pyysi häntä edustajakseen Afrikan sarven asioissa.
Vähemmän tunnettua on, että Pekka on auditoinut kaksi kansainvälistä järjestöä ja tuonut niihin paljon lisää tehokkuutta, YK:n alaisen Euroopan talouskomission sekä arktisen neuvoston.
Pekasta tulee kova luu presidentin vaaleihin. Presidentin tehtävät liittyvät lähinnä ulkopolitiikkaan. Pekka tulee olemaan ehdokkaista kiistatta pätevin – olettaen, että muut ehdokkaat valitaan joukosta ”The usual suspect”.
Muistan, kun vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Pekka käänsi vaalituloksen sekä puolueen että omalta kohdaltaan yhdessä televisioväittelyssä. Jos Pekka Haavisto on mukana, koko vaalitaistelu tulee olemaan kamppailua hänen ja muiden ehdokkaiden välillä. Tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä.
Suomessa ei tarvita presidenttiä, mutta kuten Ode sanoi, se valitaan 2012 halusimme tai emme. Pekka olisi hyvä ulkopoliittinen ohjus maailman turuille ja toreille.
Ketähän ne Pekan mahdolliset kilpailijat olisivat. Aika vähän näyttää mediaa pressanvaalit kiinnosvan. Ehkä tämän Oden avauksen jälkeen kiinnostaa.
Kaikella kunnioituksella Pekka Haavistoa kohtaan ja vihreitä yleisemminkin, mutta aika paljon saa vettä virrata Vantaassa, että Suomeen valitaan presidentiksi vihreä homo, joka on vielä profiloitunut romaniasioissa.
Itse voisin hyvinkin äänestää, mutta epäilenpä olevani rankassa vähemmistössä kun katsotaan koko maan perspektiivissä. Sääli.
On se jo nettihesarissa. Vituttaa jo etukäteen tuleva keskustelu.
Äänestetään me vaan parasta.
Osmo hyvä ! Jos Pekka olisikin Pekka niin Pekka pärjäisi.
Suomalaiset haluaisivat todellisuudessa äänestää pääministeristä, mutta sitä tule koskaan tapahtumaan. Siksi todellinen valta on ja pysyy puolueiden puoluekokouksissa.
Kansan valitsema presidentti riittävin valtaoikeuksin olisi terve vastavoima puolueiden nimittämälle hallitukselle, mutta se aika on valitettavasti ohi.
Opa,
“Kaikella kunnioituksella Pekka Haavistoa kohtaan ja vihreitä yleisemminkin, mutta aika paljon saa vettä virrata Vantaassa, että Suomeen valitaan presidentiksi vihreä homo,”
Ei valita, ainakaan Opan asenteella. Voisi Opakin (kuka oletkin) vähän tarkemmin miettiä, mitä suustaan päästät. Opan lausunto on niitä helmiä, joita voi nimerkin takaa laukoa. Tule esiin.
Jos Pekka nyt vaikka tulee näyttävästi esiin puolustamalla demokratiaa ja sananvapautta oman puolueensa yrityksiltä lakkauttaa ne, niin lupaan äänestää häntä.
Opan kirjoituksessa on se tuiki tavallinen henki: kyllä MINÄ olen suvaitsevainen, mutta ne muut eivät ole…
Suomen kansa on ennenkin valinnut paraatipaikoille “vajavaisia” ihmisiä. Olihan esim. Ahtisaari huomattavan lihava — siis niin lihava — että se antoi oikeutuksen epäillä hänen kykyjään valtiopäämiehenä.
Kuinka ihminen, joka ei hallitse omia fyysisiä mielihalujaan ja riskeeraa terveytensä hedonisminsa vallassa, voisi johtaa koko maata? Mutta hyvinhän se meni.
