Työnantajan vastuuttaminen ja syrjintä työhönotossa

(Olen kir­joit­tanut tämän muistin­varais­es­ti ilman mah­dol­lisu­ut­ta tark­istaa tieto­ja. Sik­si tek­sis­sä saat­taa olla asi­avirheitä, joi­ta kor­jaan sitä mukaa kun niitä löytyy)

Lap­sil­isäjär­jestelmä kehit­tyi Suomes­sa per­hep­alkka­jär­jestelmästä. Osa työ­nan­ta­jista mak­soi (miespuolisille!) työn­tek­i­jöille korotet­tua palkkaa, jos näil­lä oli huol­let­tavia lap­sia. Kun per­hep­alkka­jär­jestelmä halut­ti­in ulot­taa kaikki­in palka­nsaa­ji­in, oli pakko ottaa käyt­töön työ­nan­ta­jien väli­nen lap­sil­isä­meno­jen tasaus, jot­ta lap­sil­isän mak­su­velvol­lisu­us ei johtaisi moni­lap­sis­ten per­hei­den elät­täjien syr­jin­tään työhönotossa.

His­to­ri­an peruna meil­lä on sälytet­ty työ­nan­ta­jille run­saasti eri­laisia sosi­aal­isia velvoit­tei­ta. Sairausa­jal­ta pitää mak­saa palkkaa, pien­ten las­ten van­hem­mil­la on oikeus jäädä hoita­maan sairas­tunut­ta las­ta ja saa­da näiltäkin päiviltä täysi palk­ka. Äitiys­lo­ma­l­la ansait­see kesälo­maa, vaik­ka ei tee työtä. Jos työn­tek­i­jä joutuu työkyvyt­tömyy­seläk­keelle, työ­nan­ta­ja mak­saa käytän­nössä eläk­keen omas­ta pus­sis­taan. Tämän käytän­nön var­jop­uole­na on ris­ki, että työ­nan­ta­jat syr­jivät työhöno­to­ssa niitä, joiden osalta ris­ki ylimääräi­sistä kus­tan­nuk­sista on kovin ilmeinen; nuo­ria syn­ny­tysikäisiä naisia, mie­len­ter­vey­deltään hataria, iäkkäitä työn­hak­i­joi­ta ja niin edelleen.

Äitiys

Yrit­täjä­naiset ovat laske­neet, että työn­tek­i­jän äitiy­destä aiheutuu työ­nan­ta­jalle keskimäärin kymme­nen tuhan­nen euron ylimääräiset kus­tan­nuk­set. Pienelle kam­paamoyrit­täjälle rasitus voi olla kohtu­u­ton. Kus­tan­nuk­set aiheutu­vat siitä, että useimpi­en työe­htosopimusten mukaan työ­nan­ta­jan pitää mak­saa äitiyspäivära­han ja palkan ero ainakin kol­men ensim­mäisen kuukau­den ajal­ta. Töi­hin palaa­va voi jatkaa van­hempainlo­maansa viiden viikon kesälo­ma­l­la, jon­ka hän on ansain­nut hoito­va­paansa aikana. Suure­na paran­nuk­se­na on pidet­ty, että val­tio nyky­isin kor­vaa 60 pros­ent­tia tästä loma-ajan palka­s­ta. Suurin kus­tan­nus työ­nan­ta­jalle aiheutuu kuitenkin siitä, että äitiys­lo­ma­lle lähtevälle on palkat­ta­va sijainen, joka on pere­hdytet­tävä työhön. Elinkei­noelämän keskus­li­it­to ei hyväksy laskel­mas­sa ole­via sijaisen koulu­tuskus­tan­nuk­sia äitiy­destä aiheutu­viksi, mitä on vähän vaikea ymmärtää. Ilman muu­ta sijaisen koulu­tusa­jan palk­ka on yri­tyk­selle ylimääräi­nen kus­tan­nus, jol­ta vält­tyy, kun ei palkkaa hedelmäl­lisessä iässä ole­vaa naista. Laskel­mas­ta puut­tuvat kokon­aan kus­tan­nuk­set niistä pal­ka­lli­sista päivistä, jol­loin äiti tai isä on jäänyt hoita­maan sairas­tunut­ta lasta.

