Työurien pidentäminen

Työurien piden­täjien pitäisi keskit­tyä nyky­istä enemmän

- miet­timään työ­nan­ta­jan kan­nus­tamiseen, kos­ka kovin usein aloite eläk­keelle siir­tymis­es­tä tai put­keen lähdöstä tulee työnantajalta;
— muut­ta­maan viimeis­ten vuosien superkart­tumaa sel­l­aisek­si, että se kan­nus­taa ole­maan töis­sä pitkään eikä ansait­se­maan viimeis­inä vuosi­na mah­dol­lisim­man paljon;
— pohti­maan työuria sen alkupäästä, sil­lä suo­ma­laiset eivät eläköidy mui­ta varhem­min mut­ta aloit­ta­vat työn­teon selvästi mui­ta vanhempina;

Työ­nan­ta­jan kannustin

Helsin­gin Sanomat on kir­joit­tanut niin mon­ta väkevää kir­joi­tus­ta työurien piden­tämisen puoles­ta, että lehti ilmeis­es­ti kat­soi tehneen­sä osuuten­sa ja pani pel­lolle kaik­ki vähänkin van­hem­mat toimit­ta­jat, yhteen­sä kai noin sata. Suurin este työurien piden­tämiselle on, ettei piden­tämi­nen kan­na­ta työ­nan­ta­jalle; se kan­nat­taa työ­nan­ta­jille kollek­ti­iv­ina, mut­ta ei yksit­täiselle työ­nan­ta­jalle, kos­ka pan­nes­saan ikään­tyneet työn­tek­i­jät put­keen tai eläk­keelle, se saa siir­re­tyk­si omia meno­jaan muille yrityksille.

Työ­nan­ta­jia sank­tioidaan kyl­lä ikäih­mis­ten potkuista, mut­ta se kos­kee vain täysin osaa­mat­to­mia tietämät­tömiä työ­nan­ta­jia. Kun kul­taisel­la, tai vaik­ka vain kuparisel­la käden­puris­tuk­sel­la, saa työn­tek­i­jän allekir­joit­ta­maan paperin, jos­sa tämä irti­sanoutuu itse, ei tarvitse mak­saa mitään. Kun työn­tek­i­jä on täyt­tänyt 63 vuot­ta, hänen savus­tamisen­sa eläk­keelle ei mak­sa työ­nan­ta­jalle edes teo­ri­as­sa mitään.

En kuitenkaan esitä ratkaisuk­si, että työ­nan­ta­jia sank­tioidaan entistä ankaram­min siitä, että työn­tek­i­jä lopet­taa työu­ransa kuusikymp­pisenä, kos­ka täl­löin viisikymp­pis­ten olisi entistä vaikeam­paa päästä töi­hin. Jos ikään­tyneen työn­tek­i­jän irti­san­omista tai päästämistä eläk­keelle ei tehdä työ­nan­ta­jalle kalli­im­mak­si, tulee hänen pitämisen­sä töis­sä tehdä edullisem­mak­si; myös niiden osalta, jot­ka ovat täyt­täneet 63 vuot­ta. Tähän on monia keino­ja, mut­ta yhteistä niille on, että työ­nan­ta­ja­mak­su­ja vähen­netään ikään­tyneiltä, jol­loin niitä pitää tietysti nos­taa muiden kohdal­la. Nos­to­tarvet­ta ei ole, jos keino toimii ja työu­rat pidentyvät.

Superkat­tuma euromääräiseksi

Joskus aiem­min meil­lä oli jär­jestelmä, jos­sa eläke koko 40 vuo­den työuras­ta riip­pui neljän viimeisen vuo­den palka­s­ta. Nor­maalia olisi, että työ­tahti vähän hel­lit­täisi lop­pua kohden, mut­ta tuo eläkesään­tö pakot­ti raju­un lop­pukiri­in jatku­vine ylitöi­neen ja yövuoroi­neen, mis­sä ei ollut inhimil­lis­es­ti mitään järkeä. Nyt ei enää ole näin. Olisi täysin mah­dol­lista pikkuhil­jaa siir­tyä helpom­pi­in ja vähem­män rahakkaisi­in töi­hin.  Tämä olisi luon­nol­lista ja se voisi sopia myös työ­nan­ta­jalle, joka joutuu nyt mak­samaan sat­apros­ent­tisen palkan 80 pros­ent­tis­es­ta työ­panok­ses­ta – eikä ole sik­si kovin innokas edis­tämään työssä jaksamista.

