Fortum on tarjonnut ratkaisuksi Helsingin lämmittämiseen massiivista putkea Loviisan kolmannesta ydinvoimalasta Helsinkiin. Miten tähän pitäisi suhtautua, riippuu siitä, miten suhtautuu ydinvoimaan.
a) fundamentalistisen kielteisesti: ydinenergia on Suuri Saatana, jonka kanssa ei pidä olla missään tekemissä. Vastaus oli tässä.
b) kielteisen pragmaattisesti: ei pidä ydinvoimasta, mutta ymmärtää, etteivät omat muskelit riitä ydinvoiman estämiseen. Jos sellainen Loviisaan rakennetaan, on järkevää ottaa edes lämpö talteen. Vähän näin päätti vihreiden puoluevaltuuskunta aikanaan 1990-luvulla, kun Pekka Haavisto toi päätettäväksi kysymyksen ydinvoimalaitosten tehon korottamisesta: jos ensin aiheutetaan turvallisuusongelma, jäteongelma ja vaikka mitä, on hyvä että voimalat tuottavat edes sähköä.
c) tiurilaisen myönteisesti: jos ydinvoimaan ei liity mitään ongelmia, ei myöskään kannata vetää putkea Loviisasta. Se on tolkuttoman kallis ja koska on varauduttava myös seisokkeihin, on rakennettava myös varavoimaa, mikä ei sekään ole halpaa. Kritiikittömästi ydinvoimaan suhtautuvan on syytä puoltaa Helsinkiin Secure-tyyppisiä ydinkäyttöisiä vedenkeittimiä, joita voisi louhia kallioon useampia pieniä niin, ettei yhden sulkeminen kylmentäisi koko kaupunkia. Ruotsalaisten aikanaan kehittämä itsensä vaaratilanteessa sulkeva Secure-keitin ei olisi sen vaarallisempi kuin on Otaniemen ydinreaktori, joka ei sekään ole aivan vaaraton, vaikka on keskellä Otaniemeä. (Otaniemen reaktoria muuten johtaa varmaankin maailman ainoa vihreä ydinreaktorin päällikkö, Iiro Auterinen.)
Loogisesti ottaen ei siis olisi syytä rakentaa putkea Loviisasta. Joko ei ydinlämpöä Helsinkiin lainkaan tai Secure-tyyppisiä vedenkeittimiä.