Tiedän parikin hanketta, joissa toisensa tunteva kaveripiiri on perustamassa asunto-osakeyhtiötä rakentaakseen yhteisöllisen kerrostalon. Kyse on jokseenkin tavallisesta kerrostalosta, jossa vain asukkaat tuntevat toisensa entuudestaan. Yhteistiloja on ehkä vähän enemmän, koska niille voi odottaa käyttöä. Helsinki on määrännyt HITAS-taloihin yhteistiloja, mutta ne ovat huonossa käytössä, kun asukkailla ei ole halua tehdä mitään naapureidensa kanssa.
Tällainen hanke on vain aika kallis ja edellyttää, että kaveripiiri on yhtä aikaa samassa taloudellisessa tilanteessa. Siksi näitä syntyy niin vähän. Eikä se rakennuttaminenkaan ihan helppoa ole.
Ilmaisena ajatuksena vuokratalojen rakentajille tarjoan ajatusta yhteisöllisestä vuokra-asunnosta. Tavallisesta kerrostalosta, joka vuokrataan jollekin porukalle kokonaisuutena. Jokaisella on oma vuokrasopimuksensa, mutta asukkaan vaihtuessa vanhat asukkaat valitsevat uuden – tietysti vuokratason pitää tyydyttää myös omistajaa.
Omistajaa saattaa tyydyttää erityisesti se, että tällainen talo pysyy paremmassa kunnossa, koska kaveriporukan sisällä sosiaalinen kontrolli toimii paremmin.
Yhdysvalloissa on kuulemma perustettu asuinalueita tietyn puolueen tai presidennttiehdokkaan kannattajille.
On tuollaista Suomessa harrastettukin: http://www.tontut.fi/tupsula/
Onko tuollaisia projekteja sitten enempikin?
Tuollainen toiminta saisi yleistyäkin. Nykyäänhän kalliistakin kovan rahan taloista puuttuu sellaisia tiloja, joiden luulisi kuuluvan — jos ei ihan jokaisen niin kuitenkin monen — talon perusvarustukseen:
— Autotalli, jossa asukas voi pestä autonsa.
— Renagsvarasto, jonne laittaa talvirenkaat.
— Viiden neliömetrin kellarivarasto (nykyään tehdään vain 1,5 neliön varastoja).
— Riittävän tilava ja tarpeeksi hyvin suojattu fillarikellari.
— Verstashuone polkypyörien ym. pienlaitteiden korjaukseen sinne autotallin ja varastojen lähelle.
— Kesäsauna katolle, jotta asuntoa ei tarvitse lämmittää hellekudella.
— Takkahuone sinne saunan lähelle. Voisi olla monitoimitila jossa kokontuu yhtiön hallitus, katsellaan elokuvia, ja jota asukas voisi vuokrata vieraittensa yöpymiseen.
— Serverihuone taloyhtiön omalle serverille ym. laitteille.
— Viinikellari.
— Jne.
Taloja on monen kokoisia, samoin asuntoja, joten tarkkoja kustannusvaikutksia lienee melko turha laskea. Kuitenkin 10 % neliöistä yhteiskäyttöön tarkoittaisi karkeasti ottaen 10 % lisää hintaa asuntoneliölle ja hoitokuluille — mutta vastineeksi asumisen laatu kasvaisi elintavoista ja harrastuksista riippuen rutkastikin. Ja ainakin joissakin tapauksisa osan siitä lisähinnasta voisi korvata tinkimällä hieman oman asunnon neliöistä.
Terv JJ
Osmo kirjoitti: “Tiedän parikin hanketta, joissa toisensa tunteva kaveripiiri on perustamassa asunto-osakeyhtiötä rakentaakseen yhteisöllisen kerrostalon.”
Olen itsekin kuullut huhuja, että Oranssi ry. todella puuhaa omilleen tällaista asumismuotoa. En tunne Oranssia muuta kuin vanhana talonvaltaus-sakkina, eli lienevät vihreitä.