Työkult­tuurimme on edelleen tuol­ta van­han eläkesään­nön ajal­ta ja niin­pä täysil­lä vain lop­pu­un asti! Sään­nöt ovat muut­tuneet, mut­ta superkart­tumas­sa on van­han hios­tusjär­jestelmän piirteitä. Superkart­tuma nos­taa eläket­tä sitä enem­män, mitä korkeam­paa palkkaa viimeis­inä vuosi­na nos­taa. Jos superkart­tuma pois­tet­taisi­in ja laitet­taisi­in eläkkeisi­in euromääräi­nen lisä kart­tuma, joka palk­it­sisi siis työvu­o­sista yhtä paljon siitä riip­pumat­ta, mikä on palk­ka, kun­han ei vain nos­ta eläket­tä, kan­nustin olisi oikeam­man suun­tainen ja vas­taisi myös parem­min ansaintaperiaatetta.

Superkart­tumaan liit­tyy nyt pieni ris­ki. Ei ole aivan tuules­ta tem­mat­tu aja­tus, että pitkään töis­sä jatka­vat ter­veim­mät. Sekään ei tun­nu aivan hölmöltä ole­tuk­selta, että ter­veim­mät elävät mui­ta pidem­pään. Voi tul­la eläke­jär­jestelmälle kalli­ik­si, että mui­ta pidem­pään saa­vat selvästi parem­paa eläket­tä kuin nuoremp­ina kuol­e­vat. Ymmärtääk­seni aktu­aariset laskel­mat on tehty ole­tuk­sel­la, että 63-vuo­ti­aina ja 68-vuo­ti­aina eläk­keelle jäävien eli­na­jan­odote on yhtä pitkä. Kun hyväo­saiset – ja siis keskimäärin parem­pi­palkkaiset – elävät vielä mui­ta pidem­pään, superkart­tuman kan­nat­tavu­us nyky­muo­dos­sa eläkey­htiöille käy kyseenalaiseksi.

Aiem­min töihin

Suo­ma­laiset ovat töis­sä ihan yhtä pitkään kuin muutkin, vaik­ka ”meill’ ukkoina jo syn­tyy sylilapset ja nuori mies on hau­taan valmis jo”. On syytä epäil­lä, että meil­lä ollaan ter­vey­den­ti­laan näh­den pidem­pään kuin Kes­ki-Euroopan mais­sa, jois­sa sen­tään ”tul­ta säihkyy har­maa­hapset ja van­hois­sa hehkuu hen­gen aurinko”.

Opin­noista siir­ry­tään töi­hin paljon mui­ta myöhemmin.

Yksi syy on asevelvol­lisu­us, joka myöhen­tää miesten työurien vuodel­la tai kahdel­la riip­puen siitä, alka­ako asevelvol­lisu­us talvel­la vai kesäl­lä. Toinen syy on opin­to­jen venymi­nen, johon opin­to­tuk­i­jär­jestelmäl­lä on oma vaiku­tuk­sen­sa mut­ta myös sil­lä, että meil­lä ei tyy­dytä väl­i­tutk­in­toon vaan kovin suuri osa koulute­taan tutk­i­joik­si (gradu), vaik­ka tieteel­listä into­hi­moa ei olisikaan.

Kol­mas ja tärkein syy on siinä, että lukion päät­tämisen korkeak­oulu-opin­to­jen ja väli­in jää kol­men vuo­den jono­tu­sai­ka korkeak­oului­hin (tähän tosin sisäl­tyy int­ti­ai­ka), kos­ka mon­es­sa opinahjos­sa pääsyko­keet on tehty niin, että ne tosi­asi­as­sa palk­it­se­vat use­am­mas­ta yri­tyk­ses­tä. Tähän yritet­ti­in muu­tos­ta, mut­ta eduskun­nan oikeusasi­amies sanoi, ettei niin saa tehdä ja ope­tus­min­is­teri totteli.

Yksi lausun­to vas­tasi mon­taa Ahtialan toimikun­nan mietintöä.