Paljon on vaa­dit­tu van­hem­muu­den kus­tan­nusten tasaamista isän ja äidin työ­nan­ta­jien kesken. Mik­si näi­den kus­tan­nusten pitäisi ylipään­sä kohdis­taa nuo­ria palkkaav­ille yri­tyk­sille? Jos nähdään se vai­va, että kus­tan­nuk­sia ylipään­sä kor­vataan, eikö se pitäisi jakaa kaikkien työ­nan­ta­jien eikä vain nuo­ria palkkaavien työ­nan­ta­jien kesken – tai mak­saa suo­raan verora­hoista. Entä jos isää ei ole tai hän on työtön tai opiskelee?

Kus­tan­nuk­sia ei voi kor­va­ta laskun mukaan, kos­ka se vääristäisi käyt­täy­tymistä. Sijaisen pere­hdyt­tämiseen kulu­va aika voisi venähtää kovin pitkäk­si, jos pere­hdyt­tämisa­jan palk­ka sel­l­aise­naan mak­set­taisi­in työ­nan­ta­jalle. Jos val­tio mak­saisi palkan niiltä päiviltä, jol­loin äiti tai isä on kotona hoita­mas­sa sairas­tunut­ta las­ta, huonoina aikoina työ­nan­ta­ja voisi suo­ras­taan pyytää työn­tek­i­jöitä jäämään koti­in. Yksinker­tais­in­ta olisi mak­saa työ­nan­ta­jalle könt­täko­r­vaus, vaikka­pa tuo 10 000 euroa, vak­i­tuises­sa työ­suh­teessa ole­van työn­tek­i­jän jäädessä äitiys­lo­ma­lle. Lapsen sairas­tamis­es­ta aiheutu­vat kus­tan­nuk­set voitaisi­in kor­va­ta myös lasken­nal­lis­es­ti, vaikka­pa kymme­nen päivän palk­ka vuodessa sen van­hempi­en työ­nan­ta­jalle siinä suh­teessa, miten van­hem­mat olet­ta­vat hoito­vas­tu­un sairaas­ta laps­es­ta per­heen sisäl­lä jakautuvan.

Aivan pienistä rahoista ei ole kyse. Jos lap­sia syn­tyy työssä oleville vaikka­pa 40 000 vuodessa, kus­tan­nuk­set tästä oli­si­vat 400 miljoon­aa euroa. Tämä on iso raha, mikä vain osoit­taa, että kyse on isos­ta ongel­mas­ta nuorten nais­ten työ­nan­ta­jille. Se, että kus­tan­nus tasa­taan, ei tee siitä kalli­im­paa. Kalli­im­mak­si itse asi­as­sa tulee nykykäytän­tö, joka pitää tuhan­sia nuo­ria naisia työt­töminä tai keikka­hom­mis­sa, kos­ka työ­nan­ta­jat eivät uskalla heitä palkata.

Mies­val­taiset alat kuitenkin vas­tus­ta­vat kus­tan­nusten tasaamista yleis­es­ti ja teol­lisu­us eri­tyis­es­ti. Teol­li­sis­sa ammateis­sa ikä­jakau­ma on sel­l­ainen, että niin isyy­den kuin äitiy­denkin ris­ki on paljon vähäisem­pi kuin vaikka­pa kampaamoyrityksissä.