Kuinka paljon kaupunki aikoo antaa rahallista tukea?
Mikä on kaupungin etu tukea tällaisen pienen porukan omaa asumisjärjestelyä?
Kun Helsingissä muutenkin aloitetaan liian vähän uusia kohteita, miksi vähäisetkin resurssit kohdennetaan vaihtoehtoasumiseen?
Oranssin kotisivujen mukaan uudet asunnot jaetaan pärstäkertoimen mukaan niin, että ne jotka ovat toiminnassa mukana, saavat ikiaikaisen nautintaoikeuden kaupungin varoilla kunnostettuihin edullisiin asuntoihin.
Kuulostaa kivalta. Oranssi ry. tuo hakematta mieleen Nuorisosäätiön.
Kannattaa mennä Ullanlinnaan kävelylle, niin näkee niitä paljon. Jossakin talossa oli jopa alkujaan yhteiskeittiö! Yhteisöllisyys oli viety hyvin pitkälle. Samanlaista rakentamista oli yleisesti vielä heti sotien jälkeen. Helsingissäkin on taloja, jotka tunnetaan rautatieläisten, reserviupseerien tms. talona.
Vasta 60-luvulla jouduttiin tilanteeseen, jossa grynderit valtasivat markkinat. Kerrostalorakentaminen on sen jälkeen lähtenyt rakentajan, ei tulevan asukkaan ehdoista. Syynä muutokseen oli monia, mutta pahimmat olivat: kaavoituspolitiikka ja pääomaverotus. Eli asumisen ongelmat ovat ihan itse aiheutettuja. 😀
Kaavoitusmonopoli, joka mahdollistaa kuntien peluun, pitää kaataa jollakin tavalla. Uskon, että elintason nousu vähitellen mahdollistaa jälleen normaalin rakentamisen pääomittamisen. Nythän ollaan vuosikymmeniä oltu institutionaalisten rakentajien armoilla ja jälki on hirveää.
New Yorkissa manhattanilla suurin osa omistus asunnoista on juuri tälläisiä Co-Op kerros-taloja jossa nykyiset asukkaat valitsevat uuden asukkaan perustuen esim uskontoon ja ammattiin 😉
Uusia Co-Op taloja on vaikea saada rahoitettua, pankit eivät ilman erittäin suurta käsi rahaa tälläiseen projektiin lainaa, ja siksi niitä ei juuri synny enää ainakaan kalliille alueille, muualla amerikassa jossa on halpoja jo olemassa olevia rakennuksia myytävinä, niitä kyllä syntyy.
http://en.wikipedia.org/wiki/Housing_cooperative#Finance
Pitäisi lisätä että samaa New Yorkissa Osmon ehdotukseen ei siis välttämättä ole omistus/vuokra vaan siis se että rakennuksen nykyiset asukkaat valitsevat uudet, joka ainakin yhdysvalloissa on lain rajamailla jos nojataan ihmisen tiettyihin ominaisuuksin.
Simcity2000 pelissä talot kehittyivät lopulta itsenäisiksi kaupungeiksi.
Usean sadanhengen yhteisökerrostalo jossa huoneistot on tarpeeksi pieniä kapselihotellin kapselin kokoa. Silloin saisi viidensadan euron vuokralla massiiviset yhteiset tilat. Keittiö muuttuisi ilmaiseksi ravintolaksi, olohoune elokuvasaliksi ja sauna kylpyläksi. Elintaso nousisi paremmaksi kuin nykyisin kenelläkään ja kulutus vähenisi. Onko tämä utopiaa?
Tässä on kuvailtu yhden yhteisöllisen talon syntyprosessia:
http://www.loppukiri.fi/historia.htm
Mitähän sitten tehtäisiin kun musta…romaneilla, neek..afrikansuomalaisilla ja rys…venäläisillä ja juop…syrjäytyneillä ei olisi tällaiseen vuokrataloon asiaa?
