Nuorten syrjäytyminen Oulussa (1): rakennemuutos

Kun nyt Oulu­un asti keskivi­ikkona raa­hauduin, kävin puhu­mas­sa myös hyv­in­voin­tifoo­ru­mis­sa nuorten poikien syrjäytymisestä.Laitan lyhen­nelmän puheestani pari­in osaan pätkit­tynä tänne blogille.

Se, että osal­la nuorista – yleisen käsi­tyk­sen mukaan koroste­tusti pojil­la – on vaikeuk­sia kiin­nit­tyä yhteiskun­taan, on huolestut­tanut maan­laa­juis­es­ti. Jär­jestäjien mukaan ongel­ma on lap­sirikkaal­la Pohjois­po­h­jan­maal­la eri­tyisen hankala.

Käytössäni on tilas­to­ja vain koko maas­ta ja ilman jakoa tyt­töi­hin ja poiki­in, vaik­ka juuri tässä asi­as­sa jaot­telu saat­taisi olla paikallaan. Mut­ta usko­taan järjestäjiä.

Koko maas­sa niistä 20–24 –vuo­ti­aista, jot­ka ovat suorit­ta­neet pelkän perusk­oulun ja jot­ka eivät opiskele eivät suori­ta asevelvol­lisu­ut­taan, töis­sä oli hie­man yli 60 pros­ent­tia ja työt­töminä noin 15 pros­ent­tia. Noi­ta työt­tömiäkin ongel­mallisem­pi oli se run­sas viidennes, joka ei ollut edes työt­töminä, vaan teki jotain muuta.

Koulu­tusaste selit­ti asi­aa paljolti. Lukion suorit­tanei­den kesku­udessa työl­lisiä oli on liki 90%, ammatil­lisen tutkin­non suorit­taneista run­sas 80 % ja korkea-asteen suorit­taneista run­sas 90%.

Oulu kuu­luu niihin van­hoi­hin savupi­ip­pu­paikkakun­ti­in, jot­ka paikkakunti­na selvi­sivät kiitet­tävästi 1990-luvun rom­ah­duk­ses­ta. Teol­liset työ­paikat menivät, mut­ta ne kor­vau­tu­i­v­at osaamisam­mateil­la, jot­ka taas keskit­tyivät erit­täin voimakkaasti kasvukeskuk­si­in. Aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista nuorista aikui­sista (25–34 vuot­ta) peräti 72 pros­ent­tia asuu viidel­lä kaupunkiseudul­la (Helsin­ki, Turku, Tam­pere, Oulu ja Jyväskylä).  Kaupun­git selvi­sivät hyvin, mut­ta ihmiset eivät yhtä hyvin, sil­lä teol­lisu­us­du­u­nar­ista ei tul­lut Nokian insinööriä. Rin­nan taloudel­lisen men­estyk­sen kanssa kaikil­la yliopistopaikkakun­nil­la Helsinkiä luku­un otta­mat­ta rak­en­teelli­nen työt­tömyys jämähti korkeaksi.

Rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den piti väistyä ajan mit­taan eläköi­tymisen myötä. Näin ei ole käynyt, vaan se on siir­tynyt nuori­in ikälu­okki­in. Näin ei pitänyt käydä.

Diko­tomiset jaot ovat aina ongel­mallisia, mut­ta toisaal­ta ne helpot­ta­vat ilmiöi­den hah­mot­tamista.  Jae­taan Oulu osaa­jien kaupungik­si ja tavis­ten kaupungik­si. Kun kat­somme koko Oulun tun­nus­luku­ja, kaupungilla menee eri­no­mais­es­ti, kos­ka osaa­jien Oul­ul­la menee (toistaiseksi)erinomaisesti. Tavis­ten Oulu on ihan yhtä huonos­sa hapes­sa kuin Kot­ka tai Pori. Tavis­nuo­ril­la menee kuitenkin Oulus­sa vielä huonom­min kuin oikeil­la tavi­s­paikkakun­nil­la, koska

1)      Val­takun­nalli­nen alue­poli­ti­ik­ka ei auta tavis-Oulua, kos­ka kokon­ais-Oul­ul­la menee niin hyvin.

2)      Oulu ei elinkei­nop­o­li­ti­ikas­saa ehdi keskit­tyä tavis-Oulun ongelmi­in, kos­ka sen menest4ys riip­puu osaa­ja-Oulun kehityksestä

3)      Opiske­li­jat vievät kaik­ki hant­ti­hom­mat mäkkäreistä alka­en, joten tavis­nuoren on vaikeampi päästä töi­hin kuin Kotkassa.