Sosiaaliset terveyserot ovat Suomessa suuria ja tilastojen mukaan ne ovat kasvussa. Terveydentila korreloi voimakkaasti sekä tulotason että koulutustason mukaan. Huolestuttavaa on, että kuoleminen vältettävissä olevat kuolemat ovat lisääntyneet nopeasti huono-osaisimpien keskuudessa. Vältettävissä olevilla kuolemilla tarkoittaan sitä, että ajoissa aloitettu hoito olisi säästänyt kuolemalta.
Sosiaaliset terveyserot ovat vielä tilastoitujakin suuremmat, koska sosiaalisia eroja mittaavat mittarit ovat niin epätarkkoja. Pienituloinen ei välttämättä ole köyhä (lääketieteen opiskelija) eivätkä kaikki vähän koulutetut ole huono-osaisia. Paikkatietojärjestelmät tietävät kertoa, että asunnon sijainnin perusteella mitattu huono-osaisuus tuottaa paljon suuremmat sosiaaliset terveyserot kuin nämä viralliset tilastot.
Asia on kuitenkin monitahoisempi. Koulutus on hyvä mittari poikkileikkaustietona, mutta siitä on hankala tehdä aikasarjoja. Se, että pelkän peruskoulun suorittaneet ovat nyt sairaampia kuin pelkän kansakoulun suorittaneet 50-luvulla voi johtua myös siitä, että ennen näitä oli yli puolet väestöstä, mutta nyt vain jokin kymmenen prosenttia. Joukko on siis paljon valikoituneempaa.
Toinen seikka liittyy siihen, tuottaako huono-osaisuus sairautta vai sairaus huono-osaisuutta. Meritokraattisessa yhteiskunnassa käy helposti niin, että terveimmät valikoituvat hyväosaisten joukkoon ja sairaimmat köyhimpien joukkoon. Mitä vähemmän vanhempien sosiaalinen tausta määrää lapsen tulevan sosiaalisen statuksen, sitä enemmän sairaus ja päihteiden käyttö altistavat köyhyydelle.
Tiedämme, että työttömät ovat sairaampia kuin työssä olevat ja työttömistä pitkäaikaistyöttömissä sairaita on eniten. Tästä ei seuraa, että työttömyys tekisi ihmisistä sairaita. Asiaa on tutkittu seurantatutkimuksella. Sairaus tekee työttömäksi ja huono terveys pitkittää työttömyyttä. Pitkäaikaistyöttömät ovat kyllä yleisesti sairaita, mutta sitä he olivat jo, kun heistä tuli työttömiä. Terveys ei työttömyyden aikana ole keskimäärin pahentunut.
Tärkeää on erottaa terveyden epätasainen jakautuminen väestössä ja terveyspalveluiden saatavuuden eriarvoisuus. Niillä on monimutkainen vuorovaikutussuhde, mutta ne ovat täysin eri asioita. Usein ne niputetaan yhdeksi suureksi vääryydeksi.
Eri sairauksien vaikutus työkykyyn muuttuu koko ajan työelämän muuttuessa ja hoitomahdollisuuksien parantuessa. Osittain saman etiologian omaavat astma ja paniikkihäiriö ovat hyvä esimerkki. Ensimmäisen invalidisoiva vaikutus on radikaalisti vähentynyt kun jälkimmäisen taas lisääntynyt sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden korostuessa työelämässä.
Yhteiskunnallinen muutos tuntuu johtavan siihen, että jokainen heikosti työllistyvä saa jonkun diagnoosin, yleensä useita. Tämä on medikalisaation sivujuonne ja liittyy yksilöspesifisten ongelmanratkaisukeinojen houkuttelevuuteen. Pitkäaikaistyöttömyys ei vielä ole sairaus mutta katsotaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Oireet tiedetään. Merkittävä komorbiditeetti ja huono ennuste.
Osmo: “Toinen seikka liittyy siihen, tuottaako huono-osaisuus sairautta vai sairaus huono-osaisuutta”.
Kysymys on sekä että tilanteesta. Katso esim. julkaisusta http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/C5194CD2-E716-482E-8761–2683C9D29C1F/0/9801kortteinentuomikoski.pdf sivut 7–9
Osmo: “Tiedämme, että työttömät ovat sairaampia kuin työssä olevat ja työttömistä pitkäaikaistyöttömissä sairaita on eniten. Tästä ei seuraa, että työttömyys tekisi ihmisistä sairaita.”
Eli tämä väite on väärä.
