Tiitisen lista ja Merisalon nauhat

Liikemies Arto Merisa­lo ker­too, että hänel­lä on hal­lus­saan val­ta­va määrä nauhoituk­sia poli­itikko­jen kanssa käymistään keskusteluista. Ne ovat hänen henki­vaku­u­tuk­sen­sa siltä var­al­ta, että hän itse jou­tu­isi vaikeuk­si­in. Merisa­lo tuskin tarkoit­taa vaikeuk­sil­la, että hänen maineen­sa nuh­teet­tomana kansalaise­na tahri­in­tu­isi. Min­un korvis­sani tuo kuu­lostaa siltä, että Merisa­lol­la on nauhoil­la todis­tuk­sia poli­itikko­jen rötök­sistä. Ensim­mäisek­si mieleen tule­va aja­tus ovat lahjus­rikok­set, siis vaali­ra­hoituk­sen kytkem­i­nen johonkin päätök­seen. Poli­isia kiin­nos­tavi­in asioi­hin viit­taa se, että Merisa­lo sanoi, ettei poli­isil­la ole ollut näitä nauho­ja käytet­tävis­sään mis­sään esitutkinta-aineistossa.

On siis on ole­mas­sa Merisa­lon henki­vaku­u­tuk­se­na nauho­ja, jot­ka ker­to­vat poli­itikko­jen rikok­sista? Kun en ole juristi, en tiedä, mitä mah­dol­lisuuk­sia poli­isil­la ja syyt­täjäl­lä on vaa­tia noi­ta nauho­ja itselleen. Jos olisin itse saanut vaali­ra­hoi­tus­ta Merisa­lol­ta, vaatisin nauhat heti julk­isu­u­teen, sil­lä aset­taa­han tämä aika ikävän varjon.

Minus­ta nämä nauhat olisi tärkeämpi saa­da julk­isu­u­teen – tai ainakin vira­nomais­ten tutkit­taviksi – kuin Tiitisen lista DDR:n hyväk­si ehkä vakoilleista. DDR:ää ei enää ole, mut­ta rahaa vas­taan annetut lupauk­set voivat olla yhä voimas­sa. Ei myöskään ole mikään mieltä rauhoit­ta­va uuti­nen, jos meil­lä on päät­tävis­sä ase­mis­sa poli­itikko­ja, jot­ka ovat alt­ti­ita kiristykselle.

Merisa­lo on nyt ymm­rätänyt alkaa perua sanomisi­aan. Onko kaver­il­la todel­lakaan kant­tia arvostel­la ketään, edes Mar­ja Tiu­raa, hark­it­se­mat­tomista sanomisista.