Demareita ja vennamolaisia

Lasse Lehti­nen kir­joit­ti jos­sakin kir­jas­saan, että poli­ti­ikan tärkein raja ei kul­je oikeis­to­lais­ten ja vasem­mis­to­lais­ten välil­lä vaan demarei­den ja ven­namo­lais­ten; demarei­den, kuten Pekka Ven­namo ja ven­namo­lais­ten, kuten Reino Paasilin­na. (Pelkästään sik­si kan­nat­taa jät­täy­tyä pois poli­ti­ikas­ta, että voi analysoi­da puolue­tovere­itaan noin ennakkolu­u­lot­tomasti) Kyse on tosi­a­sioi­hin ja pop­ulis­mi­in perus­tu­vas­ta politiikasta.

Tästä on kyse demarien viimeaikai­sis­sa kan­nan­otois­sa. Eero Heinälu­o­man palat­tua demarei­den johtoon, puolue on siir­tynyt mon­ta piirua ven­namo­laiseen suun­taan, mikä ärsyt­tää mui­ta, kos­ka se on fal­skia. Eero Heinälu­o­ma nimit­täin on demareista demarein sekä sanan kiel­teisessä että myön­teisessä (ei ven­namo­lainen) mielessä. Ihmiselle voi antaa anteek­si sen, että hän on tyh­mä, mut­ta ei sitä, että hän näyt­telee tyh­mää olemat­ta oikeasti tyhmä.

On ymmär­ret­tävää, että jos Heinälu­o­ma panos­taa ven­namo­laisu­u­teen ja luot­saa puoluet­taan perus­suo­ma­lais­ten kyl­keen, muut ryn­täävät apa­jalle ja noukki­ak­seen äänestäjiä demarei­den demarisiivestä.

================

Kolme vuot­ta sit­ten Bauskas­sa, Latviassa

Toisaal­ta, Heinälu­o­man strate­giaa on help­po pahek­sua, mut­ta minä en kyl­lä tietäisi, miten demar­it mitenkään muutenkaan voisi­vat men­estyä aikana, jol­loin hei­dän suuri vision­sa on rom­ah­ta­mas­sa. Ei tämäkään tie onnis­tu. Ven­namo­laisu­us tekee demareista mar­gin­aalipuolueen.  Ven­namo­lainen puolue ei voi koskaan olla hal­li­tus­vas­tu­us­sa. Jos joku väit­tää vas­taan, muis­tu­tan, että Pekka Ven­namo oli siis Lasse Lehtisen luokit­telus­sa demari.