Sairaus­vaku­u­tuk­sen 300 päivää

Suomes­sa mak­se­taan sairaus­vaku­u­tusko­r­vaus­ta vain 300 päivää eli noin vuosi. (Sairaus­päivära­havi­ikos­sa on kuusi päivää.) Jos sairau­den aiheut­ta­ma työkyvyt­tömyys jatkuu yli vuo­den, henkilön pitäisi hakeu­tua eläk­keelle. Tämä tuot­taa suuren määrän väli­in­putoa­jia, kun eläke­jär­jestelmän mielestä henkilö ei ole riit­tävän sairas kuu­lu­ak­seen eläk­keelle ja työelämän mielestä taas ei riit­tävän ter­ve, jot­ta voisi pala­ta töi­hin. Jot­ta väli­in­putoamisia ei tulisi, sairaus­päivära­han päät­tymisen jäl­keen voi nos­taa työt­tömyysko­r­vaus­ta, jos ei pääse eläk­keelle. En tiedä, kuka täl­laisen epäortodok­sisu­u­den on keksinyt, sil­lä peri­aat­teessa työt­tömyysko­r­vaus­ta ei pitäisi mak­saa henkilölle, joka ei ole työ­markki­noiden käytet­tävis­sä. Perus­tur­van osalta työ­markki­natu­ki ja alin sairaus­päivära­ha ovat yhtä suuria, mut­ta ansiosi­don­nainen työt­tömyysko­r­vaus on ansiosi­don­naista sairaus­päivära­haa pienempi.

Ruot­sis­sa sairaus­päivära­han mak­sua­jalle ei ole ylära­jaa, vaan sairaus­päivära­haa voi nos­taa vuosia. Tämä on hyvä tietää, kun ver­taa toisi­in­sa Suomen ja Ruotsin siirtymisikiä.

Ongel­man Suomen jär­jestelmä aiheut­taa, kun 300 päivän sään­nön piiris­sä ollut para­nee ja pyrkii töi­hin. Jos sairaus uusii vuo­den sisäl­lä, työ­nan­ta­ja on velvolli­nen mak­samaan sairau­den ajal­ta palkkaa, kuten muillekin työn­tek­i­jöilleen, mut­ta hän ei saa siitä mitään kor­vaus­ta Kelal­ta. Sairas­tu­misen ris­ki pitkään sairas­ta­neel­la on muutenkin korkea, kos­ka pitk­iä työkyvyt­tömyyk­siä aiheut­tavil­la sairauk­sil­la on taipumus uusia. Kohon­nut sairas­tu­mis­ris­ki saa työ­nan­ta­jat muutenkin kavah­ta­maan työhöno­to­ssa. Vaku­u­tuk­sen epäämi­nen estää työhöno­ton kokon­aan. Ei ihme, että mie­len­ter­veyskuntoutu­jien on vaikea päästä Suomes­sa töihin!

Vas­tuu työkyvyttömyydestä

Jos työn­tek­i­jä joutuu työkyvyt­tömyy­seläk­keelle, lasku tästä tulee työ­nan­ta­jalle. Pienet työan­ta­jat jaka­vat mak­sut keskenään, mut­ta suuret joutu­vat mak­samaan jokaises­ta yri­tyk­sessä tapah­tuneesta sairauseläke­ta­pauk­ses­ta osa­puilleen todel­lisen kus­tan­nuk­sen ver­ran.[1] Mak­su 30-vuo­ti­aana eläk­keelle joutu­vas­ta on sato­ja tuhan­sia euro­ja. Raja on liuku­va, jot­ta työkyvyt­tömyys­vas­tu­un pelko ei estäisi yri­tys­tä kas­va­mas­ta. Aiem­min alle 50 hen­gen yri­tyk­set jakoi­vat sairauseläkev­as­tu­un kokon­aan keskenään ja yli 800 hen­gen yri­tyk­set mak­soi­vat ne kokon­aan itse, mut­ta nyt rajat on muutet­tu euromääräisik­si palkka­sum­maan perustuviksi.

Työ­nan­ta­jan kan­nat­taa huole­htia työn­tek­i­jöi­den­sä ter­vey­destä, jot­ta ei jou­tu­isi mak­samaan työkyvyt­tömyy­destä. Tältä osin työ­nan­ta­jan vas­tuu tuot­taa oikean­su­un­taiset kan­nus­timet. Se toimisi, jos olisi tapana men­nä nuore­na töi­hin ja pysyä saman työ­nan­ta­jan palveluk­ses­sa koko ikän­sä. Nyt viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläkkeistä tuot­taa ilmeistä syr­jin­tää työhönotossa.