Minulla on tähän lähde, jonka joskus vielä ehdin kaivaa esille. Kyse on seurantatutkimuksesta, jossa seurattiin paneelissa olleiden subjektiivista käsitystä terveydentilastaan. Sen mukaan työttömyys ei aiheuttanut (keskimäärin) sairautta, vaan sairaus aiheutti työttömyyttä. Kyseinen lähde löytyy myös tältä blogilta, mutta vie vähän aikaa löytää se
Relander ja se toinen vastasivat NYT-liittessa kysymykseen “miksi terveelliset elämäntavat korreloivat vahvasti koulutustasoon?” alla olevalla tavalla. Vastaus on mielestäni nerokas:
“Keskimäärin koulutus tekee ihmisistä kilttejä ja vaarattomia. Akateemiset ihmiset yleensä tekevät kaiken oikein niin systeemin kuin oman menestyksensäkin kannalta. He ovat toki kriittisiä, mutta pitää muistaa, että kriittisyyteenkin ovat opettajat heitä kannustaneet.
Koirakoulun käyneet ovat aina valmiita uskomaan, että kannatta tehdä, mitä opettaja sanoo. Akateeminen ihminen siis ajattelee: “Kun teen töitä ja ahkeroin, minut palkitaan”. Samaa logiikka hän soveltaa terveysvalistukseenkin. Rehkintä fysiikan eteen palkitaan pitkällä ja terveellä elämällä.
Sen sijaan kouluttamattoman raatajan elämässä mikään ei ruoki tällaista ajattelua. Kokemus on pikemminkin se, että ponnistelusta ei koidu kovinkaan ihmeellisiä palkintoja. Ja jos tämä totuus pätee työn suhteen, miksi se ei pätisi terveydenkin suhteen?”
New Scientistissa pari viikkoa sitten Special Report, tässä lähinnä verrataan asuinalueita:
http://www.newscientist.com/article/mg20527433.900-poor-neighbourhoods-can-kill.html?full=true
Meillä myös tuore uutinen:
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=4053
Ja vanha:
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3267
Onkohan kyseessä tämä?
Juha Nyman
Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos
Terveydenhuolto
26.4.2002
Lisääkö Työttömyys Pahoinvointia: Paneelitutkimus Suomalaisesta Aikuisväestöstä 1989/90 ja 1997
(Does Unemployment Contribute to Ill-being: Results from a Panel Study Among Adult Finns, 1989/90 and 1997)
(Joku englannin kieleen ihastunut sihteeri on kirjoittanut suomeksikin isolla koko otsikon, se ei liity minuun mitenkään eli suoraan kopsattu yliopiston sivuilta)
Abstraktin pätkä:
Tulosten mukaan työttömyys lisäsi huonoksi arvioitua terveyttä 1.5 kertaisesti, fyysistä toiminnanvajavuutta 1.4 kertaisesti, mutta ei ilmoitettuja sairauksia tai oireita.
Eli tämän tulkitsen äkkipäätä niin, että työttömyys syö itsetuntoa ja laittaa arvioimaan terveydentilanteen huonommaksi, mitä se tosiasiassa on.
Mutta tulkintani oli nyt parista rivistä kyhäisty eli pitäisi tietysti nyt paneuta tutkimukseen perusteellisesti kokonaisuutena ennenkuin sanoo mitään.
Ei ollut kyse tästä.
Tässä on tyypillinen ongelma, joka usein usein ilmenee, mm. kun korrelaatio ja kausalitetti sekoitetaan (tästä saa lukea niin usein mm. Hesraissa). Pertti Töttö on onneksi saanut palstatilaa myös Hesarissa. Eikä aina sekoiteta, mutta kausaliteetin tutkiminen yhteiskuntatieteissä on niin paljon vaikeampaa, mikä johtuu siitä, että ilmiöitä selittää biologia, psyykkinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen — ja niiden yhteisvaikutus. Edelleen menee lehdissä läpi se, että kun kaksi ilmiötä esiintyy samanaikaisesti, toista esitetään toisen syyksi. Vaikka yleensä selittäjänä on kolmas, kolmannet.
