Jouduimme monesta mielenkiintoisesta kohteesta toteamaan, ettei tuo olisi mahdollista Suomessa. Kolmikerroksiset talot yleensä ja townhouset erityisesti ovat Helsingissä esteettömyyssyistä mahdottomia. Välillä oli uutta ja vanhaa yhdistelty tavalla, joka saisi museoviranomaisilta ehdottoman kiellon. Kuva kertoo joen rannan elävöittämisestä liittämällä vanhaan rakennukseen lasilaatikko, jossa huippumuotitalot esittelevät muutaman kerran vuodessa töitään. Ei olisi tainnut mennä meillä läpi.
(Kuvasta saa suuremman klikkaamalla sitä hiirellä)
Varsin yksimielisiä olimme keskusteluissa siitä, että meillä museoväki on joskus liian nipo ja aika perusteetta asettaa ehdottomia määräyksiä, joiden toteuttaminen tulee järjettömän kalliiksi tai estää ottamasta vanhoja rakennuksia uuteen käyttöön, missä taas Berliinissä oli onnistuttu varsin hyvin. Hölmöä esimerkiksi oli, että museoviranomaiset estivät tekemästä Helsingin keskustakirjastoa Postitaloon, joka sijaintinsa puolesta olisi paras mahdollinen. En seurannut tätä asiaa aivan läheltä, mutta se kai kilpistyi siihen, etteivät museoviranomaiset hyväksyneet toimistokäytävien seinien purkua, jolloin tiloihin ei saanut toimivaa nykyajan vaatimukset täyttävää kirjastoa, rakennus seisoo käyttämättömänä ja Keskustakirjasto joudutaan panemaan paljon huonompaan paikkaan. Se kanta tuli todella kalliiksi sekä Helsingille että rakennuksen omistavalle Ilmariselle.
Muuten olen sitä mieltä, että kun siitä ei saatu kirjastoa, Postitaloon pitäisi laittaa kaikkien helsinkiläisten käytettävissä oleva suuri ja monipuolinen terveysasema niille helsinkiläisille, jotka eivät edellytä terveysaseman olevan samassa kaupunginosassa vaan arvostavat toiminnan laatua enemmän.
Ehkä ongelma ei ole museoviranomaisten joskus mielivallalta vaikuttava itsepäisyys vaan se, että he ovat väärällä tavalla mukana päätöksissä antaessaan ilman dialogia ehdottomia reunaehtoja norsunluutornistaan. Joistakin puheenvuoroista voisi päätellä, että he esimerkiksi estivät keskustakirjaston vähän vahingossa, koska eivät tunteneet niitä vaatimuksia, joita nykyaikainen kirjasto tiloille asettaa. Ainakin he ovat julkisuudessa väittäneet, etteivät heidän määräyksensä estäneet kirjastoa Postitaloon. He ovat aivan hyvin voineet vilpittömästi niin luulla, koska mitään kanssakäymistä kaupunginkirjaston ja museoviraston välillä ei tainnut olla.
Parempiin ratkaisuihin päästäisiin, jos museoviranomaiset osallistuivat suunnitteluun yhtenä asianosaisena tuoden päätöksentekoon omat näkökohtansa joita sitten soviteltaisiin yhteen muiden näkökohtien kanssa.