Sosiaaliset terveyserot ovat Suomessa suuria ja tilastojen mukaan ne ovat kasvussa. Terveydentila korreloi voimakkaasti sekä tulotason että koulutustason mukaan. Huolestuttavaa on, että kuoleminen vältettävissä olevat kuolemat ovat lisääntyneet nopeasti huono-osaisimpien keskuudessa. Vältettävissä olevilla kuolemilla tarkoittaan sitä, että ajoissa aloitettu hoito olisi säästänyt kuolemalta.
Sosiaaliset terveyserot ovat vielä tilastoitujakin suuremmat, koska sosiaalisia eroja mittaavat mittarit ovat niin epätarkkoja. Pienituloinen ei välttämättä ole köyhä (lääketieteen opiskelija) eivätkä kaikki vähän koulutetut ole huono-osaisia. Paikkatietojärjestelmät tietävät kertoa, että asunnon sijainnin perusteella mitattu huono-osaisuus tuottaa paljon suuremmat sosiaaliset terveyserot kuin nämä viralliset tilastot.
Asia on kuitenkin monitahoisempi. Koulutus on hyvä mittari poikkileikkaustietona, mutta siitä on hankala tehdä aikasarjoja. Se, että pelkän peruskoulun suorittaneet ovat nyt sairaampia kuin pelkän kansakoulun suorittaneet 50-luvulla voi johtua myös siitä, että ennen näitä oli yli puolet väestöstä, mutta nyt vain jokin kymmenen prosenttia. Joukko on siis paljon valikoituneempaa.
Toinen seikka liittyy siihen, tuottaako huono-osaisuus sairautta vai sairaus huono-osaisuutta. Meritokraattisessa yhteiskunnassa käy helposti niin, että terveimmät valikoituvat hyväosaisten joukkoon ja sairaimmat köyhimpien joukkoon. Mitä vähemmän vanhempien sosiaalinen tausta määrää lapsen tulevan sosiaalisen statuksen, sitä enemmän sairaus ja päihteiden käyttö altistavat köyhyydelle.
Tiedämme, että työttömät ovat sairaampia kuin työssä olevat ja työttömistä pitkäaikaistyöttömissä sairaita on eniten. Tästä ei seuraa, että työttömyys tekisi ihmisistä sairaita. Asiaa on tutkittu seurantatutkimuksella. Sairaus tekee työttömäksi ja huono terveys pitkittää työttömyyttä. Pitkäaikaistyöttömät ovat kyllä yleisesti sairaita, mutta sitä he olivat jo, kun heistä tuli työttömiä. Terveys ei työttömyyden aikana ole keskimäärin pahentunut.