Yksi syy yhteisöllisten kerrostalojen rakentamiseen on mahdollisuus päästä vaikuttamaan rakentamisen laatuun. Nykyisessä markkinatilanteessa (vahvasti keskittynyt tarjonta, laajalle hajaanunut kysyntä) kuluttajalla ei ole muuta mahdollisuutta vaikuttaa asuntorakentamisen laatuun kuin valita kantakaupungista satavuotias kivitalo (sata vuotta sitten köyhällä kansalla oli varaa rakentaa hyvin). Rakennusyhtiöiden ustuotanto ei kilpaile keskenään laadulla vaan kaikki suoltavat sisältä ja ulkoa samanlaisia elementtitaloja jotka ääni- ja lämpöeristyksen sekä vaikkapa huonekorkeuden osalta täyttävät juuri ja juuri vähimmäisvaatimukset.
Itänaapurissa moinen neuvosto-hippeily tunnetaan termillä kommunalka. Olen kuullut hilpeitä tarinoita venäläisistä kiinteistövälittäjistä jotka sumplivat muuttojärjestelyjä puolen kylän kanssa kun kukaan ei oikein tiedä mitä neliöitä kukakin omistaa, saati mikä on jonkun huoneiston arvo.
Mutta mielenkiintoista tuo että vuokrayhtiö voi valita asukkaansa jonkun tietyn ominaisuuden perusteella. Onhan se ymmärrettävää että vanhusten taloon saavat muuttaa vain yli 55 vuotiaat.
Entäs jos asumisen ehtona on keskituloinen (suomalainen, luterilainen, valkoihoinen) lapsiperhe? Onko jotain asumisehtoa mitä ei saa virallisesti mainita?
Puu vallilassa (Helsingissä) asukkaat keräsivät adressin ja menivät sen kanssa tapaamaan valtuutettuja. Olivat huolestuneita alueen huonosta hoidosta. Asukkaat esittivät myös ideana, että Vallilaan valittaisiin sen perusteella asukkaita, ketkä sitoutuisivat alueen omaleimaiseen puutaloasumismuotoon, jossa yhdessä hoidettaisiin aluetta.
Meillä kerrostaloissa yhteiset kerhotilat jäävät yleensä heikolle käytölle, koska ei ole ketään vastuuhenkilöä, joka katsoisi tilojen perään. Ne menevät huonoon kuntoon, eikä kukaan vitsi niitä sen jälkeen käyttää.
Eikö tämä idea vähän laajempana ole ns. Gated community, jollaista Suomessa vierastetaan kuin ruttoa? Eli siis rakennetaan rikkaita varten asuinalue, jossa on kaikki mahdollinen ja jota pidetään hyvässä kunnossa osin siksi, että asukkaat haluavat siihen panostaa ja osin siksi, että ongelmia aiheuttavaa roskaväkeä ei edes päästetä alueelle sisään.
Esim. Kiinassa rakennetaan tällaisia pilvin pimein (pilvin tosiaan, kun talot ovat jotain 20-kerroksisia) ja niissä palveluita asukkaille on ihan eri tyyliin saatavissa kuin tavallisessa suomalaisessa taloyhtiössä.
Tällaiset aidatut alueet ovat siis paljon yhteisöllisempiä kuin suomalaiset lähiöt, mutta valintaperusteena ei ole mikään muu kuin asukkaiden maksukyky, millä tietenkin vältetään kaikenlainen syrjintä, mikä liittyy siihen, jos aletaan käyttää jotain muita subjektiivisia valintaperusteita. Tämän vuoksi myös asunnon vaihtaminen on helpompaa, koska maksukykyisen ostajan ei tarvitse täyttää jotain muiden talon asukkaiden maksukykyyn riippumattomia kriteereitä (esim. pahimmillaan rasismia).
Suomalainen vastustus liittyy kai ennen kaikkea siihen, että rikkaiden eriytyessä omille alueilleen, tämä välttämättä tarkoittaa myös sitä, että köyhät eriytyvät omilleen.