Vajaakun­toisen palkkaamiseen liit­tyy ilmeinen ris­ki työkyvyt­tömyy­destä. Tämä ris­ki on niin suuri, että se ehkäisee tehokkaasti ter­vey­deltään hor­ju­vien työhön pääsyn. Tämä johtaa eri­tyis­es­ti mie­len­ter­veyskuntoutu­jien syr­jin­tään työ­markki­noil­la.  Ongel­maan on havah­dut­tu. Niin­pä työ­nan­ta­ja ei joudu vas­tu­useen sel­l­aisen henkilön työkyvyt­tömyy­seläk­keestä, joka työ­suh­teen alka­es­sa on merkit­ty vajaakun­toisek­si työn­hak­i­jak­si työ- ja elinkeino­hallinnon ylläpitämään rek­isteri­in.  Tämä pois­taa selkeim­mät tapauk­set, mut­ta niin kuin kaikissa täl­lai­sis­sa on/off ‑sään­nöis­sä, tässäkin on se vika, että väli­maas­toon jää run­saasti lievästi vajaakun­toisia. Etenevät tau­dit, kuten ms-tau­ti, eivät aiheuta vajaakun­toisu­ut­ta heti, mut­ta on help­po ennus­taa, että ne aiheut­ta­vat sitä myöhemmin.

Suurin tap­pio työ­nan­ta­jan sairauseläkev­as­tuu aiheutuu ikään­tyvien työn­tek­i­jöi­den kohdal­la. Enem­mistö työn­tek­i­jöistä siir­tyy van­hu­useläk­keelle sairauseläk­keen kaut­ta. Läh­es jokaiseen siis liit­tyy työ­nan­ta­jalle ris­ki. Jos 30-vuo­tias on saman työ­nan­ta­jan palveluk­ses­sa 58-vuo­ti­aak­si ja jää sit­ten sairauseläk­keelle, se mak­saa euromääräis­es­ti työ­nan­ta­jalle yhtä paljon kuin jos 52-vuo­ti­aana palkat­tu jää sairauseläk­keelle 58-vuo­ti­aana. Suh­teessa henkilölle työaikana mak­set­tavaan palkkaan 52-vuo­ti­aan ris­ki on paljon suurem­pi. Sik­si viisas työ­nan­ta­ja vält­tää ikään­tyvän työn­tek­i­jän palkkaamisen. Vii­sai­ta työ­nan­ta­jia näyt­tää ole­van paljon.

Työl­lisyysastet­ta Suomes­sa alen­taa huo­mat­tavasti se, että työ­nan­ta­jamme ovat kovin valikoivia. Töi­hin kel­paa vain pri­imavä­ki. Jos henkilön ter­vey­teen tai elämän­tapoi­hin liit­tyy minkään­laista riskiä, töi­hin pääsy on vaikea­ta. On san­ot­tu, että suo­ma­laiset työ­nan­ta­jat ovat huono­ja sopeut­ta­maan työolo­ja vajaakun­toisille sopiviksi. Näin voi olla, mut­ta kyl­lä sosi­aalipoli­ti­ikan huonoil­la pelisään­nöil­läkin on asi­aan vaikutusta.

---

[1] Muodol­lis­es­ti tämä vas­tuu toteutetaan siten, että työ­nan­ta­jan eläke­mak­sut riip­pu­vat tilas­toidus­ta työeläk­eriskistä, mut­ta kun laskukaa­van purkaa, sään­tö merk­it­see käytän­nössä, että työ­nan­ta­ja joutuu mak­samaan työn­tek­i­jöi­den­sä sairauseläkkeet.

===========

Tämä artikke­li on osaa luon­nos­ta kir­jak­si, jon­ka aion julka­ista SATA-komitean työn poh­jal­ta. Nämä artikke­lit eivät ole lähel­läkään lop­ullista tek­stiä, vaan olen koon­nut niihin vas­ta suo­rasanaiseen muo­toon kir­joitet­tua mate­ri­aalia. Toivon luk­i­joil­ta asi­a­sisältöön liit­tyviä kom­ment­te­ja, joi­ta tulen käyt­tämään (kor­vauk­set­ta) kir­jas­sa. Kos­ka tek­sti on hioma­ton­ta, stilis­tisiä kom­ment­te­ja ei kan­na­ta esit­tää, mut­ta jos tek­stiä on joil­takin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.