Syrjäytymiseen on ymmärrettäviä syitä, mutta syrjään vetäytyvät liika ymmärtäminen ei ole tälle itselleen hyväksi, yleensä. Pitäisikö takaisin kelkkaan patistaa kepillä vai porkkanalla? Ymmärtääkseni tarpeeksi mehukasta porkkanaa ei ole vaan keppiäkin tarvitaan, muta keppi on tehoton, ellei nuori koe hyötyvänsä opiskelusta tai töihin menosta
Velvollisuus hakeutua koulutukseen
Nuori menettää työmarkkinatuen, ellei hän joko ole suorittanut toisen asteen opintoja tai ole hakenut vähintään kolmeen oppilaitokseen. Tämä tehoa vie huomattavasti, ettei säädös koske myös toimeentulotukea. Fatta maksaa saman kuin Kela, joten sanktio kohdistuu kuntaan, ei nuoreen itseensä. Täysin tehoton se ei ole, sillä jotkut varman alat ovat hakijoiden suosiossa. Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalle otetaan noin kaksi oppilasta vuodessa, mutta hakijoita on yli tuhat. Moni toki ihan oikeasti haaveilee elokuvaohjaajan koulutuksesta.
Sata-komitea esittää, että myös toimeentulotukea alennetaan, ellei hae koulutukseen. Mutta kannattaako patistaa taas koulunpenkille, jos kyse on oppimisvaikeuksia potevista, joiden elämänusko on jo mennyt koulun penkillä? Erilainen oppilas tarvitsee erilaista opetusta. Moni oppisi töitä paremmin työhön osallistumalla kuin kirjoja lukemalla.
Onko toimeentulotuki liian korkea?
Köyhyys on sitä, ettei tulojen vähäisyyden vuoksi pysty osallistumaan normaaliin elämänmuotoon. On pieni ongelma, että toimeentulotuki on selvästi opintotukea korkeampi. Se voi olla ansa elämään kovin lyhytjännitteisesti suhtautuvalle.
Voidaan myös kysyä, onko oikein, jos nuori muuttaa kotoa ilman mitään taloudellisen selviämisen mahdollisuuksia, solmii vuokrasopimuksen ja kantaa sen fattaan maksettavaksi. Joidenkin kuntien mielestä tämä on oikein, jotkut eivät suostu maksamaan. STM ei osaa sanoa. Minusta laki pitäisi muuttaa sellaiseksi, että toimeentulotuen avulla pois kotoa muuttaminen voidaan evätä. Automaattisesti sitä ei tule evätä, sillä on koteja, joista onkin hyvä muuttaa pois.
Töihin?
Työtä oppii työtä tekemällä, mutta mitään järkeä ei ole teettää hyödyttömiä ja nöyryyttäviä töitä. Se ei työintoa kohenna.
Työ ei välttämättä ole hauskaa eikä sen tarvitse ollakaan, mutta silloin sen pitäisi edes kohentaa tekijänsä taloudellista asemaa. Usein sosiaaliturvalta pieniupalkkaiseen työhön siirtyminen ei lisää käteen jääviä tuloja juuri lainkaan.
Olemme hyväksyneet, että melko köykäisin perustein pitkään työttömänä olleesta voidaan maksaa työllistämistukea työnantajalle. Tuki on yleensä työmarkkinatuki korotettuna 60 prosentilla. Valtio siis häviää rahaa, kun työtön menee töihin.
Tämä järjestelmä kuitenkin toimii jotenkuten. Se on muodostanut monelle väylän työelämään. Tämä ei kuitenkaan tue sitä helpointa porrasta; keikkatöiden kautta pysyvään työsuhteeseen.
Keikkatöiden osalta tuen voisi antaa työntekijälle itselleen, tosin ilman tuota 60 prosentin korotusta. Vaikeasti työllistyväksi koettu nuori saisi pitää jonkin aikaa työmarkkinatukensa, vaikka tekisi töitä. Ei tämä tukena ole sen runsaskätisempi kuin on nykyinen palkkatuki. Tämä tekisi keikkatyöt erittäin kannattavaksi – yhtä kannattavaksi kuin opiskelijoilla, joiden opintotukea pieni keikkailu ei laikkaa lainkaan.