Keskust65elu pääsykokeista kääntyi keskusteluun älykkyydestä. Aihe on kiehtova, vaikka en siitä paljon tiedäkään.
Joitakin matkanvarteen tarttuneita käsityksiä, jotka voivat olla myös vääriä.
Älykkyystesti mittaa useita keskenään yleensä positiivisesti korreloivia ominaisuuksia, joiden mielivaltaisesti painotettuna summana saadaan luku, joka ennustaa hyvin ihmisen menestystä. Koska kyse on monen erilaisen ominaisuuden lineaarikombinaatiosta, kaksi ”yhtä älykästä” voivat olla lahjakkuusrakenteeltaan aivan erilaisia. Jos painot olisivat toiset, saisimme ihmiset eri järjestykseen.
On aivan selvästi osoitettu, että erilaiset lahjakkuuden muodot periytyvät geneettisesti(kin). Uskoisin eläväni niin vanhaksi, että tämä tullaan osoittamaan. Silloin tullaan havaitsemaan, että älykkyyden eri osat periytyvät eri kautta ja ehkä myös toisistaan riippumatta. Voi tokin olla jokin sellainen aivojen ominaisuus, joka myötävaikuttaa kaikkiin lahjakkuuden muotoihin ja periytyy yhden geenin kautta.
Tyhmyys ei periydy, vaan on yleensä jonkin vamman aiheuttama. Aiemmin kyse oli usein hapenpuutteesta synnytyksessä.
Näyttäisi siltä, että lahjakkuuden maksimi määräytyy geneettisesti. Ulkoiset tekivät vaikuttavat siihen, kuinka lähelle maksimiaan kukin pääsee.
Ajattelemista voi myös opetella. Jos motoriikkaa voi opetella, miksi ei myös muuta aivotoimintaa? Enemmän älyä vaativa ympäristö kehittää älykkäämpiä ihmisiä. Ympäristön kehittyminen ja ruuan paraneminen ovat tehneet muutamassa sukupolvella suomalaista yhden standardipoikkeaman verran älykkäämpiä.
On mieletöntä sanoa, että älykkyydestä p% periytyy geneettisesti. Voidaan sanoa, että genetiikan kautta johtuva varianssi on S12 ja ulkoisista tekijöistä johtuva jotain muuta. Kuinka monta prosenttia älykkyydestä periytyy, riippuu siitä, kuinka suuri on tuon ulkoisen vaihtelun määrä, eli kuinka erilaisissa oloissa ihmiset elävät. Jos kaikki eläisivät samanlaisessa romanialaisessa lastenkodissa, ulkoisten tekijöiden aiheuttama varianssi olisi liki nolla ja älykkyydestä liki sata prosenttia olisi periytyvää. Erityisesti abstraktia ajattelua voi kehittää. Jo Rooman ajalta on kertomuksia siitä, millaisia typeryksiä ovat maalaistollot, joiden ei ollut tarvinnut päätään paljon vaivata vaikeisiin älyllisiin ongelmiin.
En tiedä tarkkaan mitä kansan keskimääräistä ominaisuutta mittaavat Tatu Vanhasen älykkyystestit ja mitä mittaa Pisa-tutkimus, mutta sen tiedän, että ne mittaavat jokseenkin samaa asiaa, koska ne panevat kansakunnat jokseenkin samaan järjestykseen.
Kun älykkyystestin on havaittu empiirisesti ennustavan hyvin menestystä modernissa teollisessa yhteiskunnassa, vastaväitteeksi on esitetty monia sellaisia argumentteja, jotka on puettavissa muotoon, että testeissä on mittausvirheitä. Varmasti on, mutta se vain vahvistaa argumenttia. Jos älykkyystestit mittausvirheineenkin ennustavat noin hyvin, kuinka hyvin ennustaisikaan älykkyysmittari, joka olisi onnistuttu puhdistamaan noista mittausvirheistä.
Mensan testeissä huippupinnoja saaneet ovat usein aika raivostuttavia tapauksia, jotka eivät menesty elämässään erityisen hyvin. Tämä ei kerro mitään älykkyystesteissä menestyvistä vaan niistä, jotka hakeutuvat Mensaan.
On aivan selvä, että eri populaatioissa ihmisten keskimääräinen älykkyys vaihtelee, koska valikoitumista tapahtuu koko ajan. Maalaiskylistä parhaat oppilaat jäävät opintielle ja jäävät sinne. Jos pois muuttaneita verrataan paikalleen jääneisiin, varmaankin älykkyyden keskiarvossa on eroa. Erilaiset yhteiskunnalliset säännöt vaikuttavat asiaan. Kliseemäinen esimerkki tästä on, että sekä juutalaisessa että katolisessa maailmassa ennen muinoin lahjakkaimmat pojat pääty8vät hengellisiksi johtajiksi. Katolinen pappi eli selibaatissa ja juutalainen ei lainkaan, joten… Mielenkiintoisen teorian esitteli tällä blogilla kerran Tiedemies kertoen alenevan säätykierteen vaikutuksesta, joka syntyi, kun Britanniassa vanhin poika peri kaiken. Nuoremmat pojat köyhtyivät, mutta pärjäsivät alkuperäisiä köyhiä paremmin täyttäen näiden ekologisen lokeron. Niinpä koko Britannia periytyy ylimystösuvuista geneettisesti. Kiinalaisten suurempi lahjakkuus voi johtua siitä, että nämä ovat eläneet pidempään järjestäytyneessä yhteiskunnassa, joka luonnollisessa valinnassa tukee lahjakkuutta enemmän kuin alkeellisempi yhteiskunta. On kuitenkin epätodennäköistä, että pigmenttiä säätelevät geenit olisivat kovin merkittävässä osassa älykkyyden muodostumisessa.