Entäpä Tarja Halosen lukuisat äänneviat ja luvalla sanoen ei-kovin-edullinen ulkonäkö? Ilmeisesti jopa haetaan epätäydellisyyttä keulakuvaksi Suomessa. Meitä miellyttää tietty särmä olemuksessa, ei kiiltokuvamainen pinta. Siksihän Osmokin on niin suosittu 😉
Itse hyvinkin voisin äänestää Haavistoa ja uskon, että tarpeeksi moni muukin. Älykäs, sympaattinen, kokenut ja esiintymistaitoinen mies hän on. Tieto-taito varmasti kohdallaan, kuten OS kirjoittaa.
Ydinkysymys lienee, onko Haavisto itse kiinnostunut kyseisestä postista? Onko Osmolla tästä tietoa? Ilmeisesti on.
Et kai kuvittele, että voisin ehdoktaa Haavistoa ehdokkaaksi kysymättä häneltä itseltään.
Noh… en tiennyt kuinka virallisella tasolla tämä oli. Onhan se nyt jo lehdissä, mutta en ehtinyt nähdä ennen kommenttiani.
Kyllä toki omalla blogillaan voi ehdottaa ja avata keskustelua sellaistakin henkilöstä, joka ei ole antanut vielä suostumustaan. Se on sellaista kannustusta asettua ehdolle.
Mutta pitääkö paikkansa, että Haaviston koulutus on vain ylioppilas? Ei käy sitten minulle ainakaan ehdokkaaksi. Koulutus sinänsä ei takaa mitään, mutta on se jokin alkuedellytys Suomen päämiehen työlle.
Suomen ehdokkaalla YK:n pääsihteeriksi oli sama koulutus kuin Pekalla. Pekka ei ole suorittanut tutkintoa yliopistossa, mutta luennoi monessa yliopistossa.
Hienoa. Toivottavasti tästä lähtee laajempikin liberaalien vastaisku. Viimeaikainen kehitys vihreissä ei ole erityisemmin herättänyt luottamusta.
Pekan mahdollisuudet saada ääniä vihreiden uskollisten ja uskottomien kannattajien ulkopuolelta ovat varmasti paljon suuremmat kuin Heidi Hautalan. Homous tuottaa ongelmia niille jotka ehkä eivät muutenkaan äänestäisi vihreää. Jos kaikki menee nappiin ja muut puolueet jakavat äänet tasaisesti ekalla kierroksella, niin toinen kierros on mahdollinen.
Mutta kertoimet toiselle kierrokselle… nyt varmaan Haavisto tulisi nimenä galluppeihin kun ehdokkuutta on kerran esitetty, mielenkiintoista lukea.
Elina on minusta ihan oikeilla jäljillä. Suomalaiset äänestävät päättäjiä joissa on jotain vikaa eli jotain inhimillistä, pääsyy miksi Esko Ahosta ei tullut presidenttiä on minusta että hän oli jotenkin niin kovin fiksun ja kunnollisen oloinen että se oli jo epäilyttävää.
Tämä sinänsä irrationaalinen epäluulo liian siloiteltuja poliittikkoja kohtaan minusta selittää kansamme suhteellisen hyvää herraonnea.
Toivottavasti Haaviston toivoma laaja kansanliike hänen taakaseen saadaan aikaiseksi.
Vihreillä on suuri taipumus hirttää itse itsensä, kuten tämä Sinnemäen kannatuksennousu ja hallitukseen meno kommentti. Haavistolla en tätä itsetuhoisuuskäytöstä ole havainnut, joten eduskunta voisi valita vaikka poikkeuslailla arvojohtaja presidentiksi. Säästyisi Sukarin rahat kun tuota valtaakaan ei pressalla enää ole.
Elina
Tuo oli jo lähes brittiläiselle tasolle yltävää ‘faint praise’:a.
Hehkutus ei vaikuta oikein olevan Osmon laji, mutta jos nyt jatkan Elinan viitoittamalla tiellä niin sanottakoon, että Haavisto-mainoksen tietty kökköys on aivan mainiota. Itse lupaan äänestää Haavistoa heti (olen sitkeästi äänestänyt Heidi Hautalaakin kahdesti).
