Tilastotieteessä/todennäköisyyslaskennassa kaikki tuntevat Pietarin paradoksi. Ensin oli yleisellä tasolla todistettu, ettei ruletissakaan (ei edes harhattomassa ruletissa, josta se 37. reikä puuttuu) voi olla voittoon johtavaa strategiaa. Sitten joku esitti sellaisen. Se menee näin:
Veikkaa vaikka punaisia numeroita. Jos tulee punainen, kaksinkertaistat panoksesi ja jos tulee valkoinen häviää kaiken.
Pane euro punaiselle ruudulle. Jos tulee punainen, saat kaksi euroa ja olet euron voitolla.
Jos tulee valkoinen, älä välitä vaan pane kaksi euroa punaisille ruuduille.
Jos tulee punainen, saat neljä euroa. Olet panostanut kolme euroa ja olet euron voitolla.
Jos tulee valkoinen, älä välitä vaan pane neljä euroa punaisille ruuduille.
Jos tulee punainen, saat kahdeksan euroa. Olet panostanut seitsemän euroa ja jäät euron voitolle.
Jos tulee valkoinen, älä välitä vaan pane kahdeksan auroa punaisille ruuduille.
Ja niin edelleen. Joskus tulee punainen, olet euron voitolla ja voit alkaa ansaita seuraavaa euroasi.
Tämä aiheutti lähes teoreettisen kriisin. En ymmärrä miksi, koska ei pitäisi viedä yli minuuttia ymmärtää, missä tässä huijataan. Kun on tullut kolmekymmentä kertaa peräkkäin valkoinen, panet punaiselle ruudulle miljardi euroa ja niin edelleen. Pietarin paradoksissa ei ole mitään paradoksaalista. Siinä ajetaan tappion todennäköisyyttä kohti nollaa ja tappion suuruutta kohti ääretöntä. Odotusarvo pysyy vakiona. Ei siis toimi ruletissa.
Pankkimaailmassa toimii. Kun olet saanut kolmekymmentä kertaa valkoisen, olet tappiolla miljardin, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Se on meidän kaikkien ongelma.
=====
Kolme vuotta sitten Marijampole, Liettua