Paljonko pysäköinnistä kannattaa maksaa?

Espoon met­ros­ta riidelti­in näkyvästi liki kolmekym­men­tä vuot­ta.  Helsin­ki valmis­tau­tuu hil­jaisu­udessa läh­es samaa suu­ru­us­lu­okkaa ole­vaan liiken­nein­vestoin­ti­in. Sata­mal­ta vapau­tuville asuinalueille on tarkoi­tus rak­en­taa maanalaista pysäköin­ti­ti­laa puolen mil­jardin euron edestä. Vaikei­den rak­en­tamisolo­jen vuok­si autopaikan hin­ta vai­htelee 30 000 ja 70 000 euron välil­lä. Vielä kalli­im­mak­si pysäköin­ti tulisi maan pääl­lä, kos­ka pysäköin­tiken­tät veisivät tilaa enem­män kuin asum­i­nen.  Tuhan­net asukkaat jou­tu­isi­vat väistymään auto­jen tieltä.

Kan­nat­taako jät­ti-investoin­ti autopaikkoi­hin? Kan­nat­taa, jos tule­vat asukkaat ovat valmi­it niistä mak­samaan. Ei kan­na­ta, jos he eivät pidä autopaikko­ja vaa­dit­ta­van rahan arvoise­na. Näin se markki­na­t­aloudessa yleen­sä menee. Asukkail­ta ei kuitenkaan kysytä mitään. Jos halu­aa asun­non, on pakko mak­saa myös pysäköin­nistä, oli autoa tai ei.
Koke­mus Ara­bi­an­ran­nas­ta ker­too, että täl­lä menetelmäl­lä autopaikko­ja raken­netaan liian vähän. Autopaikko­jen määrä ei riitä, kos­ka ne jae­taan ensik­si ehtiville läh­es ilmaisek­si. Nor­mi on kak­si autopaikkaa kolmea asun­toa kohden. Se kol­mas on ymmär­ret­tävästi tyy­tymätön, kos­ka ei saa autopaikkaa, vaik­ka on siitä maksanut.

Toisaal­ta Ara­bi­an­ran­nas­sa on mak­sulli­nen parkki­hal­li läh­es tyhjil­lään. Autopaikat ovat siel­lä kalli­ita, mut­ta vielä kalli­im­mak­si ne oman talon alle raken­net­ta­vat autopaikat tule­vat. Eikö tyhjil­lään seiso­va auto­hal­li osoi­ta, etteivät pysäköin­tipaikat ole hin­tansa arvoisia?

Paljon pienem­pi määrä autopaikko­ja riit­täisi, jos autopaikkaa ei pakkomyytäisi asun­non mukana. Mon­en mielestä olisi kohtu­u­ton­ta mak­saa autopaikas­ta 50 000 euroa tai vuokra­ta se 300 eurol­la kuus­sa. Yhtä paljon siitä joutuu nytkin mak­samaan.  Miten vas­ta vapaae­htoisu­us tekee mak­sus­ta kohtuuttoman?

Helsin­ki sub­ven­toi julk­ista liiken­net­tä noin 50 pros­en­til­la. Näyt­tölipun omis­ta­ja hyö­tyy tästä tues­ta joitakin kymppe­jä kuus­sa. Pysäköin­nin kaut­ta autot­tomat helsinkiläiset tuke­vat autoil­i­joi­ta paljon enemmän.

Mikä muut­tuisi, jos autopaikan hin­ta irrotet­taisi­in asun­non hin­nas­ta? Ne, joille auto on vält­tämät­tömyys, var­maankin ostaisi­vat autopaikan. Eihän hei­dän tilanteen­sa muut­tuisi, kos­ka yhtä paljon he joutu­vat nytkin autopaikas­ta mak­samaan – tai no, osan paikkansa hin­nas­ta he laskut­ta­vat nyt autot­toma­l­ta naa­puril­taan.  Auton han­k­in­taa pohdit­taisi­in pidem­pään, jos pysäköin­tipaikan hin­ta kolminker­tais­taisi auton hin­nan. Kesäau­tot säi­lytet­täisi­in mökil­lä tai ainakin jos­sain halvem­mas­sa paikas­sa. Autoa sat­un­nais­es­ti käyt­tävälle tulisi halvem­mak­si vuokra­ta auto kuin mak­saa autopaikas­ta. City­Car­Clu­bin kaltainen auto­jen yhteiskäyt­tö yleisty­isi; pelkäl­lä pysäköin­tipaikan hin­nal­la ajaisi yhteiskäyt­töau­tol­la aika paljon. Autostaan kovin riip­pu­vaiset val­it­si­si­vat asuin­paikak­seen alueen, jos­sa pysäköin­ti järjesty­isi halvemmalla.