Kieltämättä erittäin mielenkiintoinen veto, joka ei olisi tullut itselleni mieleenkään. Vihreiden rintamasta Haavisto on tosiaan lähes ainut varteenotettava ehdokas: puolueelta ei yksinkertaisesti löydy muita kärkipään uskottavia poliitikkoja, joilla olisi mahdollisuus kerätä ääniä puoluerajojen yli (vrt. Sinnemäki :D).
Voi tulla presidenttivaaleistakin poikkeuksellisen mielenkiintoiset.
Onko Haavisto vihreiden naisjärjestön jäsen? Ai niin, vain naiset saavat liittyä. Ihan totta, kuka ihme äänestää feminatiseksi ilmoittautunutta puoluetta? Mää änestän demareita ensi vaaleissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Urpilainen voi olla mitä on, mutta feminatsi hän ei ole … ainakaan parantumattomasti.
“Kaikella kunnioituksella Pekka Haavistoa kohtaan ja vihreitä yleisemminkin, mutta aika paljon saa vettä virrata Vantaassa, että Suomeen valitaan presidentiksi vihreä homo, joka on vielä profiloitunut romaniasioissa.”
Tässä ollaan täyttämässä Tasavallan presidentin eikä mitään lääninoriin virkaa. Eiköhä useimmille kansalaiseille koko asia ole samantekevä. Kuulin tästä homoudesta vasta nyt.
Profiloitumien Darfurin kriisissä on merkitsevää.
Suomen ylimmässä johdossa on aivan riittävästi taloudellisista realiteeteista herttaisen tietämättömiä maailmanparantajia. Tarvitsemme presidentin jonka ensisijainen huolenaihe on karun ja kylmän isänmaamme pärjääminen maailman myrskyissä.
Oden avaus on hyvä. Pekalla on sellaista moitteetonta osaamista, mikä on olennaista seuraavankin pressan toimenkuvassa. Vain se ratkaisee.
Olisi eduksi, jos äänestäjät ennen päätöstään tietäisivät, mitä pressa oikeesti tekee. Ettei äänestettäisi mielikuvaa henkilöstä mielikuvaan hommista.
Pressalla ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia, vaan sen sijaan tehtävät rakentavat vaatimukset. Äänestäjälle se on omantunnonkysymys, kerran meillekin.
Minua pyydettiin esiin nimimerkkini takaa. En tule, mutta voin selventää ajatuksenkulkuani.
Minulla ei todellakaan ole pienintäkään homofobiaa. Tuttavapiiriini kuuluu homoja nyt ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Tuttaviini ja eritysesti työkavereihini kuitenkin kuuluu todellisia homofoobikkoja. Surullisen paljon työpaikalla periaatteesa fiksun oloiset ihmiset päästävät suustaan törkeyksiä homoja vastaan. Minulla ei vaan rohkeus riitä voimakkaaseen vastarintaan, poistun yleensä paikalta.
Sukulaiset maalla vaikuttavat minusta myös homovastaisemmilta kuin helsinkiläiset. Minun väittämäni on, että Pekka Haaviston on erittäin vaikea saada kannatusta maaseudulta. En väitä, että keskustan kannattajat olisivat näissä kysymyksissä mitenkään erityisen pahoja, mutta Haaviston kannatuksen epäilen olevan juuri keskustan vahvoilla alueilla nollatasoa.
Joo joo: “Suomen ylimmässä johdossa on aivan riittävästi taloudellisista realiteeteista herttaisen tietämättömiä maailmanparantajia. Tarvitsemme presidentin jonka ensisijainen huolenaihe on karun ja kylmän isänmaamme pärjääminen maailman myrskyissä.”
Niin että Ollila tai Saarikangas presidentiksi tai joku Herlineistä?
Kyllä Haavisto on parempi ehdokas. Politiikkaan tarvitaan lisää politiikkaa, markkinataloutta siellä on jo liikaa — ja mihin se onkaan johtanut?
Kannatan lämpimästi tätä hanketta! Pienenä lisänä Pekka Haaviston mittavaan ansioluetteloon mainittakoon että hän on luennoinut (ja luennoi kai edelleen) Helsingin yliopistossa täysille saleilla kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa ja saanut sieltäkin loistavaa palautetta kansainvälisiltä opiskelijoilta. Eräskin intialainen opiskelija tuli Haaviston luennolta posket innosta hehkuen ja kertoi haluavansa “Intian Pekka Haavistoksi”!