Ehdotuksessa on miljoona liikkuvaa osaa, ja on vähintäänkin haastavaa sovittaa niitä kaikille ihmisille ja aikakausille talon elinkaaren ajaksi.
Kenties jos rakentaa taloon jumppasalin aerobiciä varten, niin sen voi muuntaa esimerkiksi judosaliksi. Mutta jos rakentaa keilaradan ja kiinnostus lopahtaa niin se oli sitten kallis projekti.
Saattais olla kätevämpää rakentaa vaan tarpeeksi monta taloa, ja sitten jonkun monitoimitalon niiden keskelle. Johon saa uima-altaat ja minigolfradat joita myös käytetään kun lähistöllä on tarpeeksi ihmisiä.
Tuo johtaisi varmasti erillisiin hyväosaisten asuntoalueisiin ja kerrostaloihin, koska heikommilla ei ole sosiaalisia verkostoja eikä heitä niihin huolita. Toisaalta Helsingissä näin on jo nyt ja muualla Suomessa tuollaiseen ei ole kysyntää, koska hyväosaiset eivät juuri asu kerrostaloissa. Siten ihan neutraali juttu.
Kyse oli yksittäisestä talosta, ei aidatusta asuinalueesta, jonka kaduille ei muilla olisi asiaa. Helsingissä on tapana, että asuinalueet koostuvat erilaista taloista, kovanrahan asunnoista, sosiaalisesta vuokra-asuntotaloista, hintasäännöstellyistä omistusasunnoista ja niin edelleen. Niinpä ajatus yhteisöllisestä vuokra-talosta osana tällaista sekasotkua ei johtaisi alueelliseen segregaatioon.
Paljon isompaan segregaarioon johtaa Eiranrannan epäyhteisöllisen asuinalueen 7 000 euron neliöhinta, joka pitää tehokkasti huono-osaiset poissa.
Osmo: “…ei aidatusta asuinalueesta, jonka kaduille ei muilla olisi asiaa. Helsingissä on tapana, että asuinalueet koostuvat erilaista taloista, kovanrahan asunnoista, sosiaalisesta vuokra-asuntotaloista, hintasäännöstellyistä omistusasunnoista ja niin edelleen…”
Tuossahan noita virheitä onkin koko liuta 😉 Kaikki vanhemmat kaupunkialueet on lähes poikkeuksetta rakennettu aidatuin pihoin. Onhan niitä Helsingissäkin kantakaupungissa lukuisasti. Perinteistä puutalokaupunkia ei täällä ole jäljellä merkittävästi.
Vanhat Portsan ja jäljellä olevat Amurin korttelit ovat kaikki suljettuja ja nykyään erittäin haluttuja asuinpaikkoja. Joku arkkitehti voi varmasti kertoa, miksi ja koska kaupunki suunnittelu vinksahti? Mainitut korttelit oli alun perin rakennettu usein siten, että asunotja oli kolmella sivulla ja neljäs sivu oli puuceet. Soveltaen nykypäivään: kolmella sivulla asuntoja ja neljäs sivu autotalleja. Kaikki tarvitsevat autotallin, mutta kukaan ei halua sitä ihan nenän alle.
Er rahoitusmuodot ovat myös hyvin ongelmallisia. Asumisen tukeminen tunnetusti menee suoraan hintoihin. Oli kyse vuokra- tai omistusasumisesta, sitä ei ole järkeä tukea. Hitas on oma soppansa, jonka purkaminen tulee olemaan hankalaa. Siitä kaiketi hyötyvät vain ne, jotka huomasivat ostaa sellaisia ajoissa vuokra-asunnoiksi? 😉
Jopa omakotialueilla on aidattuja pihoja, joille ulkopuoliset eivät saa tulla käyskentelmään. Suljetut pihat ovat aivan eri asia kuin suljetut kadut.
“Kyse oli yksittäisestä talosta, ei aidatusta asuinalueesta, jonka kaduille ei muilla olisi asiaa.”
