Taustaa: Helsingissä on aiemmin ollut kaavoissa keskipinta-alan vähimmäisnormina 75 neliötä, jotta kaupungista ei tulisi sinkkuhotellia. Nyt esitettiin uutta normia jonka mukaan asunnosta korkeaintaan 20 % sai olla kooltaan alle 50 neliötä ja vähintään 40 % piti olla yli 80 neliötä.
Esitykseni:
Pinta-alanormin tulisi olla sellainen, että se estää asuntokannan muovautumisen liian pienasuntovaltaiseksi ilman, että se ohjaa asuntojen kokoa turhan tarkasti. Nykyisessä 75 neliön normissa on se vika, että se on johtanut ylisuuriin asuntoihin. Nyt esitetyssä saattaa olla ongelmana se, että johtaa tasan 50 neliön ja 80 neliön asuntoihin.
Esittäisin, että asiaa tutkittaisiin seuraavalta pohjalta.
Ylänormi
Normi olisi muotoa vähintään X % asuinpinta-alasta olisi asunnoissa, joiden pinta-ala on vähintään Y neliömetriä. Esimerkiksi vähintään 53 % pinta-alasta asunnoissa, joiden pinta-ala ylittää 80 neliötä vastaisi tilannetta, jossa asuntojen keskikoko olisi 75 m² ja näistä 40 % olisi yli 80 neliötä siten, että näiden isojen asuntojen keskikoko olisi 100 m². Se voisi johtaa myös tilanteeseen, jossa puolet asunnoista olisi tasan 80 neliötä tai tilanteeseen, jossa isoja asuntoja olisi kolmannes, mutta ne olisivat keskimäärin 120 neliön suuruisia.
Tämä muotoilu ei tuota kannustinta ylisuuriin asuntoihin mutta ei toisaalta ohjaa myöskään tasan 80 neliön asuntoihin. Tilaa annettaisiin paremmin kysynnän mukaiselle rakentamiselle.
Alanormi
Alanormin pitäisi olla muotoa: asunnoista alle 50 neliön suuruisia saa olla yksi jokaista yy kerrosneliötä kohden. Jos asuntojen keskikoko olisi 75 m² ja normilla tähdättäisiin siihen, että korkeintaan 20 % on pienasuntoja, normi kuuluisi:
Yksi pienasunto jokaista 375 kerrosneliötä kohden.
Normin määrääminen näin olisi hyvä, koska se ei silloin kannusta tekemään isoista asunnoista mahdollisimman pieniä (mitä useampi asunto, sitä enemmän saa rakentaa pienasuntoja)
Joustavuus
Joustavuuden lisäämiseksi sallittaisiin normista käytävän kauppaa eri kohteiden välillä. Jos yhteen kohteeseen rakennetaan isoja asuntoja vaadittua enemmän, voisi toiseen rakentaa niitä vaadittua vähemmän. Normin ei ehkä kannattaisi olla sama koko kaupungissa. Esimerkiksi Munkkivuoressa voisi uustuotannolle vaatia enemmän isoja asuntoja kuin muualla, koska kaupunginosassa on niin paljon pieniä asuntoja. Vastaavasti voisi hyväksyä, että kallion kaltainen kaupunginosa erikoistuu sinkkutalouksiin ja Östersundom vähän isompiin asuntoihin. Jos normista tehdään liikkuva, siitä pitäisi päättää esimerkiksi kaavoitusohjelman yhteydessä. Joissakin kohteissa ei tarvittaisi lainkaan alanormia, toisissa ei lainkaan ylänormia.