Olen suurten ikäluokkien umpiheterodemari, ja pysyn.
Pekka Haavisto on juuri passeli Suomen seuraavaksi presidentiksi — näillä valtaoikeuksilla.
Perussuomalaisten, kepun ja kristillisten äänestäjät voi unohtaa. Mahdollisuudet olisivat realistiset, jos toisella kierroksella vastaan tulisi kepun ehdokas. Ainakin tällainen kaupunkiliberaali äänestäisi siinä tapauksessa ei-kepua silmää räpäyttämättä, jos kerran oma ehdokas olisi pudonnut jo.
Nämä liberaalit täällä tuntuvat hallitsevan toiseuttamisen todella hyvin.En minä mutta ne…
Presidentin postia hallitsi Kepu neljännesvuosisadan, ‘demarit’ (Ahtisaari?) seuraavan. Kun on siirrytty maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan kautta jälkiteolliseen yhteiskuntaan (mikä se sitten onkaan?) on seuraava valinta kokomuus tai vihreät.
Mitä tekee Niinistö, kuka on demarien ehdokas (Ilkka Kantola?), paljonko Soini saa ääniä, kuka kepulta? Niin paljon on auki ja Haavistolla on hyvä imago ja karisma ja tausta. Mukaan vaan.
Jos Niinistö ei suostu ja demareilta ei kohta löydy uskottavaa nimeä, niin Haavistollahan olisi ihan oikeasti mahdollisuuksia. Ketäs ne spekulatiiviset sosdem-nimet nyt olikaan?
Kyllä siinä monelta menisi kahvit rinnuksille kun poikapari ottaisi vieraita itsenäisyyspäivänä vastaan linnassa. Vaikea kuvitella, että tätä näkyä Suomen kansan enemmistö koskaan nielee.
Pekka Haaviston ehdokkuus on iloinen asia ja mitä todennäköisimmin tulen häntä itsekin äänestämään. Mutta on kyllä todella mielenkiintoista nähdä millainen vaikutus hänen seksuaalisella suuntautumisellaan tulee olemaan vaalitulokseen.
Vaikka suomalaiset ovat suurelta osin suvaitsevaa porukkaa, niin kyllä täällä ahdasmielisiä junttejakin riittää. Taannoin hämmästyin kuinka eräs rakennusmies suuresti yllättyneenä päivitteli maailman menoa kuultuaan että “homoja on nykyään eduskunnassakin”. 😀 Ei ole vaikea arvata miten tällaisissa piireissä suhtaudutaan ajatukseen miespresidentistä, jonka parempi puolisko on silokasvoinen Ecuadorilainen nuorukainen.
Ja vaikka toisin soisi, niin tämä asia tulee kyllä taatusti olemaan pinnalla vaalien alla. Tilannehan on se, ettei maailmassa toistaiseksi ole Islannin pääministeri Johanna Sigurdardottir:in lisäksi ollut toista avoimesti homoseksuaalia valtionpäämiestä, eikä ainoatakaan miespuolista homoseksuaalia presidenttiä (korjatkaa jos olen väärässä).
Tuo poikahomma on yksikertaista ratkaista.
Jos ja kun Haavistosta tulee presideentti, hän menee muodolliseen aviolittoon jonkun fiksun naisen kanssa. Kun virka päättyy, voivat sitten hakea avieroa.
Jos on rekiterödyssä parisuhteess nyt, niin joutunee eroamaan, ellei sitten — kuten oli Halosen laita — puoliso oli ainakin yksillä linnan kutsuilla vielä avopuoliso.
Tiuetty soveliaisuus on paikallaan. Ja turha ryhtyä selittelemään.