No, kaipa jos sen talon asukkailla olisi paljon yhteisiä palveluita käytettävissään, he haluaisivat rajata ne vain omaan käyttöön, joten käytännössä kyse olisi kyse samasta asiasta kuin Gated communityssä, mutta vain pienemmässä skaalassa. Oleellinen asia molemmissa on se, että yhteisöllä itsellään on jotain sellaista, joka on kaikille yhteisön jäsenille käytettävissä, mutta johon muut eivät pääse käsiksi.
Periaatteesa kai yhteisöjä voisi luoda sellaiseen mainitsemaasi Helsingin tilkkutäkkiin, jossa eri sosiaaliluokat ovat sekaisin, mutta käytännössä tämä on kai aika lailla vaikeampaa kuin sellaisessa, jossa yhdellä alueella asuu vain samaa porukkaa. Tämä on kai se syy, miksi maissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, he tuppaavat muuttamaan samoille alueille, koska siellä heidän yhteisönsäkin on.
En osaa sanoa, kumpi on pahempi asia, se, ettei yhteisöjä synny, koska ihmiset ovat keskenään niin erilaisia (sekoitetun väestön politiikka), vai se, että yhtenäisten väestönosien yhteisöjä syntyy, mutta nämä ovat sitten suunnilleen sodassa keskenään (alueellinen segregaatio).
Tuo jälkimmäinen on tuntunut tuottavan paljon väkivaltaongelmia länsimaissa, mutta onko niin pakko tapahtua, on toinen kysymys.
En nyt kyllä ymmärrä. Meidän talossamme on kellarisauna, joka todellakin on vain asukkaiden käytössä. Onko tämä jotenkin väärin? Monissa kerrostaloissa on asukkaiden yhteistiloja, jotka on niihin rakennettu kaavamääräyhksllä, mutta eivät nekän ole ulkopuolisten käytössä. Erona tässä olisi vain se, että kun asukkaat tulevat toimeen keskenään, yhtistiloja käytetään.
“Paljon isompaan segregaatioon johtaa Eiranrannan epäyhteisöllisen asuinalueen 7 000 euron neliöhinta, joka pitää tehokkasti huono-osaiset poissa.”
Aika yhteisölliseltä nuo talot minusta vaikuttavat: pesula kuivaushuoneineen, kerhotila, liikuntatila ja kokonainen huoneisto jota voi vuokrata vaikkapa vierailleen. Jos kehitys kulkee kuten muualla kantakaupungissa, sadan vuoden päästä näihin alunperin varakkaammalle väelle rakennettuihin taloihin kehtaa muuttaa jo vihreä eliittikin.
Erittäin hyvä ajatus
Jos ajatus on myös käytännössä hyvä niin siitä seuraa idean kapitalisoituminen markkinoilla. (Siirtyykö kaikki hyvä tai huono välittömästi pääomaan siksi että se joustaa helpoiten markkinoilla vai onkohan kyseessä jokin laajempi ilmiö?)
Jos halukkaita ja sopivia tulijoita on enemmän kuin asuntoja johtaa se vuokratason nousuun tai kynnysrahaan. Jos taas vähemmän niin Yhteisöllinen vuokratalo nopeasti häviää markkinoilta muuttumalla tavalliseksi vuokrataloksi.
Pitäisikö tällaisen vuokratalon “säännöissä” sopia siitä miten odotettavissa olevat uusilta vuokralaisilta saatavat lisäkorvaukset kanavoidaan? Ovatko ensimmäisen yhteisön jäsenet sittenkään yksilöllisesti valmiita tekemään pitkäaikaiset vuokrasopimukset ja tätä kautta valmiita sitoutumaan yhteisöönsä, vai onko sittenkin markkinahintainen toistaiseksi voimassa oleva sopimus parempi “varman päälle”?
