Tulonjaon mittareista Gini-kerroin on paras, mutta ei ongelmaton. Siinä on ongelmia sekä suurimpien että pienimpien tulojen kohdalla.
Viime aikoina pohjoismaiden Gini-kertoimet ovat vaihdelleen hyvin rajusti. Perinteisesti tasa-arvoisen Norjankin kohdalla se ylitti vuonna 2005 luvun 0,30, mikä on aika paljon pohjoismaalle. Kyse on satunnaisesti vaihtelevista pääomatuloista. YK näyttää julkistavan Gini-kertoimet liukuvina keskiarvoina, mutta tämäkään ei poista ongelmaa, koska tulojen vaihtelu vääristää ginikerrointa systemaattisesti ylöspäin. Tämä on helppo selittää esimerkillä. Oletetaan, että meillä on kolmen hengen kansantalous, joka koostuu henkilöistä A B ja C. Vuosina 1, 2 ja 3 A:n tulot ovat 100, 0 ja 0, B:n 0, 100 ja 0 sekä C:n 0, 0 ja 100. Mitattuna kolmen vuoden ajalta tulot ovat jakautuneet aivan tasan ja Gini-kerroin on nolla, mutta jokaisena vuonna tulot ovat jakautuneet maksimaalisen epätasaisesti niin, että Gini-kerroin saa arvon yksi.
Pääomatulot ja luovutusvoitot ovat oikeita tuloja, jotka tulee ottaa tulonjakotarkastelussa huomioon, mutta ne pitäisi jaksottaa usealle vuodelle.
Toinen ongelma koskee kaikkein pienituloisimpia. Köyhimmät eivät nimittäin osa alimpaan desiiliin vaan toiseksi alimpaan. Alimpaan desiiliin kuuluvat opiskelijat. Yhden vuoden tarkastelussa opintolainalla sinnittelevä lääketieteen ylioppilas tietysti on kovin pienituloinen, mutta koko elinkaaren yli tarkasteltuna ei kuitenkaan niitä säälittävimpiä.