Itse asiassa — muistankohan oikein — kuningas Kustaa VI:n setä prinsssi Eugen oli säädymukaisessa avioliitóssa jonkun sopivan Euroopan kuninkaallisen kanssa. Mutta hän eli elämänsä maitressen kanssa. Se oli siihen aikaan täysin luonnollienn järjestely
Tarja Halonen SETA-yhteyksineen on tässä ‘suuntautumisasiassa’ ollut jo tienraivaajana. On jokseenkin merkittävää ja huomionarvoista, että sosiaali‑, ay‑, eri vähemmistö- ja humanitäärisissä asioissa aktiivinen Halonen on voittanut presidentinvaalit jo kahteen kertaan. Vastassa on ollut melko maltillisen vahvoja miehiä. Miksi Halonen on voittanut. Muutama havainto.
Monet niistä äkkijyrkistä, jotka ovat isossa äänessä kaikilla palstoilla ja yleisönosastoilla, eivät enää äänestä, kun esimerkiksi Soini tippuu toiselta kierrokselta. Moni, myös mies, kokoomuslainen tekee yllätäviä ratkaisuja vaalikopissa. Tämän tiedän lähipiiristä, jossa on myös perinteisiä kokoomuksen kannattajia, ja se hämmästyttää vieläkin. Ns. mediajulkisuus ja informaatio tuo enemmän esiin äärilaitoja. Esimerkiksi jos ja kun iltapäivälehdet kysyvät tyhmiä, tyhmiä vastauksia myös saadaan.
Suomen kansan presidenttivalinnat osoittavat onneksi, että lopulta kansa on viisampi kuin iltapäivälehdet ja erilaiset hömppäkeskustelupalstat, joita en tiedä kuka jaksaa enää lukea (IS, IL, ym.).
Suomlaiset voiva olla juntteja. Mutta heissä on tiettyä asiallista suvaotsevaisuutta.
jos kaveri hoitaa hommansa hyvin, niin harrastakoon vapaa-aikanaan vaikka napatanssia.
KORJATTU!
Kieltämättä, mutta kummempaakin on nähty. 😉 Valtiovierailuilla puolison ohjelma on jo osattu justeerata miehelle, mutta kyllä tämä siihenkin tuo oman säväyksensä. Erityisesti silloin, jos matka suuntautuu maahan, jossa homoseksuaalisuus on rikos.
Jo pelkästään tämän nähdäkseni voisin antaa ääneni Haavistolle, vaikka haluan kyllä nähdä muutkin ehdokkaat ennen lopullista päätöstä.
Jos ja kun Haavistosta tulee presideentti, hän menee muodolliseen aviolittoon jonkun fiksun naisen kanssa.
Kukahan fiksu nainen tuollaiseen lähtisi? Joku nainen voisi lähteäkin, mutta fiksua voisi olla vaikea löytää julkiseen lumeliittoon. Mitäpä se sitä paitsi hyödyttäisi, kun kaikilla on homoseksuaalisuus tiedossa.
Epäilenpä myös, etteivät Haavisto ja puolisonsa ole tästä ehdotuksesta välittömästi innoissaan.
Jos Haavisto valitaan, niin puoliso tulee paketissa mukana. Se on äänestäjän hyväksyttävä. Uskoisin kuitenkin, että puolisolla tässä tapauksessa olisi hyvin matala profiili edustustehtävissä. Joidenkin muslimimaiden diplomaatit saattaisivat jäädä pois itsenäisyyspäivän vastaanotolta, mutta mitäpä siitä.…
Islannin valtionpäämies kylläkin on presidentti Ólafur Ragnar Grímsson eikä pääministeri Jóhanna Sigurðardóttir.
Demokraattisilla vaaleilla valittua homoseksuaalista valtionpäämiestä ei taida olla ollut vielä missään. Kuninkaallisia homoja tietenkin on ollut jo ainakin Rooman keisareista lähtien.
Olen tässä aika pitkälle samoilla linjoilla Tiedemiehen kanssa: pikaisen tutkailun perusteella näyttää siltä, että Haavisto ajaa aika samoja asioita, jotka minulle ovat tärkeitä (oikeusvaltio). Jos näin on, minun ääneni saa helposti. Jos näitä teemoja nostetaan enemmän esiin, tuon kyllä kantani esiin muuallakin.