Kun ‘perii’ huonot elämäntavat, koulutukseen ei kannusteta, terveys ei kiinnosta, siitä se lähtee. Mielestäni luokkaerot ovat kasvussa, mutta luokkajaon selittäminen ei ole ihan yksiselitteistä. Vaarallisesti lähestymme kuitenkin sellaista (britti-?)yhteiskuntaa, jossa työttömyys periytyy sukupolvisesti. Kun henkiset ja taloudelliset eväät ovat niukat, miten se lapsi siinä oppisi muuta. Joskus köyhyydestä noustiin, kun vanhemmat korostivat koulutuksen tärkeyttä (siksi vieläkin juhlapyhinä Lahdenväylät ym. täyttyvät kun lähdetään kotiseudulle). Nyt tämä ongelma on lähiöissä mutta ihan toisen näköisenä. Vanhempien sosiaalinen tausta määrää lapsen tulevaisuuden eri syistä kuin ennen. Vaikka koulutus olisi kuinka tasa-arvoista (ym.), sillä ei ole merkitystä, jos nuorella on päihdeongelma tai hän oirehtii psyykkisesti. Kärjistäen, ennen köyhien lapset halusivat lapsilleen parempaa, ja tekivät jotain sen eteen (ja lapset etenivät, jos hiukankin oli ‘päätä’). Nykyään usein ongelmissaan olevat vanhemmat eivät kannusta yhtään mihinkään. Ei auta vaikka olisi mahdollisuus, jos kukaan eikä mikään motivoi.
Summa summarum. Selittäjänä sosiaalisille terveyseroille ei ole työttömyys vaan jo sitä aikaisempaan lapsuuteen, nuoruuteen ja sosiaaliseen perimään liittyvät tekijät. Tässä ryhmässä, pitkäaikaistyöttömyys on seuraus, ei syy.
Nyt varmaan löysin oikean!
http://www.vatt.fi/file/torstaiseminaari%20paperit/2006/bockerman_6.4.06.pdf
Onnittelut Elinalle. Tuo se on. Tosin minun lähteeni on suomenkielinen, mutta sama tutkimus.
Ei varmaankaan ollut kysymys myöskään tästä: http://www.uta.fi/~pertti.koistinen/pahkina/juttu3.htm
Tuossa lienee paljon perää.
Lisäksi on myös niin, että kouluttamattomille ei ole enää tarjolla ammatteja, joihin pääsisi töihin. Sekatyömiehiä ei enää ole. Varastomies taitaa olla ainoa ammatti, johon kovin kummallista koulutusta ei tarvita, mutta automaatio vie niitäkin työpaikkoja. Naisilla sama juttu, kaupan kassallakin pitää olla merkonomi (tai vastaava) ja siivous se vasta mutkikasta onkin.
Kannusta siinä sitten, kun on joka puolella seinä vastassa.
Mitenköhän menee sosioekonomisen maantieteen kausaalisuus? Tietysti köyhät lähinnä asuvat köyhien alueilla tai monikulttuurisuustaskuissa (äskettäin kuulemani eufemismi) mutta kuinkahan paljon huono asuinalue lisää sukupolvessa G esimerkiksi huonoa terveyskäyttäytymistä pelkän alhaisen sosioekonomisen tason vaikutusten lisäksi? Varmaankin sukupolvessa G+1 jo sitten enemmän.
En lähtisi vielä tämänkään Elinan löytämän tutkimuksen perusteella tekemään yhtä vahvaa johtopäätöstä kuin Osmo.
Kysymys on subjektiivisesta terveysarviosta, joka joustaa olosuhteiden mukaan. Työttömien terveyteen kohdistuvat ulkoiset terveysvaatimukset (so. yhteiskunnan, työyhteisön, perheen jne. vaatimukset)ovat todennäköisesti alhaisemmat kuin työssäkäyvillä ja työttömät voivat suhteuttaa terveysarvionsa näihin alhaisempiin vaatimuksiin. Työttömien terveydentila on luultavasti myös enemmän heidän oman mutu-tietonsa varassa kuin työssäkäyvillä, jotka ovat säännöllisten terveystarkastusten piirissä. Lisäksi vastaajien joukosta puuttuvat todennäköisesti vakavista mielenterveysongelmista kärsivät, työttömyyden vuoksi itsensä tappaneet jne. Eli aineisto voi hyvinkin olla vino. Tällaisia sekoittavia tekijöitä on useita.
Sitä paitsi tutkijat itsekin toteavat tutkimuksestaan toisessa yhteydessä seuraavasti: “Se ei niinkään ole seurausta siitä, että työttömyyden vaikutuksesta terveydentila heikkenisi. Pikemminkin kyse on
siitä, että työttömiksi valikoituu henkilöitä, joiden terveydentila on jo ennestään heikompi, tutkijat Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas huomasivat.”
Eli eivät hekään kiellä sekä että mahdollisuutta. Pelkästään tämän tutkimuksen perusteella mahdollisuuden kieltäminen olisikin aika uhkarohkea väite.