Vuokranantajaa voidaan tietenkin vastustaa joukkovoimalla, vaikka massairtisanoutumisella, ja etsiä yhdessä parempi vuokranantaja. Ovatko vuokranantajat valmiita vastaamaan äkillisesti synnytettyyn negatiiviseen julkisuuteen, joka tiiviiltä yhteisöltä kyllä onnistuu?
Osmo:>blockquote>Suljetut pihat ovat aivan eri asia kuin suljetut kadut.
que? Varmaankin siksi, että oikeanlaiset ihmiset puollustavat suljettuja pihoja, mutta vastustavat suljettuja katuja.
Muuten asia olis varmaan enemminkin toisin päin.
Minusta suljetut pihat ja kadut ovat ihan yhtä hyvä juttu, eli ne pitäis molemmat sallia siellä missä ihmiset haluavat niistä maksaa. On tietysti sanomattakin selvää, että kaupungin rahoilla rakennettuja katuja ei pidä rajata vain tietylle porukalle ilman erittäin painavia syitä.
Mielenkiintoinen kysymys on uudehkon yhdenvertaisuuslain tulkinta tässä tapauksessa. Jos kaveriporukalla vuokraamme kokonaisen talon ja otamme samalla taloudellisen riskin alennettua vuokraa vastaan, onko edelleenvuokrauksessa kysymys sijoitusasunnosta vai onko se yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluva oikeustoimi.
Yhdenvertaisuuslaki sanoo mm:
“Edellä 2 §:ssä tarkoitettu työn, irtaimen tai kiinteän omaisuuden tai palvelujen, koulutuksen tai etuisuuksien tarjoaja, joka on iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella rikkonut 6 tai 8 §:n säännöksiä, on velvollinen maksamaan loukkauksesta hyvitystä syrjinnän tai vastatoimen kohteeksi joutuneelle.”
Eli — jos vuokralaiskandidaattien screenausta aletaan harrastaa, pitää luultavasti uskaltaa ottaa riski oikeustoimista ja korvausten maksamisesta. Siinäpähän sitten yrität näyttää toteen ettei Pakastaja-Elvin 70v hylsy johdu siitä ettei hän ikänsä puolesta oikein istu opiskelijayhteisöön.
Tässä Osmon ajatuksessa on kyllä talonpoikaisjärkeä, mutta lainsäädäntö näyttää kulkevan eri suuntaan.
spottun tulkinta on aika tiukka. Esimerkiksi sauna-seuraan (palvelut) pääsee vain usemman vanhan jäsenen suosituksesta.
Minusta näissä hankkeissa on yhteisöllisyyden lisäksi erityisen kiinnostavaa kerrostalon rakentaminen ilman grynderiä. Että tulevat ensimmäiset asukkaat rakennuttavat talon itse.
Pyöräniemi:
Portsa ja Amuri, puutaloalue keskellä kaupunkia, miksiköhän ovat suosittuja? Ei tässä mitään arkkitehtiä eikä kaupunkisuunnittelua tarvita tähän ihmetykseen. Portsan voisi rakentaa vaikkapa Paatisille (Turkua, matkaa keskustasta n. 25 km) mutta ei sinne kukaan muutaisi tuolla hintatasolla. Ja se hintataso on vieläkin liian alhainen. Portsa pitäisi kaavoittaa tornitaloille. No, eihän pitäisi. Mutta Portsa ja Amuri ovat historian oikkuja kaupungin keskustoissa, joihin ei enää ole varaa. Säilyttäkäämme tämä vähä museona. Mutta ko. asuntojen hinnat tulevat edelleen nousemaan suhteessa. Tämä asia ei arkkitehdeistä riipu, enkä tiedä minne Tampereen tai Turun keskustaan voisi nykään suunnitella kaksi(+kellari)kerroksisia puutalovyöhykkeitä?
Spottu:
Vaikka en mikään juristi olekaan, niin kyllähä oikeuskäytännön keskeisimpiä periaatteita on syyttömyysolettama. Eli kyllä se todistustaakka on lähtökohtaisesti sillä “syrjityllä”.
