Riittääkö perusturva?

Laskel­mani ruokako­rin hin­nas­ta ei ollut tarkoitet­tu osoit­ta­maan, että perus­tur­val­la elää mukavasti, kos­ka  toki ihmi­nen tarvit­see muu­takin kuin ruokaa. Mut­ta jatke­taan laskel­maa. Lähde­tään siitä, että ruo­ka ja juo­mat mak­sa­vat 140 euroa kuus­sa; syödään vähän säästeliääm­min mut­ta ei käytetä alko­ho­lia juuri lainkaan. Lisätään vähän mui­ta menoja.

Kuukausiko­rt­ti 40 €
Puhe­lin 20 €
Vaat­teet 40 €
Tele­vi­si­olu­pa 10 €
Hygien­ia, lääk­keet 30 €
Pien­tä sat­un­naista                     30 €
Yhteen­sä 170 €

Tästä tulee yhteen­sä 310 €. Perus­tur­va on yksinäiseltä aikuiselta 417 euroa/kk, joten mui­hin menoi­hin jää 100 euroa kuus­sa. Koko bud­jet­ti on tässä, jos polt­taa askin tupakkaa päivässä.

Tupakoima­ton selviää jonkin aikaa hyvin, jos asuu varuste­tus­sa asun­nos­sa. Jos näin pitää elää koko elämän­sä ja alkaa täysin tyhjästä ja ostaa tuol­la sadan euron mar­gin­aalil­la joka iki­nen lau­ta­nen, kat­ti­la, tele­vi­sio, pesukone, puhe­lin, tietokone, astia ja niin edelleen, niin ei elämä kovin hääp­pöistä ole. Junalip­pu van­han äidin luo Tam­pereelle (54 €) alkaa tun­tua kalli­il­ta. Koko elämä­naikaise­na tulona tämä on kohtu­ut­toman vähän. Sik­si olen tyy­tyväi­nen ja ylpeä takuueläkkeestä.

Huonos­ti käy myös, jos ei osaa huole­htia raha-asiois­taan. Jos rahat lop­pu­vat ennen kuun lop­pua, koronkisku­rit ryn­täävät paikalle tar­joten pikavippe­jä sato­jen pros­ent­tien vuosiko­rol­la. Kun ei ole rahaa kuukausiko­rt­ti­in, joutuu osta­maan tur­is­teille tarkoitet­tu­ja ker­tal­ip­pu­ja ja niin edelleen. Moni hyväo­sainenkaan ei osaa hoitaa raha-asioi­ta. Mik­si kenel­läkään on luot­toko­rt­ti, jon­ka tar­joa­mas­ta luo­to­s­ta per­itään liki kah­denkymme­nen pros­entin korkoa? Eikö kan­nat­taisi pitää tilit koko ajan vähän plussalla?

Kolikon toinen puoli on, että moni aka­teem­i­nen ja asun­tovelkainen lap­siper­he elää täl­lä kulu­tus­ta­sol­la. Joku taisi blogilla tästä maini­takin. Moni on pienen kir­jan­pito­har­joitel­man jäl­keen tehnyt saman havain­non. Jos on saanut han­ki­tuk­si tai per­i­tyk­si täysin varuste­tun kodin, johon ei tarvitse suorit­taa suuria perushank­in­to­ja, jos har­ras­tuk­set ovat halpo­ja (shak­in­peluu, kir­jas­tos­ta lainatut kir­jat, lenkkeily) ja jos elää vilkkaan ystäväpi­irin keskel­lä eikä kade­h­di naa­purei­den ulko­maan­matko­ja, voi elää täysin tyy­dyt­tävää elämää perus­tur­van varas­sa. Hyväo­sainen pär­jää perus­tur­vankin varas­sa, huono-osainen ei pär­jää. Jois­sakin 80-uvun kom­muuneis­sa elet­ti­in niin hal­val­la, ettei verot­ta­ja sitä enää uskonut, vaan lätkäisi  arvioverotuksen.

Perus­tur­van koro­tus­ta vas­tuste­taan kovin monel­la tahol­la ja eri syistä.

Siitä, mik­si demar­it tai SAK eivät hyväksy perus­tur­van nos­tamista, olen kir­joit­tanut aiem­min. Kokoomuk­sen vas­tus­tus saat­taa lähteä – jos siinä on mitään ratio­naal­isu­ut­ta – tästä hyväo­sais­ten men­estyjien joukos­ta. Hyväo­saiset oli­si­vat myös hyvää työvoimaa. Hei­dän muka­va mut­ta niuk­ka elämän­sä tuot­taisi kansan­taloudelle oikei­ta mene­tyk­siä. Syr­jäy­tyvätkin olisi hyvä saa­da töi­hin, mut­ta hei­dän työ­panok­sen­sa ei olisi kansan­taloudelle yhtä arvokas. Tämä on siis arvaus, yksikään kokoomus­lainen ei ole min­ulle selit­tänyt ymmär­ret­tävästi, mik­si voidaan pan­na sato­ja miljoo­nia met­sän­myyn­ti­t­u­lo­jen verova­pau­teen, mut­ta ei muu­ta­maa kym­men­tä miljoon­aa työ­markki­nat­uen korotukseen.

Voidaan ajatel­la, kuten nim­imerk­ki sari tääl­lä sanoi; työkykyiselle ei pidä antaa kalaa vaan opet­taa kalas­ta­maan. Ei kuitenkaan innos­ta ketään kalas­ta­maan, jos ei saa pitää kalaa itsel­lään. Jos ei halu­ta antaa lisää rahaa työt­tömälle, pitäisi edes tehdä työt­tömälle mah­dol­lisek­si paran­taa ase­maansa ansio­tu­loil­la. Perus­tu­lo­ma­lli (siis real­isti­nen perus­tu­lo­ma­lli) läh­tee tästä ajatuk­ses­ta. Köy­hyy­destä on olta­va real­isti­nen tie ulos. Se, että SATA-komite­as­sa ei saatu sovi­tuk­si perus­tur­van nos­tamista eikä sitä, että avat­taisi­in työt­tömille tie ulos köy­hyy­destä edes työtä tekemäl­lä, oli raivostuttavaa.