Keskustelu Helsingin taloudesta rönsyili niin kauas, että laitan vastaukseni uutena postauksena.
Katuverkkoa varten tontista voidaan lohkaista pala kadun pohjaksi ilman korvausta. Jos sitä ei liitetäkään katuun , kunta myy sen takaisin käyvällä arvolla. Tällaisia tapauksia olen ollut joskus päättämässä, eikä siinä ole harkinnanvaraa. Se perustuu lakiin. Sitä en muista, onko tuo kaistale pakko ostaa takaisin, mutta veikkaisin, että on, koska jos tuota tontinosaa ei olisi alunperinkään tarvittu kadun pohjaksi, tontinomistaja olisi joutunut maksamaan kunnalle kateusmaksua. Nämä ovat niitä lainsäädännön kohtia, joita on vähän hankala peruskansalaiselle selittää. Mutta se selitys menee historioineen näin:
Alunperin kunta ei rakentanut teitä ja katuja, vaan ne tehtiin yksityisteinä. Jos rakensi oman maansa läpi tien omaan taloonsa, veronmaksajat eivät korvanneet senttiäkään tienpohjan alle jääneestä maasta.
Jos sitten kunta armollisesti suostuu maksamaan sen tien rakentamisen — vaikkapa minun maani läpi minun talooni ilman että kukaan muu tuota tietä tarvitsee, miksi kunnan pitäisi maksaa siitä minulle? Helpompi olisi perustella, että minun pitäisi maksaa kunnalle. Jos jokin alue kaavoitetaan ja muodostetaan tonteiksi ja sinne vedetään katuverkko, joka lahjoitetaan tontinomistajille, on vähintään kohtuullista, että voidaan sentään käyttää tontinomistajien maata katuverkkoon, jota katuverkkoa eivät ulkopuoliset tarvitse läpiajoon.
Koska katuverkkoa ei voi rakentaa niin, että jokaisen maata jää sen alle suhteessa yhtä paljon, ne tontinomistajat, joiden maata ei kadun alle jää, joutuvat tasapuolisuuden nimissä maksamaan tästä kateusmaksua — kunnalle. Tässä voisi perustella myös sitä ratkaisua, että kateusmaksu maksettaisiin sille naapurille, jonka tontista katualue lohkaistiin. Kunnalle maksamista perustellaan sillä, että kunta nyt kuitenkin investoi siihen katuun. Väite on järkevä, mutta perustelee aivan muuta ratkaisua.
Jos tämä nimittäin yritettäisiin tehdä loogisesti, ratkaisu olisi aivan toinen. Kunta rakentaisi katuverkon, maksaisi käyvän korvauksen lunastetuista maa-aloista ja laskuttaisi koko roskan alueen maanomistajilta katuverkosto koituvan hyödyn suhteessa. Infran rakentaminen nimittäin nostaa maaomaisuuden arvoa tuon investoinnin hintaa enemmän, joten maanomistajat jäävät yhä voitolle. Jos eivät jää, koko aluetta ei kannata kaavoittaa.
Siitä on niin kauan, kun olen näiden asioiden kanssa puuhannut, että tietoni voivat olla väärät. Paineet kateusmaksun poistamiseksi ovat olleet niin suuret, että se on saatettu poistaakin.
Tuota voi sanoa myös turhaksi byrokratiaksi. 😀 Kun tehdään uusia alueita, voidaan niin haluttaessa tekniikka ml. kadut sälyttää maanomistajalle. Ja katso, koko kaupunginosan rakentaminen ei maksa senttiäkään kaupungille. 😉
Kiitos Osmo “selvennyksestä” 🙂
Ollaan siis luotu järjestely, joka on erittäin hankala, byrokraattinen ja mahdollisesti epäikeudenmukainenkin. Siis sen lisäksi, että se on oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta vähintään arveluttava. Olkoonkin, että tulos on ehkä suurin piirtein ja mahdollisesti suhteellisen tasapuolinen.
Kari
Puhutko nyt maankäytön lainsäädännöstä yleensä?:-)
Palatakseni taas uudestaan mielestäni törkeimpään potentiaalisen kaupunkitilan tuhoamiseen.
Voisiko tuota lunastusta käyttää Keski-Pasilassa?
Tyyliin, kaupunki pakkolunastaa suunnitellun motarin pohjan pientareineen ilmaiseksi, väittäen rakentavansa siihen kadun. Sen sijaan kaupunki kaavoittaakin alueen raskaasti jalankulkuun pohjautuvaksi, jolloin motarinpohjaa voi myydä hyvällä hinnalla takaisin valtiolle kaavoitettuna.
“Kunta rakentaisi katuverkon, maksaisi käyvän korvauksen lunastetuista maa-aloista ja laskuttaisi koko roskan alueen maanomistajilta katuverkosto koituvan hyödyn suhteessa. Infran rakentaminen nimittäin nostaa maaomaisuuden arvoa tuon investoinnin hintaa enemmän, joten maanomistajat jäävät yhä voitolle.”
Juuri näin. Mutta kun äänestäjät luulevat kiinteistöveron nostavan verotaakkaa..
Kutoja: “…kaupunki pakkolunastaa suunnitellun motarin pohjan pientareineen ilmaiseksi, väittäen rakentavansa siihen kadun. Sen sijaan kaupunki kaavoittaakin alueen raskaasti jalankulkuun pohjautuvaksi, jolloin motarinpohjaa voi myydä hyvällä hinnalla takaisin valtiolle kaavoitettuna.”
