Yhteisöllinen vuokratalo

Tiedän parikin han­ket­ta, jois­sa toisen­sa tun­te­va kaveripi­iri on perus­ta­mas­sa asun­to-osakey­htiötä rak­en­taak­seen yhteisöl­lisen ker­rostalon. Kyse on jok­seenkin taval­lis­es­ta ker­rostalosta, jos­sa vain asukkaat tun­te­vat toisen­sa entu­ud­estaan. Yhteis­tilo­ja on ehkä vähän enem­män, kos­ka niille voi odot­taa käyt­töä. Helsin­ki on määrän­nyt HITAS-taloi­hin yhteis­tilo­ja, mut­ta ne ovat huonos­sa käytössä, kun asukkail­la ei ole halua tehdä mitään naa­purei­den­sa kanssa.

Täl­lainen han­ke on vain aika kallis ja edel­lyt­tää, että kaveripi­iri on yhtä aikaa samas­sa taloudel­lises­sa tilanteessa. Sik­si näitä syn­tyy niin vähän. Eikä se raken­nut­ta­mi­nenkaan ihan help­poa ole.

Ilmaise­na ajatuk­se­na vuokrat­alo­jen rak­en­ta­jille tar­joan aja­tus­ta yhteisöl­lis­es­tä vuokra-asun­nos­ta. Taval­lis­es­ta ker­rostalosta, joka vuokrataan jollekin porukalle kokon­aisuute­na. Jokaisel­la on oma vuokra­sopimuk­sen­sa, mut­ta asukkaan vai­htues­sa van­hat asukkaat val­it­se­vat uuden – tietysti vuokrata­son pitää tyy­dyt­tää myös omistajaa.

Omis­ta­jaa saat­taa tyy­dyt­tää eri­tyis­es­ti se, että täl­lainen talo pysyy parem­mas­sa kun­nos­sa, kos­ka kaveri­porukan sisäl­lä sosi­aa­li­nen kon­trol­li toimii paremmin.