Toisekseen, ym. lain 2 §:ssä sanotaan lain soveltamisesta:
“…
Lakia sovelletaan lisäksi etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on:
…
4) yleisesti saatavilla olevien asuntojen, muun irtaimen tai kiinteän omaisuuden taikka palvelujen tarjoamisesta yleisölle lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvia oikeustoimia.”
Diletanttina tulkitsisisin tuota niin, että lakia ei tässä tapauksessa sovelleta iän perusteella tapahtuvaan syrjintään. Lisäksi esimerkiksi opiskelija-asuntoja, mainitun Saunaseuran palveluja, tms. ei mielestäni voi pitää “yleisesesti saatavilla olevina palveluina”.
Kari
Osmo:“Suljetut pihat ovat aivan eri asia kuin suljetut kadut.”
Jaa miten? Ok, hyväksyn, että jos kyse on kaupungin rahoin rakennetusta ja ylläpidetystä kadusta, niin tietenkään sellaista ei voi sulkea, mutta niissä mainitsemissani Gated community asuinalueissa tiet on kyllä saman grynderin rakentamia kuin talotkin.
Ja sanoisin, että ne mainitsemani Kiinan Gated communityt olivat enemmän sen tyyppisiä, että todellakin vain isohko piha-alue oli suljettu ulkopuolisilta. Kuvaisin niitä suomalaista taloyhtiötä vähän suuremmiksi blokeiksi ja ero suomalaiseen lähiöön on siinä, että kulku alueelle on valvottu. Periaatteessa tämä ei merkittävästi edes eroa kantakaupungin taloyhtiöistä, joissa lukitut ovet ja portit estävät ulkopuolisten sisään pääsyn.
Olisiko nyt siis ok, jos Suomeen joku rakentaisi sanotaan kuudesta 20-kerroksisesta talosta koostuvan asuinalueen, joka olisi aidalla ympäröity ja portilla seisoisi vartiomies, joka päästäisi sisään vain asukkaat (ja vieraat, kunhan saisivat asukkailta tähän hyväksynnän)? Ja tuolla alueella olisi sitten kaikki mahdollinen parturista voimailusaliin ja saunasta lasten leikkipuistoon. Asukkaita tuollaiseen mahtuisi sellaiset reilut 1000.
Grynderin välistä pois ottaminen tekee toki ensimmäisistä asukkaista paljon sitoutuneempia taloon kuin muuten olisivat, mutta samalla se tekee hankkeen toteutumisen entistä epätodennäköisemmäksi. Joku paritalo vielä rakentuukin sillä, että kaksi ystäväperhettä sattuvat olemaan samassa elämäntilanteessa ja päättävät rakentaa talon yhdessä, mutta kerrostalo vaatii paljon enemmän ihmisiä yhteen ja silloin eri vaatimusten yhteensovittaminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Pitää päättää, rakennetaanko sauna vai pesutupa, kerhotila vai autotalli, jne.
Nämä ongelmat sitten toisaalta helpottavat, kun mennään vielä isompaan kokoon, koska usean talon blokkiin on mahdollista rakentaa vaikka ne kaikki. Tosin niin suurissa projekteissa sitten on taas aika lailla toivotonta saada tulevat asukkaat itse ajamaan projekti läpi alusta loppuun asti.
Riccado “… Portsan voisi rakentaa vaikkapa Paatisille (Turkua, matkaa keskustasta n. 25 km) mutta ei sinne kukaan muutaisi tuolla hintatasolla…”
Ei varmasti tuolla hintatasolla, siinä olet oiekassa. Siinäkin olet oikeassa, ettei kukaan muuttaisi Paattisille tuollaiseen asuntoon, koska siellä haetaan luonnon rauhaa ja omakotitaloa. Sen sijaan kannattaa harkita vastaavaa täydennysrakentamista esimerkiksi raitiotielinjojen varrelle. Tehokkuus riittää. Veikkaisin että tehokkuus on jopa suurempi, kuin monessa lähiössä. Silloin kun olisi pitänyt rakentaa kaupunkeja, joku keksi tehdä halvalla kerrostaloja korpeen. Ruotsissa noita virheitä on jo purettu.
