Keskustelu markkinoilla määräytyvistä palkoista ohjautui alueille, joista olen kirjoittanut ennenkin. Laitan tähän muistin virkistämiseksi Suomen Kuvalehden kolumnini kymmenen vuoden takaa.
Kysymys optimaalisesta valuutta-alueesta oli kuuma aihe Suomen liittyessä Euro-alueeseen. Valuutta-alue ei ole optimaalinen, jos sen toisessa osassa tarvittaisiin matalia korkoja laman voittamiseen ja toisessa korkeita korkoja ylikuumenemisen estämiseen.
Ehkä Eurooppa ei ole optimaalinen valuutta-alue, mutta olisiko edes Suomi? Eivätkö erot suhdannetilanteessa ole Suomen sisällä paljon suuremmat, kuin ovat eri Euroopan maiden välissä? Ovatko Espoo ja Kainuu muka samassa suhdannetilanteessa?
Joskus kannattaa omien ajatusten selkeyttämiseksi tarkastella täysin hyödyttömiä malleja. Nostetaan siis hetkeksi molemmat jalat ilmaan ja kuvitellaan, mitä tapahtuisi, jos Suomen syrjäseudut eroaisivat Eurosta ja ottaisivat käyttöön Korpitaalerin, joka tietysti pitäisi panna kellumaan.
Korpitaaleri devalvoituisi ainakin aluksi ja syrjäseutujen asukkaat köyhtyisivät. Monen mielestä tämä köyhtyminen varmaankin olisi sosiaalisesti väärin. Sen joka näin sanoo, ei ainakaan kannata haikailla omaa markkaa takaisin voidakseen hädän tullessa devalvoida ja köyhdyttääkseen siis koko Suomen.
Jos Korpitaalerin kurssi alenisi 10 %, syrjäseutujen asukkaiden ostovoima ei suinkaan alenisi yhtä paljon, sillä suuri osa rahankäytöstä kulutetaan paikallisiin palveluihin ja tuotteisiin. Nehän halpenisivat korpitaalerin mukana. Syrjäseutujen ongelma ei ole palkansaajien heikko ostovoima vaan se, että palkansaajia on niin vähän.
Sitä alentunutta ostovoimaa voisi tulla nopeasti lisää, kun kaikenlaisen tuotannon siirtäminen halvan Korpitaalerin alueelle tulisi kannattavaksi. Turismi Euro-Suomesta lisääntyisi, Taaleri-Suomi lisäisi suosiotaan kesämökkialueena, moni eläkeläinen muuttaisi eläkepäivikseen nauttimaan halvasta elämästä, rintamaiden yhtiöt siirtäisivät monia toimintojaan sinne ja niin edelleen. Kelluva taaleri poistaisi alueelliset työllisyyserot Suomesta ja palauttaisi Syrjä-Suomen tulevaisuususkon niin kuin devalvaatiot ovat aikanaan pelastaneet koko Suomen.
.…
Nyt on aika laskea edes toinen jalka maahan. Korpitaaleria ei tule, mutta samaan tulokseen tietysti päästäisiin hyväksymällä alueelliset palkkaerot.
Vielä 60-luvulla baariruoka oli jo Lahdessa selvästi halvempaa kuin Helsingissä. Helsingissä kaikki oli kalliimpaa ja myös palkat korkeampia. Sitten tulivat maanlaajuiset työehtosopimukset ja alueelliset palkkaerot poistuivat, useimmilta aloilta.
Meillä on valtion palkoissa kalliin paikan lisät, samoin kuin kansaneläkkeessä ja toimeentulotuessa, mutta useimmista työehtosopimuksista ne puuttuvat. Valtion palkoistakin kalliinpaikan lisiä ollaan vaatimassa pois.
Monilla uuden talouden aloilla, joilla työehtosopimuksista ei niin piitata, palkat kyllä vaihtelevat alueittain, koska työvoimaa ei muuten saataisi.
Jos työehtosopimusten mukainen palkka olisi rintamailla suurempi, yritykset yrittäisivät siirtää mahdollisimman paljon toimintojaan muualle.
Tulisivatko helsinkiläiset paljon rikkaammiksi, jos Helsingissä maksettaisiin korkeampia pakkoja? Tulisivat vähän, mutta eivät paljon, sillä korkeammat palkat menisivät myös hintoihin ja suuri osa rahoista kulutetaan yhä paikallisesti. Suurin hyöty helsinkiläisille tulisi, jos palkkaerot toimisivat halutussa tavalla: asuntojen hinnat laskisivat, kun kaikki eivät enää yrittäisi muuttaa Helsinkiin työpaikkojen perässä.
Entä eikö samaan päästäisi porrastamalla verotusta alueellisesti? Päästäisiin, mutta olisiko tulos hyvä? Jos opettaja tienaisi Helsingissä saman kuin Porissa, mutta maksaisi enemmän veroja ja asumisestaan tuplasti, ei lopputulos olisi oikeudenmukainen. Helsingissä pärjäisivät vain huippupalkkoja saavat uuden talouden ihmiset ja ne sosiaaliturvalla elävät, joille kalliimmat asumiskustannukset korvattaisiin, mutta eivät tavalliset palkansaajat. Sekään ei olisi tasapainoista yhdyskuntakehitystä.
Onhan meillä sitä paitsi progressiivinen verotus. Jos rintamailla maksettaisiin korkeampia palkkoja, suurin hyötyjä tästä olisi verottaja ja veroista hyötyisivät taas eniten juuri syrjäseudut, joissa julkisten työpaikkojen ja tulonsiirtojen osuus on niin merkittävä.