Tilastollisesti merkitsevällä (oliko se noin) tavalla on selvää, että työttömien olot ovat suorastaan ärsyttävän hyvät. Saisiko jollakin tutkimuksella tuloksen, että työttömyys parantaa kansanterveyttä.
Alkoholismi estää työntekoa ja aiheuttaa sairauksia. Miten pitkälti terveyserot aiheutuvat siitä, että alkoholistit ovat sen vuoksi yliedustettuina sekä köyhissä että sairaissa.
Hamilo pohdiskelee:
[…]kuinkahan paljon huono asuinalue lisää sukupolvessa G esimerkiksi huonoa terveyskäyttäytymistä pelkän alhaisen sosioekonomisen tason vaikutusten lisäksi?
Mitä tarkoitat huonolla asuinalueella, jos asujamiston ei-toivotut ominaisuudet (köyhyys, huono koulutustaso, räikeät päihdeongelmat ja mamutausta vakioidaan)?
Mikä sitten tekee asuinalueesta huonon, jos nämä tekijät poistetaan? Mitä jää jäljelle?
Rumat rakennukset?
Tarkoitatko, että jos yksi rupusakki-perhe asuu Eirassa hyväosaisten keskellä, niin heillä menee paremmin terveyskäyttäytymisen suhteen kuin jos asuisivat Suvelassa? Olisivat vaikkapa saaneet lottovoiton, mutta sehän ei mielenmaailmaa ja sivistys- ja koulutustasoa miksikään muuta. Mutta esität hypoteesin, että terveyskäyttäytyminen muuttuisi?
Kysymys oli kiinnostava, jos vielä vähän tarkennat, niin katsotaan mitä löytyy.
Riippuu sairauden ja terveyden määritelmästä. Työttömällä — vaikka eihän se ole absoluuttinen kategoria — saattaa olla “yllättäen” työssäkäyvää enemmän aikaa esimerkiksi kuntoilemalla hoitaa terveyttään, mutta vastapainona saattaa tulla mökkihöperöyden tuoma henkinen pahoinvointi.
2Alkoholismi estää työntekoa ja aiheuttaa sairauksia. Miten pitkälti terveyserot aiheutuvat siitä, että alkoholistit ovat sen vuoksi yliedustettuina sekä köyhissä että sairaissa.”
Erittäin hyödyllistä luettavaa: Pekka Herlin ‑Koneen ruhtinas. Paha alkoholisti, joka oli töissään iltapäivät kännissä . ja teki loistavaa liiketaloutta myös koko maan kannalta. Hinta oli kova.
Eikös kaikilla muilla kuin työttömillä ole säännöllinen terveystarkastus? Työtönkin saisi toki tarkastuksen kunnalta, mutta monet eivät sellaista hanki, koska siellä voi paljastua jotain ikävää. Toki ihmiset näissäkin asioissa ovat erilaisia.
Jos ei tarkastuksissa käy, siitä on kaksi seurausta: taudit eivät paljastu ja terveyttä ei tule ajateltua, kun ei ole pakko.
Onko iholle yllättäen alkanut ilmestyä luomia? Työssä käyvä tietää, että asia tulee ilmi seuraavassa terveystarkastuksessa ja siksi asiaa on pakko pohtia ja siten oireita tulee myös tarkkailtua. Jos kuitenkin lykkää inhimillisesti asiaa, pakollisessa terveystarkastuksessa asiaa tulee kuitenkin ilmi. Tai ainakin se on paikka kerätä rohkeus ja puhua mahdollisesta syövästä.
Työtön huomaa asian suihkussa mutta sulkee sen sitten pois mielestään. Asiaa ei ole pakko ajatella ja siksi siitä tulee itseltäkin salattu kalvava epäily.
Työttömyys aiheuttaa huono terveydentilaa ja huono terveydentila työttömyyttä. Moni jolla alkoholinkäyttö pysyy työelämän vaatimusten takia vielä juuri ja juuri kohtuudessa, ratkeaa lopullisesti työttömäntä (tai eläkkeellä).
Elina, tarkoitan juuri sitä, että köyhän voi olla edullista asua sosiaalisesta tuetussa rumassa vuokra-asunnossa kivalla alueella, jossa on vain yksi rappu näitä sosiaaliasuntoja kuin alueella, jossa mitään muuta ei ole näköpiirissäkään. Ei siihen tarvita lottovoittoa, ellei kutsu sitten lottovoitoksi juuri sitä että saa sen kaupungin vuokra-asunnon hyvältä alueelta eikä jostain monikulttuurisuustaskusta.