Osmon mielipiteellä toki on minulle väliä, mutta kyse on paljon enemmän siitä, mitä hän itse lähtee esittämään.
Minusta on hölmöä täällä ihmetellä suomalaisten “junttiutta” tms, johon Heurlinin Markku viittasi, suomalaiset ovat kuitenkin maailman valveituneimmasta päästä. Kansa on viisaampaa kuin media tai poliitikot 🙂
Kari
Riitan kommentista minulle tulee mieleen sellainen mahdollinen dilemma Haaviston suhteen, joka nähtiin jo Halosen vaalikampanjan aikana.
Jos ET äänestä Halosta, olet sovinistinen idiootti, kaljamahainen öykkäri HK-bleu tukevassa nyrkkiotteessa rivarin takapihalla.
Jos äänestät Halosta liityt fiksujen ihmisten piiriin ja osoitat edelläkävijyytesi ja kaiken mahdollisen hyvyytesi punaviinilasin ääressä tiedostavan teatteriperformansion väliajalla.
Ja edelleen:
Jos et äänestä Haavistoa olet homofobinen vihanlietsoja, punaniska juntti, suvaitsematon tollo ankkuri käsivarressa Kontulan kapakan nurkkapöydästä jne.
Mielenkiintoista vaalitaistoa odotellessa…
“Demokraattisilla vaaleilla valittua homoseksuaalista valtionpäämiestä ei taida olla ollut vielä missään.”
Aika harva presidentti myöntäisi olevansa homo ja vielä harvempi — tai ei siis kukaan — kun mennään ajassa vähän taaksepäin tai paikassa etelämmäs ja varsinkin länsimaiden ulkopuolelle.
Tämä hiljaisuus ei kuitenkaan todista oikein mitään. Jos maan ilmapiiri on pikkasen homovastainen — kuten vaikka Gambiassa, jossa paikallinen pressa on uhannut tappaa joka ikisen homon — kannattaa pitää yllä heterokulissia vaikka ei olisi presidenttikään. Yahya Abdul-Aziz Jemus Junkung Jammehin homokammo on, muuten, sitä luokkaa, että veikkaan hänen olevan itse homo ja taistelevan raivokkaasti itsensä kanssa. Siitäs sait Yahya!
USA:n presidentteihin on liitetty epäilyjä homoseksuaalisuudesta Lincolnista asti osin lokaamiskampanjoina, osin ilmeisesti ihan syystä. Barack taitaa olla ihan hetero vaikka muuta on väitetty hänestäkin jossain skandaalilehdistössä. Taiwanin pressaa myös syytettiin joku aika sitten homostelusta. Vastaavia tapauksia on tietysti lukemattomia. Olihan Mannerheimkin homo … no, ainakin sen yhden nukkeanimaation mukaan.
Niin tai näin, ihan hyvähän se olisi, että vapaamieliset maat vapauttaisivat homot ja lesbot presidentti- ja pääministeripannasta. Mutta onko Suomi oikea maa tässä suhteessa, kun presidentillä vielä on valtaa ulkopolitiikassa? Hänhän ei voisi tuota valtaa ehkä harjoittaa törmätessään voimakkaaseen homokammoisuuten ainakin Afrikassa, Lähi-Idässä ja osissa Aasiaa. Jos Yahya Jammeh uhkaisi pistää Haavistolta pään poikki ja Suomella olisi siitä huolimatta tärkeää asiaa Gambialle, mitä tapahtuisi? Seremoniapressa kohauttaisi olkapäitään ja jättäisi asian pääministerille. Suomen pressa ei perustuslain mukaan kai voisi niin tehdä. Onko tällainen asia tärkeä kriteeri missään mielessä, riippu kai siitä, montako ja kuinka homokammoista maata on ja kuinka vaikutusvaltaisia ne ovat kansainvälisissä järjestöissä ja ryhtyisivätkö ne aktiivisesti syrjimään homopressaa?