Tuon tyyppistä keinottelua eräät kunnat harrastava yksityisellä maalla. Kaavoitetaan puistoksi, pakkolunastetaan ja muutetaan kaava. Kaavoitusmonopoli on aivan liian houkutteleva mekanismi väärinkäytösten pohjana. Osmokin on joskus kirjoittanut täällä vähän vanhemmista kupruista.
Tässä vekslaamisessa ikävin puoli on se, että kaikki kulut tulevat kiinteistönomistajalle. Meillä kadunlaitaa liitettiin tontteihin. Omalta kohdaltani liitettävä määrä oli sentään kymmeniä neliöitä, joten tuhatlappusille sai sentään jotain vastinetta. Kadunlaidan kiila kuitenkin pienenee kadun päätä kohden kuljettaessa. En tiedä, montako neliötä kadun päässä on pakko ostaa. Kulut on kuitenkin suunnilleen samat, kun pakko-ostaja maksaa maamittarit, lainhuudot jne.
Suosittelen kokemukseni perusteella jokaista köyhää kuntaa kaventamaan katua sentillä. Siitä kunta saa miljoonien tulot.
Näkyy esiintyvän tässä kirjoitusketjussa kovasti vääriä tietoja.
Ensinnäkin, tuo Osmon kuningasajatus katujen rakentamisesta ja kustannusten vyöryttämisestä hyödyn suhteessa maanomistajille on jo maankäyttö- ja rakennuslaissa nimellä kehittämiskorvaus. Ko menettely on vain niin byrokraattinen ettei sitä pahemmin käytetä, vaan sama asia hoidetaan maankäyttösopimuksilla.
Sitten taas jos on katualuetta lohottu kunnan omistukseen ja myöhemmin kaavamuutoksella sitä siirtyykin tonttimaaksi, maanomistaja, mikäli on sama, saa kyseisen maa-alueen omistukseensa vastikkeetta kunnalta. Tämä lakimuutos tuli voimaan jo vuosia sitten.
Joskus kannattaisi tutustua asiaan johon ottaa kantaa.
Taisin laittaa tuohon arvion, että kateusaksu on kenties jo poistettu. Silloin poistuu tietysti myös tuo takaisinostovelvollisuus.
muuten hyvä, mutta kateusmaksulla ja takaisinostolla ei vaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa…
(kateusmaksu edelleen on olemassa, sitäkään ei vaan sovelleta käytännössä lainkaan ja sen merkitys on muutoinkin marginaaalinen vaikka sovellettaisiinkin).
Ovat kateusmaksu ja luovutetun osan takaisin osto loogisesti kytköksissä toisiinsa, vaikka niitä ei ollutkaan pykälätasolla sidottu toisiinsa. Niin kauan kun kateusmaksua maksettiin, oli loogista myydä tuo pala katua takaisin, koska jos sitä ei olisi lainkaan otettu, tontinomistaja olisi joutunut maksamaan sen kateusmaksun. Jotenkin näin lain valmistelijan on aikanaan pitänyt ajatella.
Nokun eivät ole.
Kateusmaksu ja ilmaisluovutusvelvollisuus ovat kytköksisssä toisiinsa maanomistajien tasapuolisen kohtelun kautta.
Jos ajattelet asiaa vaikkapa aikajanalla huyomaat että mahdollisen kateusmaksun soveltaminen ja maan takaisinosto ovat ajallisesti hyvin kaukana toisistaan. Takaisinostohan edellyttää asemakaavan muuttamista ja katualueen muuttumista tonttimaaksi.
Miten tänään sovellettava kateusmaksu voisi edes teoriassa olla yhteydessä vuonna 2035 tehtävään asemakaavamuutokseen?
Perustuslaki:
“Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu.
Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.”
vs.
“Katuverkkoa varten tontista voidaan lohkaista pala kadun pohjaksi ilman korvausta. Jos sitä ei liitetäkään katuun , kunta myy sen takaisin käyvällä arvolla”
Mitä virkaa tällä meidän perustuslailla tässä kuviossa sitten onkaan? Ei itselle ole yllätys että virkamieslogiikka ajaa pikkudetaljien yli, mutta kuitenkin… Muutettaisiinko suosiolla valtiomuoto byrokratiaksi?
Miksi kaikkia näitä katuja tarvitsee edes rakentaa? Eihän niitä tarvita myöskään keskustaan. Laitetaan jokainen maksamaan omasta kadusta ja pysäköinnistä todelliset kustannukset. Ei niitä joukkoliikenteen käyttäjille saa sälyttää.
Maankäyttöä tehostaisi kummasti, jos kaikki kadut maksettaisiin ja ylläpidettäisiin ihmisten omasta pussista sen sijaan, että kunta niitä rakentaisi ja ylläpitäisi verorahoilla.
Niin ja kuntien pitäisi saada huomattavasti suurempi osa autoiluun koskevasta verorahoista, koska suurimmat autoilusta aiheutuvat kulutkin aiheutuvat kunnille.
omakohtaista pakkolunastusta kokeneena,voinen ottaa asiaan kantaa;oikein tehty,muuten ei yhteiskunta kehity.
kohtuuttomuuksiin ei saa mennä,kuten ei meilläkään.
kimmolle ja opiskelijalle tiedoksi:edelleenkään ei ole olemassa mitään raha-automaattia josta tulee ilmaista rahaa,ellei halua käyttää väärin yhteiskunnan suomia palveluita.
mutta jos haluaa ns.rahastaa Valtiota,niin kannattaa heittäytyä sosiaaliturvan piirin ja nauttia meidän “karvaperseduunareiden“verorahoista.