Miksi asumista pitää tukea?

Joskus kansan­taloustiedet­tä opiskel­lessani löysin tent­tikir­jas­ta tutkimus­tu­lok­sen, jos­sa oli kysel­ty asum­istuen saa­jil­ta Yhdys­val­lois­sa, miten he arvostaisi­vat asum­is­tukea, jos sitä ei olisi pakko käyt­tää asumiseen.  Kuin­ka paljon pienem­pään tukeen he tyy­ty­i­sivät, jos tuki pysy­isi sama, vaik­ka he muut­taisi­vat pienem­pään asun­toon ja käyt­täi­sivät ero­tuk­sen vaikka­pa ruokaan ja vaat­teisi­in. Tuon tutkimuk­sen vas­taa­jat oli­vat valmi­ita vai­h­ta­maan asum­istuen dol­lar­in seit­semäänkymme­neen sent­ti­in vapaasti käytet­tävää rahaa. En tuo­ta tent­tikir­jaa löy­dä enää mis­tään tark­istaak­seni, miten kyse­ly oli tehty, mut­ta tuo­ta tarkkaa lukua luku­un otta­mat­ta asia on muutekin selvä. Loogis­es­ti ajat­tel­e­va tuen saa­ja arvostaa vapaasti käytet­tävää rahaa enem­män kuin tukea, jon­ka käyt­tö­tarkoi­tus on määrät­ty. Mik­si ei arvostaisi, kos­ka onhan raha tasais­es­ti vähin­tään yhtä hyvä vai­h­toe­hto: sen voi käyt­tää sen­tilleen samal­la taval­la kuin asum­istuen, mut­ta sen voi käyt­tää myös muual­la taval­la, jos  kat­soo tarvit­se­vansa jotain muu­ta kipeäm­min kuin väljää asuntoa.

Mik­si meil­lä sit­ten mak­se­taan erik­seen asum­is­tukea? Mik­si ei nos­te­ta perus­tur­van tasoa niin korkeak­si, ettei eril­listä asum­is­tukea tarvi­ta? Tähän on kolme syytä, joista kol­mas on merkittävin:

1)      Ei luote­ta henkilön omaan val­in­taan. Se jokin ”muu” voi olla vaik­ka jotain nestemäistä, ja ajatel­laan, että asianomaista itseään tai ainakin hänen lap­si­aan kohtaan on parem­pi sitoa raha asumiseen. Elämän­hallinnan puute ei ole oikein hyvä peruste, kos­ka täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa on mah­dol­lista mak­saa tuki pait­si suo­raan vuokranan­ta­jalle, myös mak­saa osa akka ruokakuponkeina ilman, että koko kansaa tarvit­see holhota.

2)      Net­to­tu­lo­jen riip­pu­vu­us ansio­tu­loista halu­taan tehdä köy­hiä suosien alla ole­van kuvan­mukaisek­si, eikä ole kant­tia nos­taa pien­i­t­u­lois­t­en mar­gin­aaliv­eroa seit­semäänkymme­neen prosenttiin.

3)      Yli puo­let suo­ma­lai­sista asuu velat­tomas­sa omis­tusasun­nos­sa ja mak­saa siitä pelkkiä läm­mi­tys- ja hoitoku­lu­ja. Jos perus­tur­va nos­tet­taisi­in niin korkeak­si, että siitä pystyy mak­samaan vuokran, omis­tusasun­nois­sa asu­vat rikas­tu­isi­vat ja val­tio köy­hty­isi. Ongel­maa ei olisi, jos meil­lä asun­non omis­tamis­es­ta las­ket­taisi­in syn­tyvän tuloa sil­loinkin, kun asuu siinä itse. Se, että vuokra-asun­nos­sa asu­va saa vuokraansa asum­is­tukea, jon­ka menet­tää, jos asuu omas­sa asun­nos­saan, on jok­seenkin sama asia kuin se, että asun­to­tu­lo las­ke­taan tulok­si pien­i­t­u­lois­t­en kohdal­la. Tämä vie pien­i­t­u­loisil­ta moti­vaa­tion omis­tusasun­non han­k­in­taan. Kun yleen­sä asun­to­tu­lon vero­pros­en­tik­si on kaavail­tu pääo­mat­u­lo­jen 29 pros­entin veroa, pien­i­t­u­lois­t­en osalta asum­is­tu­ki merk­it­see asun­to­tu­lon kon­fiskoimista 80 pros­entin verol­la, jokainen euro, jon­ka yhtiö­vastike on vuokraa alem­pi, alen­taa asum­is­tukea 80 sentillä.