Puhe valtuustossa

Use­ampikin on pyytänyt tälle blogille puheen­vuoroani, jon­ka pidin val­tu­us­ton bud­jet­ti­raamin lähetekeskustelus­sa 3.2 Pyyn­nöt joh­tu­i­v­at ilmeis­es­ti siitä, että Hesari kom­men­toi puhet­ta pääkir­joituk­ses­saan. En ole voin­ut toteut­taa toivet­ta, kos­ka puhuin ilman pape­ria. Nyt se on kuitenkin löy­tynyt val­tu­us­ton keskustelupöytäkir­jas­ta, joka tuli kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lis­tan liit­teenä. Tässä siis se puhe niin tak­er­rellen kuin se on pidetty.

Arvoisa puheen­jo­hta­ja!

Täy­tyy sanoa, että min­ua ihme­tyt­tää tämä keskustelun rauhal­lisu­us, kos­ka minä näen tämän kun­nan ja koko oikeas­t­aan Suomen julkisen sek­torin talousti­lanteen kyl­lä aika surkeana tai san­o­taan vaar­al­lise­na. Melkein koko min­un poli­it­ti­nen urani on yleen­sä ollut julkisen sek­torin kar­simista, ja luulen, että jos poli­ti­ikas­sa vielä jatkan, niin se näyt­tää jatku­van samanlaisena.

Ensin­näkin, minus­ta kaupung­in­jo­hta­jan käsi­tyk­set tästä tuloti­lanteesta oli­vat aika real­is­tisia, ja voisin tähän lisätä sen, että vaik­ka meil­lä ei mene niin huonos­ti kuin eräil­lä muil­la savupi­ip­pu­val­taisil­la kun­nil­la tässä maas­sa, niin kyl­lä me pääsemme niidenkin lasku­ja mak­samaan. Sen takia se, että niil­lä menee huonos­ti, tulee johta­maan siihen, että jotenkin sit­ten meil­läkin menee huonosti.

Olen hyvin pes­simisti­nen tuon ener­gialaitok­sen tuloutuk­sen suh­teen, en pelkästään niistä syistä johtuen, joista tääl­lä on keskustel­tu, vaan yksinker­tais­es­ti koen asian sil­lä taval­la, että se ener­giapoli­it­ti­nen tilanne, jos­sa ener­gialaitos on tuot­tanut noin tolkut­to­mia voit­to­ja, ei ole pysyvä. Se ei olisi mis­sään tapauk­ses­sa pysyvä, vaik­ka ei mitään tässä tapah­tu­isi, vaan yksinker­tais­es­ti, jos maas­sa ener­giahuolto jol­lakin tavoin muut­tuu, se ei oikeas­t­aan voi muut­tua kuin siihen suun­taan, että Helsin­gin ener­gialaitok­sen voitot pienenevät.

Suomes­sa on otet­tu minus­ta ihan viisaasti se strate­gia, että kun huolto­suhde heikke­nee, niin ote­taan sit­ten täy­den­nys­tä ulko­mail­ta ja paran­netaan täl­lä tavoin huolto­suhdet­ta, mut­ta tämä ei ole onnis­tunut. Me emme ole onnis­tuneet houkut­tele­maan tähän maa­han sitä työvoimaa, mitä tänne olisi tarvit­tu, ja sen takia tämä ulko­maalaisko­rt­ti ei ainakaan tois­taisek­si ole mei­dän julkisen talouden tilan­net­ta paran­tanut, vaik­ka sen varaan on aika paljon las­ket­tu. Kun nyt kat­soo tuonne ulos pimey­teen ja ihmettelee tätä mei­dän kum­mallista kieltämme, niin ymmärtää, että kaik­ki ne, joil­la on varaa vali­ta, val­it­se­vat sit­ten joitakin mui­ta maita.

