1) Kyllä
Moyon kritiikki on totta, mutta se ei ole koko totuus. Hän on analysoinut kehitysapua yleensä, eikä esimerkiksi Suomen antamaa kehitysapua. Suurvaltojen, erityisesti entisten siirtomaavaltojen, antamalla kehitysavulla on usein poliittisia päämääriä ja siksi niillä pyritään miellyttämään korruptoitunutta hallitusta. Tällainen kehitysapu voi olla jopa haitallista.
Sekin kritiikki on otettava vakavasti, että joskus kehitysapu, erityisesti ruoka-apu, voi tuhota paikallista taloutta ja tehdä maasta vain apuriippuvaisen. Hyvän sydämen lisäksi tarvitaan taitoa.
(Kysymyksessä viitattiin sambialaissyntyisen Dambisa Moyon kirjaan Dead aid, jossa tämä todistaa kehitysavusta olevan vain haittaa Afrikan maille)
Moyon esittämän mikrolainat ja naislainat ovat jonkin verran käytössä Suomen kehitysavussa, ja tämä tuntuu toimivan hyvin.
Investoinnit koulutukseen ja infrastruktuuriin ovat valtaosaltaan kannatettavia.
Kehitysapua tärkeämpää on reilu kauppa. Kehitysmaiden tulee päästä nykyistä vapaammin teollisuusmaiden markkinoille – myös maataloustuotteillaan – samalla, kun niille on sallittava suojella omaa orastavaa teollisuuttaan tulleilla, niin kuin kaikki teollisuusmaat tekivät vastaavassa vaiheessa. EU:n harjoittama hyvin kallis sokeripolitiikka on kerrassaan raukkamaista tropiikin sokerintuottajia kohtaan, joilla olisi puolellaan voimakas suhteellinen etu sokerin tuotannossa.
Teollisuusmaihin töihin tulevat siirtolaiset ovat kehitysmaille myös tärkeitä. Heidän kotiin lähettämänsä rahat muodostavat suuremman rahavirran kuin on koko virallinen kehitysapu.