Kai Räty on ymmärtänyt pyytää provikaa?

Puun­jalostus­te­ol­lisu­us parkuu äänekkäästi jät­ti­tap­pi­oi­ta, joi­ta sata­malakko suo­ma­laiselle teol­lisu­udel­la aiheut­taa. Val­i­tus ei tun­nu oikein uskot­taval­ta, kos­ka jokainen lakkopäivä näyt­tää nos­ta­van sekä  UPM:n, M‑Realin että Sto­ra Enson pörssikursse­ja. Val­i­tus on teesken­te­lyä. Pörssikurssit ker­to­vat lahjo­mat­toman totu­u­den. Sata­malakko sataa näi­den yhtiöi­den laariin. 

Sel­lu ja paperi­te­ol­lisu­udessa on maail­mas­sa ylika­p­a­siteet­tia, minkä vuok­si hin­nat ovat olleet surkei­ta. Mitä pitem­pään Suomen teol­lisu­us pysyy pois­sa markki­noil­ta, sitä parem­min koko maail­man puun­jalostus­te­ol­lisu­udel­la menee. UPM ja Sto­ra Enso eivät ole riip­pu­vaisia Suomen tuotan­nos­ta, kos­ka niil­lä on tehtai­ta muual­lakin, ja ne tahkoa­vat nyt rahaa. Paperite­htaiden voit­toa lisää vielä se, että sähkön hin­ta on juuri nyt korkeal­la. Ainakin UPM omis­taa run­saasti sähköte­hoa, jon­ka se voi nyt myy­dä hyväl­lä voitol­la sähköpörssis­sä sen sijaan, että jou­tu­isi haaskaa­maan arvokas­ta sähköä huonos­ti tuot­tavis­sa paperite­htais­sa. Lakol­la on var­maan vielä myön­teinen vaiku­tus puun hintaan.

Mihin paperite­htaat tarvit­se­vat Rätyä? Osaa­vathan ne sulkea tehtai­ta itsekin. Enson ei kan­na­ta sulkea Suomen tehtaitaan, elleivät muutkin sul­je, kos­ka suurin osa hyödys­tä menisi sen kil­pail­i­joille. Sama tilanne on muil­lakin. Tehtaiden alasajo kan­nat­taa vain, jos kil­pail­i­jatkin niin tekevät. Yri­tys­ten kan­nat­taisi sopia Suomen tuotan­non alasajos­ta muu­ta­mak­si viikok­si, mut­ta jos ne niin tek­i­sivät, kil­pailu­vi­ra­nomaiset antaisi­vat tukkapöl­lyä. Sik­si Timo Rätyä on puun­jalostus­te­ol­lisu­udelle korvaamaton.