Elina: Suomessa enemmistö äänestäjistä siis näyttää käyvän katsomassa teatteriperformensseja ja juovan väliajoilla somasti viiniä. Aika pieneen tilaan tämä esimerkiksi Halosen kannattajajoukko on pakkautunut.
Kyllä esimerkiksi Halosen kannattajia löytyy ihan kaljaterasseilta, ei tarvitse mennä teatteriin. Sama koskee varmaan myös Haaviston kannattajia. Jos ajatellaan esimerkiksi edellisiä vaaleja niin kyllä se Niinistö oli ehdokkaista elitistisempi. Halosen voi hyvin kuvitella oluttuoppi kädessä raveihin, ja Niinistön, no joo, ehkä viinilasi kädessä jalkapallo-otteluun tai teatterin väliajalle. Melkein.
Sovinismi on asia erikseen. Jos sellainen on niin sitten on. Mutta eivät suomalaiset äänestäjät jakaudu sovinistien ja ei-sovinistien mukaan.
Elina. Ihmisten ei tarvitse esittää mitään. Riittää että äänestää. Suomessa on vaalisalaisuus. Riittää että katsoo sopivan ehdokkaan ja pistää numeron ympyrään.
Enemmistö äänestäjistä voittaa aina. Niin paljon meillä ei voi olla juntteja. Eihän?
Delegointiko ei ole sallittua?
Jotenkin epäilen.
Riccardo,
Tietyissä piireissä saa helposti sovinistin, rasistin, homofoobikon tms. juntin leiman, ellei kannata ehdokasta, joka edustaa “toiseutta” tavalla tai toisella.
Toki Halosen kannattajia kuten varmasti Haavistonkin löytyy kaikista kansankerroksista ja hyvin eri lailla määriteltävistä viiteryhmistä. Kärjistelin tahallani…
En väitä etteikö Niinistö olisi elitistinen mutta minulla tuo oluttuoppi-mielikuva on aivan toisenlainen. Ja koska aina pitää viitata ulkopuoliseen auktoriteettiin niin tukeudun tässä Itsevaltioiden tekäjätiimiin. Niinistö oli jatkuvasti Storyvillessä tuoppi kädessä, sätkä toisessa, jalassa rullaluistimet. Halosta en muista siinä kertaankaan olutta särpineen, tais olla useimmiten kahvikuppi kun oli kädessä. Sun näkemykset vois antaa uutta potkua poliittiselle satiirille…
Elina sinä oikeinkirjoituksen ylivahtijatar, kiinnitä huomiosi myös nimiin.
Hupsis… anteeksi Riccado! Ja kiitos BRG:lle aiheellisesta huomautuksesta.
Minua ei haittaa se, ettei Haavistolla ole koulutusta. Eihän Max Jakobsonillakaan ole. Hän on silti yksi oppineimmista suomalaisista. Eikä Aatos Erkolla. Joka on menestynein suomalainen liikemies. Muitakin on.
Enemmän haittaa se, ettei Haavisto kirjoitustensa perusteella vaikuta kovin monisyiseltä ajattelijalta. Hänelle asiat vaikuttavat liian selkeiltä, liian painottuneesti vain yhdestä näkökulmasta nähdyiltä.
Maailmalla paljon matkustelleeksi hänen englannin taitonsa vaikuttavat myös aika keskinkertaisilta, ainakin niiden artikkelien perusteella joita luin hänen kotisivuiltaan (osa toki vuosien takaa).
Sinänsä olisi todella mielenkiintoinen ja varmastikin aika paljastava sosiaalinen kokeilu, kuinka muiden maiden päämiehet ja hallitukset reagoisivat avoimesti homoseksuaaliseen presidenttipariin. Toinen kysymys sitten on, onko se riittävä syy antaa äänensä. Jos vastaehdokkaat ovat joukkoa Soini, Pekkarinen… niin voi hyvin olla, ettei parempiakaan syitä löydy.
