Terveisiä Berliinistä (2): Pysäköintipolitiikalla on väliä

Rain­er Nagel ker­toi myös olleen­sa aiem­min kaupunkisu­un­nit­teli­jana Ham­puris­sa. Siel­lä oli tiuk­ka pysäköinti­nor­mi. Jokaista asun­toa kohden piti asun­to­tyyp­istä riip­puen olla pysäköin­tipaikko­ja 1 tai 1,5 ja toimis­toraken­nuk­sis­sa yksi pysäköin­tipaik­ka viit­täkym­men­tä toimi­s­toneliötä kohden. Jos oma­lle ton­tille ei mah­tunut, velvol­lisu­ud­es­ta pääsi eroon mak­samal­la 22000 euroa puut­tuvista paikoista rahas­toon, joka ymmärtääk­seni rak­en­si pysäköin­tipaikko­ja sit­ten muualle.

Berli­inis­sä ei ketään pakote­ta rak­en­ta­maan pysäköin­tipaikko­ja. Pysäköin­ti on paljolti katu­jen var­sil­la, mut­ta kos­ka talot ovat korkei­ta, ei niitä mitenkään voi olla ”riit­tä

västi”. Jos kaupun­ki puut­tuuu pysäköin­tipoli­ti­ikkaan, se kieltää pysäköin­tipaikko­jen rak­en­tamisen joillekin ton­teille – ilmeis­es­ti säädel­läk­seen liiken­teen määrää, kuten tehdään myös helsin­gin keskus­tan työpaikka-alueilla.

Berli­inis­sä on auto­ja asukas­ta kohden puo­let siitä mitä Ham­puris­sa, eli 305 autoa tuhat­ta asukas­ta kohden. Keskus­ta-alueil­la asuvil­la niitä ei ilmeis­es­ti ole läh­eskään noin paljon, ei yksinker­tais­es­ti voi olla, kos­ka ne eivät mah­tu­isi mihinkään.

Berli­inis­sä on hyvä julki­nen liikenne, ja his­to­ri­al­li­sista syistä sekoit­tunut kaupunki­rakenne tuot­taa vähän liiken­netarvet­ta suh­teessa nor­maali­in yksikeskus­taiseen kaupunki­in, kuten Helsinki­in. Töi­hin tul­laan julk­isil­la, kävellen ja fil­lar­il­la. Pyöriä näkyy aika paljon.