En kommentoi tällä sivustolla Päijät-Hämeen kuntaliitoshanketta, mutta sen antaman opetuksen turvin haluan kommentoida Helsingin surkeaa taloustilannetta ja mahdollista kuntaliitosta Vantaan kanssa.
Helsinki näyttää käyttävän rahaa terveydenhuoltoon asukasta kohden noin 20 prosenttia enemmän kuin Lahti. Tämä tieto sillä varauksella, että liikkeellä on kovin erilaisia tilastointitapoja, enkä ole varma, että minulla on edessäni vertailukelpoiset luvut Jos tuo 20 % pitää paikkansa, se on noin 400 euroa asukasta kohden eli 200 miljoonaa euroa. Saavatko helsinkiläiset noin paljon parempaa hoitoa? Vai olemmeko me vain huonompia?
Senkin olen selvitystyössä havainnut, että kunnan tilanteeseen vaikuttaa huomattavan paljon se, millainen johto sillä on. Hyvä kunnanjohtaja on välttämättömyys menestyvälle kunnalle, mutta tämän lisäksi tarvitaan järkevät ja kiihkottomat luottamushenkilöt.
Organisaation työnjako on äärimmäisen tärkeä. Ammattijohdon on voitava päättää asioista, jotka vaativat ammatillista osaamista ja luottamusmiesten siitä, missä on kysymys tahtomisesta eikä taitamisesta. Huonosti käy, jos luottamushenkilöt alkavat puuttua operatiiviseen johtamiseen ja väärin ovat asiat, jos virkamiesjohto alkaa vetää poliittisia linjanvetoja.
Olen Päijät-Hämeessä tutustunut paljon Helsinkiä paremmin johdettuihin kuntiin. Helsingin tapa rekrytoida kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat valtuustosta (omantakeinen pormestarimalli!) ei ole hyvä, vaikka nykyinen kaupunginjohtaja onkin paremmasta päästä. Vielä huonommin on järjestetty työnjako luottamusmiesjohdon ja operatiivisen johdon välillä. Luottamusmiesjohdosta ei ole valvomaan operatiivista johtoa, mutta sen asioihin se pystyy kyllä jatkuvasti sotkeutumaan.
Virkamieshallinnossakaan ei kaikki ole hyvä. Jussi Pajunen lakkautti ansiokkaasti poliittisten läänitysten järjestelmän, mutta sen pitkä varjo ulottuu ajallisesti kauas. Poliittiset läänitykset vaativat tasapuolisuutta ja tasapuolisuus saatiin aikaan vain perustamalla lisää virkoja. Helsingillä on kovin moniportainen hallinto samalla, kun Helsinkiä ei oikeastaan hallita strategisessa mielessä lainkaan. Vaikka arvostan kaupunginjohtajaa, eivät nämä jäykkiin neliömetritavoitteisiin sidotut säästökehotukset ole hyvää hallintoa. Jos halutaan asettaa jäykkiä säästönormeja, kaikista tarjolla olevista mittareista raha on puutteistaan huolimatta yhteismitallisin.
Kun parhaat paikat menivät poliittisten perusteiden mukaan kenelle hyvänsä, ei niille toiseksi parhaille paikoillekaan kannattanut huippukykyjen hakeutua, koska etenemistie oli tukossa.
On maapoliittista kyvyttömyyttä, jos uusien asuinalueiden varustelua joudutaan viivyttämään rahanpuutteesta. Helsingillä on käsissään niin arvokasta maata, että sen rakentamisen pitäisi tuottaa ylijäämää. On sovittava keinoista, joilla kaavoitushyöty ohjataan alueen vaativiin investointeihin – siis ennen kaikkea, sovittava keinoista, joilla kaavoitushyöty saadaan kunnalle. Aluerakentamissopimuksetkin voitaisiin etsiä historian kellarista ja pyyhkiä niistä pölyt pois.
Helsingin talous ei ole nyt siinä kunnossa, että kaupunki kykenisi ottamaan Vantaan noin vain vastaan. Se pitäisi silti tehdä. Alkaa tulla kiire, sillä kuntaliitosta ei pitäisi toteuttaa rutiininomaisena Vantaan sulauttamisena Helsingin kankeaan hallintoon. Samassa yhteydessä Helsingin hallinto pitäisi rakentaa uudestaan.
Helsinki ja Vantaa eivät ole pyytäneet valtion asettamaa kuntajakoselvittäjää, vaan hoitavat asiat omi voimin. Tässä on se huono puoli, että kun työryhmät koostuvat luottamusmiehistä (ja virkamiehistä) ne ovat samalla vanhan hallinnon edustajia. Menetetään kuntaliitokseen liittyvä mahdollisuus puhdistaa pöytä ja miettiä kaikki uudestaan. Helsingin ja Vantaan liitos on lähes välttämätön. Helsingillä on siihen todellisuudessa varaa, kunhan Helsinki oppii keventämään hallintoaan, tuottamaan palvelut joustavammin, luopumaan hyvinvoinnin kannalta tehottomasta rahankäytöstä ja rahastamaan maapolitiikalla enemmän.
====
Kolme vuotta sitten Minsk Mazowiecki, Puola