Miksi teemme toisin: pysäköinti

Ker­roin Oulus­sa esi­tyk­seni lopuk­si, mitä ongelmia kaupunkisu­un­nit­telulle koituu siitä, että kaava­mais­es­ti nou­date­taan samaa pysäköinti­normia paikas­ta riip­pumat­ta. En rasita luk­i­joi­ta saman tois­tamisel­la, kos­ka sikakalli­ista pysäköin­nistä tiivi­in kaupunki­rak­en­teen alueil­la on täl­lä blogilla kir­joitet­tu yllin kyllin. Sen halu­an kuitenkin ker­toa, että oivalsin yhtäkkiä, miten erim­ielisyys asi­as­ta voidaan kiteyttää.

Pysäköinti­normi­han ei ole sama kaikkial­la kaupungis­sa. Paikko­ja tarvi­taan jonkin ver­ran vähem­män siel­lä, mis­sä julkisen liiken­teen yhtey­det ovat eri­tyisen hyvät. Tämä on suun­nit­teli­jan logi­ikkaa, jos­ta puut­tuu ekon­o­mistin logi­ik­ka. Ekon­o­misti panisi normin jous­ta­maan myös hin­nan mukaan. Mis­sä pysäköin­nin jär­jestämi­nen on eri­tyisen kallista, siel­lä pysäköin­tipaikko­ja tulisi olla vähem­män. Hin­ta­jous­to ei kuitenkaan mah­du suun­nit­teli­jan ajat­te­lu­ta­paan. Virheen hin­ta hyv­in­voin­ti­tap­pi­ona on val­taisa. Hin­ta pitäisi saa­da mukaan para­metrik­si normia määriteltäessä; siis jos mitään normia ylipään­sä tarvi­taan eikä luote­ta siihen, että asun­non osta­jat saa­vat määrätä kuin­ka mon­es­ta autopaikas­ta he halu­a­vat maksaa.