Keskustelu Helsingin taloudesta rönsyili niin kauas, että laitan vastaukseni uutena postauksena.
Katuverkkoa varten tontista voidaan lohkaista pala kadun pohjaksi ilman korvausta. Jos sitä ei liitetäkään katuun , kunta myy sen takaisin käyvällä arvolla. Tällaisia tapauksia olen ollut joskus päättämässä, eikä siinä ole harkinnanvaraa. Se perustuu lakiin. Sitä en muista, onko tuo kaistale pakko ostaa takaisin, mutta veikkaisin, että on, koska jos tuota tontinosaa ei olisi alunperinkään tarvittu kadun pohjaksi, tontinomistaja olisi joutunut maksamaan kunnalle kateusmaksua. Nämä ovat niitä lainsäädännön kohtia, joita on vähän hankala peruskansalaiselle selittää. Mutta se selitys menee historioineen näin:
Alunperin kunta ei rakentanut teitä ja katuja, vaan ne tehtiin yksityisteinä. Jos rakensi oman maansa läpi tien omaan taloonsa, veronmaksajat eivät korvanneet senttiäkään tienpohjan alle jääneestä maasta.
Jos sitten kunta armollisesti suostuu maksamaan sen tien rakentamisen — vaikkapa minun maani läpi minun talooni ilman että kukaan muu tuota tietä tarvitsee, miksi kunnan pitäisi maksaa siitä minulle? Helpompi olisi perustella, että minun pitäisi maksaa kunnalle. Jos jokin alue kaavoitetaan ja muodostetaan tonteiksi ja sinne vedetään katuverkko, joka lahjoitetaan tontinomistajille, on vähintään kohtuullista, että voidaan sentään käyttää tontinomistajien maata katuverkkoon, jota katuverkkoa eivät ulkopuoliset tarvitse läpiajoon.
Koska katuverkkoa ei voi rakentaa niin, että jokaisen maata jää sen alle suhteessa yhtä paljon, ne tontinomistajat, joiden maata ei kadun alle jää, joutuvat tasapuolisuuden nimissä maksamaan tästä kateusmaksua — kunnalle. Tässä voisi perustella myös sitä ratkaisua, että kateusmaksu maksettaisiin sille naapurille, jonka tontista katualue lohkaistiin. Kunnalle maksamista perustellaan sillä, että kunta nyt kuitenkin investoi siihen katuun. Väite on järkevä, mutta perustelee aivan muuta ratkaisua.
Jos tämä nimittäin yritettäisiin tehdä loogisesti, ratkaisu olisi aivan toinen. Kunta rakentaisi katuverkon, maksaisi käyvän korvauksen lunastetuista maa-aloista ja laskuttaisi koko roskan alueen maanomistajilta katuverkosto koituvan hyödyn suhteessa. Infran rakentaminen nimittäin nostaa maaomaisuuden arvoa tuon investoinnin hintaa enemmän, joten maanomistajat jäävät yhä voitolle. Jos eivät jää, koko aluetta ei kannata kaavoittaa.
Siitä on niin kauan, kun olen näiden asioiden kanssa puuhannut, että tietoni voivat olla väärät. Paineet kateusmaksun poistamiseksi ovat olleet niin suuret, että se on saatettu poistaakin.