“… enkä tiedä minne Tampereen tai Turun keskustaan voisi nykään suunnitella kaksi(+kellari)kerroksisia puutalovyöhykkeitä?”
Ota kartta käteen ja mieti. Hyvää dataa pohjaksi ovat mm. raitioteistä tehdyt selvitykset. Samoin kannattaa katsoa vanhoja asemakaavoja. Tiivistäminen on monissakin paikoissa mahdollista. Helsingissä Arabianranta on yksi menetetty mahdollisuus. Kun tämä tehdään muuttamalla kaavoitusta ja antamalla lisärakennusoikeutta, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Jos kaupunki lähtee pelaamaan, ollaan heikoilla jäillä.
Selkeä taloudellinen kannustin ensimmäisille asukkaille.
Jos talon ensimmäiset asukkaat uskovat asiaansa niin vahvasti että ovat valmiit tekemään talosta hyvin pitkäaikaisen (edullisen) vuokrasopimuksen (tai vaikkapa rakennuttamaan talon alusta alkaen) niin uusien vuokralaisten maksamat korkeammat “yli“vuokrat osaltaan alentavat vanhojen asukkaiden vuokria.
Talon viimeinen “alkuasukas” siten asuu lähes ilmaiseksi tai jopa ansaitsee asumisellaan.
Tällaisia yhteisöllisiä asuntoja tarvitaan erityisesti vanhuksille. Sosiaalisuus antaa henkistä hyvinvointia ja vieressä asuvilta ystäviltä saa tukea ja apua, vaikka ruokaa tai kauppa-asioiden hoitoa, silloin kun itsella on huono päivä. Ja parempana päivänä antaa avun takaisin.
Lainaus: “Oranssin kotisivujen mukaan uudet asunnot jaetaan pärstäkertoimen mukaan niin, että ne jotka ovat toiminnassa mukana, saavat ikiaikaisen nautintaoikeuden kaupungin varoilla kunnostettuihin edullisiin asuntoihin.”
Korjaan virheellistä tietoa. Oranssi ry:n asumitoimintaa ylläpitää yhdistyksen omistama yhtiö Oranssi Asunnot Oy. Asuntokanta on pieni, n. 80 asuntoa. Vapautuvat asunnot laitetaan yleiseen hakuun ja niitä voivat hakea kaikki alle 25-vuotiaat nuoret ja nuoret perheet. Oranssi ry:n kunnostamiin rakennuksiin ei ole käytetty Helsingin kaupungin avustuksia, hankkeet on rahoitettu RAY tuella ja vapaarahoitteisilla lainoilla.
Helsingissä on muutama hanke yhteisöllisen (omistus)kerrostalon rakentamiseksi, kuten Osmo totesi. Yllä on epäilty etteivät ihmisten tarpeet ja toiveet esim yhteistiloissa kohtaa. Tämä riski on olemassa, mutta tavallisissa hankkeissa rakennuttaja päättää mitä tiloja tehdään, samoin kuin millaisia asuntoja ihmiset tarvitsevat. Ostajan on tuolloin ostettava se mitä on tarjolla. Rakennuttamalla talon itse on kuitenkin parempi mahdollisuus saada toiveitaan vastaava asunto ja naapurit jotka ovat myös sitoutuneet taloon.
Ruotsissa näitä yhteisöllisiä taloja on paljon enemmän. Siellä vuokralla asuminen on toki muutenkin yleisempää, joten vuokrayhteisöjäkin on paljon. Joissakin asukkaat ovat ostaneet osuuden yhteistiloista muuttaessaan taloon. Tämä tietysti rajaisi varattomimmat vuokra-asukkaat pois.
Ruotsin yhteisötalojen yhdistys löytyy täältä http://www.kollektivhus.nu/
Yksi helsinkiläinen talohanke täältä http://www.hemistan.fi