Suomalaisen muotoilun menetetty maine

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen “Onko suo­ma­lainen design hyvän maineen­sa veroista?”

2) Ei

Tai siis suo­ma­laisen muo­toilun maine ei ole suo­ma­lais­ten luu­lo­jen veroinen. Muo­toilu ei yleen­säkään ole enää kansalli­nen brän­di vaan yri­tys­ten brän­di. On meil­lä myös muo­toilun ote her­paan­tunut sitä mukaa, kun Suomes­ta on tul­lut insinöörien johta­ma maa.

Helsin­ki design-pääkaupunk­i­na voi joutua kuvaa­jien silmätikuk­si, sil­lä katukalus­teemme liiken­nemerkkei­neen, roskalaatikkoi­neen, nakki­grillei­neen muun­ta­jakaappei­neen, paikat­tuine asfalt­tei­neen ja sen sel­l­ai­sine ei oikein kestä kuvaa­jan silmää. Muo­toilun ei pitäisi kuu­lua vaan eri­ty­isi­in taide-esineisi­in, vaan kaik­keen arkipäivän tekemiseen.

Ehkä Suomes­sa on yhtä taitavia muo­toil­i­joi­ta kuin ennenkin, mut­ta hei­dän yhteyten­sä teol­liseen tuotan­toon on katken­nut. Sää­lik­si esimerkik­si on käynyt suo­ma­laista huoneka­lu­te­ol­lisu­ut­ta. Puusepän taidois­sa ei ole moitit­tavaa, mut­ta muo­toil­i­jan silaus puut­tuu. Ulko­mais­ten huonekalu­jen kilo­hin­ta on sik­si paljon suurem­pi kuin kotimaisten.