Maarit Tastulan ohjelmassa Seitsemäs taivas Pekka Haavisto antaa kyllä oikein hyvän kuvan itsestään. Se ei kuitenkaan taida olla mikään suuri meriitti koska kyseenalaistaminen ei liene ohjelmaformaatin pointti.
http://areena.yle.fi/ohjelma/c62d3887859573fea730c30c53a123dd
Haavisto antoi Tastulan vieraana erittäin sympaattisen kuvan itsestään. Hänen toimintansa on myös erittäin kunnioitettavaa, harva meistä samaan kykenisi. Itse en taatusti.
Hänen vastauksensa Tastulan erinomaisiin kysymyksiin olivat kuitenkin asiatasolla tuskastuttavan korrekteja ja kantaa ottamattoman ympäripyöreitä.
Kun kysytään 13-vuotiaan, joukkoraiskauksen uhriksi joutumisesta kivitetyksi tuomitun tytön tapauksesta, niin jotain aitoa pitäisi pystyä sanomaan. Ei samaa ainaista sanoja asettelevaa liturgiaa, joka väistää vaikeat kysymykset.
Useaan kertaan toistuu sitten toisaalla, että ihmiset ovat kaikki samanlaisia, kaikille meille on lähimmäisen rakkaus tärkein arvo tms. mikä ei oikeasti pidä ollenkaan paikkaansa.
Heti kun “lähimmäisen rakkaudelle” ruvetaan vähänkään enemmän asettamaan määreitä siitä, keitä tulisi rakastaa, miten ja miksi, niin erilaiset moraalikoodit, kunniakäsitykset, sisäryhmäkäsitykset (kuuluvatko esim. homot rakastettaviin lähimmäisiin) riitauttavat “lähimmäisen rakkauden”, ja osoittavatkin, että emme kaikki suinkaan ole samanlaisia, eikä lähimmäisen rakkaus olekaan meille kaikille mikään tärkein tai edes tärkeä arvo, vaan vastustettava arvo.
Nämä erot ovat myös osaltaan kontribuoivia tekijöitä siihen, miksi jossakin on enemmän konflikteja ja jossain toisaalla vähemmän. Vaikka Haavisto kuinka toistelisi, että me olemme ihan samanlaisia kuin somalit/darfurilaiset/yms., koska täälläkin oli sota vuonna 1918.
Minulla on enää muutama kymmenen sivua jäljellä Eero Paloheimon kirjasta ‘Tämä on Afrikka’. Tämä on ihan oma mielipiteeni, ei kirjailijan, mutta yhä vahvempi on mielikuva kolonialismin toinesesta aallosta. Ensin kyykytettiin väkivallalla ja nyt kyykytetään passivoinnilla. Jo lapsesta saakka päähän iskostetaan että älä vaan liikauta lihastakaan, kyllä valkonen nainen tulee ja syöttää. Kokonaiseen maanosaan suhtaudutaan kuin lapseen.
Paloheimon kirja on aivan mahtava (loppupään poliittiset ehdotukset voi sivuuttaa). Kirjaa voisi kuvitella 30-vuotiaan gonzo-journalistin huimapäiseksi saavutukseksi, jos ei tietäisi paremmin. Paloheimon kirjassa Afrikka tuoksuu, puhuu ja tuntee.
no,miksei Pekka kun onhan se veltto Virtanenkin ollut ehdokkaana.
mutta ei tule saamaan yli 10% kannatusta.
-ei ikinä.
Presidentti-instituutio kaipaa valtaoikeuksien karsimisen jälkeen uudenlaista tyyppiä antamaan viralle uutta sisältöä. Jo tästä syystä olisin itse valmis äänestämään Haavistoa.
miten on Pekan koulutus // voisiko joku selvitää
Sama kun Max Jacobssonilla.
Ilmeisesti Haaviston koulutuksessa on jotain hävettävää, kun pitää noin kierrellä.
Etkö juuri toisessa postauksessa sanonut, että poliitikot olisivat suositumpia, jos puhuisivat asioista suoraan?
Luulisi ainakin sinun haluavan olla suosittu näin eduskuntavaalien alla.
Tässä sinä itse todistat ennakkoluulosi. Muualla Suomessa ei olla juuri sen homofobisempia kuin Helsingissäkään, vaikka siellä tykätään niin kuvitella.