On valitet­tavasti san­ot­ta­va, että kun Helsin­gin palvelu­jär­jestelmän kus­tan­nuk­sia kat­soo tilas­to­jen val­os­sa, mei­dän jär­jestelmämme on kallis. Me mak­samme ter­vey­den­huol­losta, opetuk­ses­ta, päivähoi­dos­ta ja melkein kaikesta paljon. Mei­dän palvelumme ovat myös hyviä, mut­ta laat­uero ei selitä tätä hin­taeroa. Voi olla, että nämä tilas­tot ovat epäreilu­ja, mut­ta joka tapauk­ses­sa niitä tilas­to­ja kat­so­taan val­ti­ol­la, ja jos meiltä rahat lop­pu­vat, niin ne sanovat, että ei tule lisää, tehkää itse jotakin tälle kalli­ille järjestelmälle.

Sit­ten täy­tyy sanoa, että kun tässä on joutunut työn puoles­ta tutus­tu­maan muit­ten kun­tien hallintoi­hin, niin mei­dän hallintomme on van­hanaikainen. Kaikessa kun­nal­listaloudessa on se ongel­ma, että tämä kak­soishallinto, jos­sa on luot­ta­mus­mieshallinto ja virkamieshallinto, ei ole kovin dynaami­nen, kos­ka se, että voisimme tehdä uud­is­tuk­sia, edel­lyt­tää, että on dynaamisia luot­ta­mus­miehiä ja dynaamisia virkamiehiä ja vielä samal­la taval­la dynaamisia virkamiehiä yhtä aikaa, ja aina joku näistä edel­ly­tyk­sistä tup­paa puut­tumaan. Muual­la tätä ongel­maa on pystyt­ty ratko­maan niin , että on kehitet­ty työn jakoa siten, että luot­ta­mus­miehet keskit­tyvät tah­tomiseen ja virkamiehet osaamiseen. Meil­lä nämä roolit menevät pahasti sekaisin, ja siinä pait­si saat­taa tul­la osaa­mat­to­mia ihmisiä päät­tämään siitä, mis­sä tarvit­taisi­in osaamista, niin ennen kaikkea se merk­it­see, että se virkamies, jon­ka pitäisi ottaa itseään niskas­ta kiin­ni ja sanoa, että nyt mei­dän pitää mod­ernisoi­da ja uud­is­taa ja ratio­nal­isoi­da tämä touhu, mut­ta ei min­un tarvitse tehdä mitään, kun luot­ta­mus­miehethän oikeas­t­aan ovat tästä vas­tu­us­sa. Sen takia me olemme mon­es­sa asi­as­sa van­hanaikaisem­pia kuin muut suuret kaupun­git tässä maassa.

Mei­dän pitäisi pyrk­iä selvästi keven­tämään hallintoa ja pääsemään irti siitä ansas­ta, että minkään viras­ton ei koskaan kan­na­ta meil­lä säästää mitään, kos­ka jos se säästää, ne rahat menevät kaupun­gin poh­jat­tomaan kas­saan eivätkä jää sen organ­isaa­tion sisälle, mut­ta sen organ­isaa­tion sisälle jää suurem­pi kiire, työ­paine ja se ikävä velvol­lisu­us irti­sanoa omia työ­tovere­i­ta. Sen takia tässä mei­dän brut­to­bud­je­toin­tior­gan­isaa­tios­samme jokaisen organ­isaa­tion kan­nat­taa sala­ta ne säästämisko­hteet, mitkä sil­lä on, tai ei nyt ainakaan kauhean akti­ivis­es­ti niitä etsiä. Ne kun­nat, jot­ka ovat men­neet enem­män net­to­bud­je­toi­tu­i­hin jär­jestelmi­in tai siihen, että niil­lä organ­isaa­tioil­la on omaa rahaa ja jos tääl­lä säästät, niin voit käyt­tää tuol­la sitä enem­män, pystyvät kehit­tämään tätä toim­intaansa paljon jous­tavam­min ja parem­min. Täl­laisia esimerkke­jä mei­dän pitäisi ottaa sen takia, että jos me emme osaa tehdä tätä halvem­mak­si, me ryhdymme solakoit­ta­maan tätä amputoimal­la sitä.

Kiitos.