Tiedämme mitä pitää tehdä, mutta miksi teemme toisin?

Min­ut on pyy­det­ty Oulu­un kaupunki­tutkimussem­i­naari­in puhu­maan kaupunkiseu­tu­jen tule­vaisu­ud­es­ta. Päätin paloitel­la puheen­vuoroni kir­joi­tus­sar­jak­si tälle blogille.

Silmi­in­pistävää on, että tuol­lai­sis­sa sem­i­naareis­sa ollaan varsin yksimielisiä siitä, mitä pitäisi tehdä, mut­ta kuitenkin kehi­tys menee aivan eri suun­taan. Toki merkit­täviä mielipi­de-ero­ja toiv­ot­tavas­ta kehi­tyk­ses­tä on, mut­ta asiantun­ti­joiden mielip­i­teet ovat häm­mästyt­tävän lähel­lä toisi­aan, kun niitä ver­taa siihen, kuin­ka kaukana käytän­tö on niistä kaik­ista. Jok­seenkin kaik­ki puolta­vat yhdyskun­tarak­en­teen eheyt­tämistä, mut­ta se vain hajautuu.

Minä näen kehi­tyk­sen vinou­tu­miseen viisi syytä

1) Kun­tarakenne ja siitä johtu­va osaoptimointi

2) Kun­nan kasvun rahoitus

3) Maan­omis­tus ja heikot kunnat

4) Huonot päät­täjät ja yhdyskun­ta­su­un­nit­telu­pe­ri­aat­tei­den tuntemattomuus

5) Liian kaava­mainen suh­tau­tu­mi­nen liiken­teeseen, vaik­ka markki­nat johtaisi­vat parem­paan tulokseen.

Kun kaupunkiseu­tu koos­t­uu keskenään kil­paile­vista kun­nista, ne pyrkivät kaik­ki suun­nit­tele­maan omaa kun­taansa itsekkäästi omista lähtöko­hdis­taan käsin. Tämä osaop­ti­moin­ti johtaa karkeisi­in virheisi­in, kun ajatel­laan kaupunki­raken­net­ta kokon­aisuute­na. Suurim­mat virheet on tehty pääkaupunkiseudul­la, mut­ta kil­pailukykyä ajatellen pääkaupunkiseudul­la on ollut tähän varaa. Heikom­min kil­pailuedel­ly­tyk­sen varustet­tu­jen kaupunkien on pakko toimia viisaam­min, ja mon­et niistä ovat sen pakon edessa oppineetkin.

Melkein kaikissa kaupungeis­sa tilanne on johtanut vas­takkainaset­telu­un keskuskaupun­gin ja ympäristökun­tien välil­lä.  Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista panee keskuskaupun­gin kaavoit­ta­maan maa­ta haaskaavaa omako­ti­a­sum­ista paikkoi­hin, joi­hin tulisi ehdot­tomasti kaavoit­taa ker­rostalo­ja. Kil­pailu yhteisövero­tu­loista taas johtaa työ­paikko­jen ripot­telu­un pitkin savipel­to­ja paikkoi­hin, joi­hin joukkoli­iken­net­tä ei ole eikä tule. Räikeim­min keskuskaupun­gin ja ympäryskun­tien vas­takkainaset­telu näkyy Turus­sa ja Vaasas­sa. Molem­mat seudut ovat men­estyneet huonom­min kuin niiden yliopis­to- ja ran­nikkokaupunkeina pitäisi. Vaasa alkaa jäädä jopa Seinäjoen jalkoihin.

Kaupunkiseudun vetovoimaisu­u­den paran­t­a­mi­nen on herät­tänyt ajatuk­sen strate­gi­sista kun­tali­itok­sista, jot­ta osaop­ti­moin­ti vihel­let­täisi­in ker­ral­la poik­ki. Itse selvit­te­len täl­laista liitos­ta lah­den seudul­la. Oulus­sa on juuri valmis­tunut esi­tys suures­ta kuntaliitoksesta.

Tähän men­nään aikanaan kaikkial­la, mut­ta sitä ennen ehditään tehdä suuria virheitä.