Terveisiä Berliinistä 4: “Meillä tämä ei olisi mahdollista”

Jouduimme mon­es­ta mie­lenki­in­tois­es­ta kohteesta totea­maan, ettei tuo olisi mah­dol­lista Suomes­sa. Kolmik­er­roksiset talot yleen­sä ja town­houset eri­tyis­es­ti ovat Helsingis­sä esteet­tömyyssy­istä mah­dot­to­mia. Välil­lä oli uut­ta ja van­haa yhdis­tel­ty taval­la, joka saisi museovi­ra­nomaisil­ta ehdot­toman kiel­lon. Kuva ker­too joen ran­nan elävöit­tämis­es­tä liit­tämäl­lä van­haan raken­nuk­seen lasi­laatikko, jos­sa huip­pumuoti­talot esit­televät muu­ta­man ker­ran vuodessa töitään.  Ei olisi tain­nut men­nä meil­lä läpi.

(Kuvas­ta saa suurem­man klikkaa­mal­la sitä hiirellä)

Varsin yksimielisiä olimme keskusteluis­sa siitä, että meil­lä museovä­ki on joskus liian nipo ja aika perus­teet­ta aset­taa ehdot­to­mia määräyk­siä, joiden toteut­ta­mi­nen tulee jär­jet­tömän kalli­ik­si tai estää otta­mas­ta van­ho­ja raken­nuk­sia uuteen käyt­töön, mis­sä taas Berli­inis­sä oli onnis­tut­tu varsin hyvin. Hölmöä esimerkik­si oli, että museovi­ra­nomaiset estivät tekemästä Helsin­gin keskus­takir­jas­toa Pos­ti­taloon, joka sijaintin­sa puoles­ta olisi paras mah­dolli­nen. En seu­ran­nut tätä asi­aa aivan läheltä, mut­ta se kai kilpistyi siihen, etteivät museovi­ra­nomaiset hyväksyneet toimis­tokäytävien seinien purkua, jol­loin tiloi­hin ei saanut toimi­vaa nykya­jan vaa­timuk­set täyt­tävää kir­jas­toa, raken­nus seisoo käyt­tämät­tömänä ja Keskus­takir­jas­to joudu­taan pane­maan paljon huonom­paan paikkaan. Se kan­ta tuli todel­la kalli­ik­si sekä Helsingille että raken­nuk­sen omis­tavalle Ilmariselle.

Muuten olen sitä mieltä, että kun siitä ei saatu kir­jas­toa, Pos­ti­taloon pitäisi lait­taa kaikkien helsinkiläis­ten käytet­tävis­sä ole­va suuri ja monipuo­li­nen ter­veysase­ma niille helsinkiläisille, jot­ka eivät edel­lytä ter­veysase­man ole­van samas­sa kaupungi­nosas­sa vaan arvosta­vat toimin­nan laat­ua enemmän.

Ehkä ongel­ma ei ole museovi­ra­nomais­ten joskus mieli­v­al­lal­ta vaikut­ta­va itsepäisyys vaan se, että he ovat vääräl­lä taval­la mukana päätök­sis­sä antaes­saan ilman dialo­gia ehdot­to­mia reunae­hto­ja nor­sun­lu­u­tor­nistaan.    Jois­takin puheen­vuoroista voisi päätel­lä, että he esimerkik­si estivät keskus­takir­jas­ton vähän vahin­gos­sa, kos­ka eivät tun­te­neet niitä vaa­timuk­sia, joi­ta nykyaikainen kir­jas­to tiloille aset­taa. Ainakin he ovat julk­isu­udessa väit­täneet, etteivät hei­dän määräyk­sen­sä estäneet kir­jas­toa Pos­ti­taloon. He ovat aivan hyvin voineet vil­pit­tömästi niin luul­la, kos­ka mitään kanssakäymistä kaupunginkir­jas­ton ja museovi­ras­ton välil­lä ei tain­nut olla.

Parem­pi­in ratkaisui­hin päästäisi­in, jos museovi­ra­nomaiset osal­lis­tu­i­v­at suun­nit­telu­un yht­enä asiano­saise­na tuo­den päätök­sen­tekoon omat näköko­htansa joi­ta sit­ten soviteltaisi­in yhteen muiden näköko­h­tien kanssa.