Kaik­ki nämä tek­i­jät johtaisi­vat siihen, että paljon pienem­pi määrä pysäköin­tipaikko­ja riit­täisi, jos pysäköin­nin hin­ta irrotet­taisi­in asun­non hin­nas­ta. Säästy­isi sato­ja miljoo­nia euro­ja. Markki­na­t­alous ohjaa resursse­ja tehokkaam­min kuin yhteiskun­nan aset­ta­mat normit.

Kaavoit­ta­jan vas­taus tähän on, ettei autopaikko­jen määrää voi jät­tää markki­noiden ratkaistavak­si, kos­ka asun­non osta­ja on lyhyt­näköi­nen. Vaik­ka asi­akas halu­aa asun­non nyt ilman autopaikkaa, voi hän tarvi­ta autoa myöhem­min. Jäl­keen­päin pysäköin­ti­hallin rak­en­t­a­mi­nen tulee vielä kalli­im­mak­si. Asun­non osta­jal­la on kuitenkin oikeus ostaa yksiö ensi­a­sun­nok­si, vaik­ka voi myöhem­min tarvi­ta lisäneliöitä. Jous­tavu­ut­ta tule­vien tarpei­den osalta saataisi­in, jos luo­lat suun­niteltaisi­in laa­jen­net­taviksi tai kaavois­sa varat­taisi­in tont­te­ja ehkä myöhem­min tarvit­taville pysäköin­ti­taloille. On myös selvää, että autopaikko­jen oikea hin­noit­telu vähen­tää niiden kysyn­tää pysyvästi.

Uusi­in ja perusko­r­jat­tavi­in taloi­hin vaa­di­taan aina autopaikat. Jos ton­tille ei mah­du, raken­nus­lu­van ehtona on osal­lis­tu­mi­nen jonkin pysäköin­ti­hallin rahoituk­seen lähistöllä.

Autopaikkavaa­timus estää asuinaluei­den tiivistämistä. Viimek­si Vuosaa­res­sa jätet­ti­in rak­en­ta­mat­ta ker­rosta­lo edulliseen paikkaan, kos­ka ton­tille ei voin­ut poh­javesialueen vuok­si rak­en­taa pysäköin­tipaikko­ja edes maan alle. Mik­si ei voisi olla talo­ja, joi­hin valikoituu autot­to­mia kotitalouksia? 

Kan­takaupun­gin van­hois­sa kiin­teistöis­sä ei autopaikko­ja ole.  Niiden asukkaat ovat oikeutet­tu­ja lunas­ta­maan asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen. Ulkop­uolisille kadun­var­sipysäköin­ti mak­saa kak­sikym­men­tä euroa päivässä, mut­ta asukas mak­saa koko vuo­den pysäköin­nistä vaivaisen satasen. Tätä voi pitää jopa eri­ar­voise­na, kos­ka uusien ja perusko­r­jat­tavien asun­to­jen asukkaat joutu­vat mak­samaan pysäköin­nistä monikym­menker­tais­es­ti. Toisaal­ta pysäköin­ti­tun­nus ei takaa paikkaa. Niitä on jaet­tu 31 000, mut­ta kadun­var­si­paikko­ja on vain 19 000.

Kaikkien kan­takaupun­gin autoil­i­joiden etu olisi, että osa kadun­var­si­paikoille tunke­vista siir­ty­isi pysäköin­ti­laitok­si­in. Yhdenkään autoil­i­jan ei kuitenkaan kan­na­ta uhrautua muiden puoles­ta ja mak­saa luo­la­paikas­ta mal­tai­ta, jot­ta muut löytäi­sivät ilmaisen kadun­var­si­paikan helpommin.

Kaik­ki autoil­i­jat hyö­ty­i­sivät pysäköin­tilu­olista – myös ne, jot­ka jäi­sivät kadun­var­sipysäköi­jik­si. Sik­si kaikkien autoil­i­joiden tulisi osal­lis­tua niiden rahoituk­seen. Asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa tulisi nos­taa tun­tu­vasti ja tulot käyt­tää pysäköin­tilu­olien rakentamiseen.

 Helsin­gin kan­takaupun­gin ruu­tukaa­va-alueel­la kan­nat­taisi vara­ta joka kol­mas katu pihakaduk­si. Niistä tulisi rauhal­lisia jalankulk­i­joiden käve­lyre­it­te­jä. Paikas­ta toiseen siir­tymiseen autot eivät jokaista kat­ua tarvitse, mut­ta pysäköin­ti­in ne tarvit­se­vat. Pysäköin­nin siirtämi­nen kan­takaupungis­sa kalli­olu­oli­in olisi suuri investoin­ti, mut­ta kannattaisi.

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)