Sosiaaliturva on sidottu jokseenkin kokonaisuudessaan indeksiin, tosin sen eri osat eri tavoin ja eri indekseihin. Kannattaa katsoa, mitä nuo indeksit ovat syöneet jotta ymmärtäisi, miten indeksisidonnaisuudet toimivat. Tärkeimmät perusindeksit ovat kuluttajahintaindeksi ja ansiotasoindeksi, joista muut indeksit on johdettu. Lisäksi joissakin maksuissa sovelletaan palvelujen tuotantokustannuksiin vaikuttavia kustannushintaindeksejä, mutta niihin en tässä puutu.
Kuluttajahintaindeksi (elinkustannusindeksi) perustuu tilastokeskuksen hintaseurantaan ja kotitaloustiedusteluihin. Kotitaloustiedusteluissa selvitetään, mitä kansalaiset ostavat ja kuinka paljon ja hintaseurannassa selvitetään, mitä nämä hyödykkeet maksavat. Kotitaloustiedustelujen perusteella tilastokeskus laatii suuren hyödykekorin, joka vastaa kuluttajien keskimääräistä ostoskäyttäytymistä. Koria uudistetaan määräajoin vastaamaan muuttuneita kulutustapoja. Yleisen elintason nousun myötä ryynimakkaran painoarvo laskee ja lampaanfileiden nousee. Siirtyminen lampaanfileisiin ei nosta hintaindeksiä, mutta korin tarkistuksen jälkeen lampaanfileen hinnan muutokset vaikuttavat hintaindeksiin aiempaa enemmän ja ryynimakkaran hintamuutokset aiempaa vähemmän.
Eri hyödykkeiden hinnat muuttuvat aivan eri tahtiin. Työvaltaisten palvelujen hinnat muuttuvat suunnilleen palkkojen vauhdissa kun taas teollisuustuotteiden hinnat ovat automatisoinnin ja globalisaation myötä ansioista laskeneet huomattavasti suhteessa yleiseen ansiotasoon. Uudet tuotteet, kuten matkapuhelimet, ovat markkinoille tullessaan kalliita, mutta niiden hinnat laskevat nopeasti. Kuinka paljon tämä alentaa hintaindeksiä, riippuu siitä, missä vaiheessa uusi tuote otetaan mukaan hintakoriin.
Hintaindeksiin vaikuttavat myös välilliset verot. Jos arvonlisäveroa korotetaan, hinnat nousevat ja tämä näkyy hintaindeksin nousuna. Niinpä perusturvan varassa olevat saavat täyden kompensaation arvonlisäveron korotuksesta. Vastaavasti he eivät hyödy mitään arvonlisäveron alennuksesta – eivätkä hyötyneet juuri mitään myöskään ruuan arvonlisäveron alennuksesta.
Ansiotasoindeksi (palkkaindeksi) kuvaa keskipalkkojen kehitystä kokoaikaisessa ansiotyössä. Indeksissä ovat mukana tulospalkkiot ja muut palkan lisät, mutta ei ylitöiden vaikutusta. Ansiotasoindeksiin vaikuttaa nostavasti sekä se, että palkat nousevat että siirtyminen korkeapalkkaisempiin töihin kohoavan koulutustason mukana. Niinpä ansiotasoindeksi nousee nopeammin kuin eri työtehtävien palkat keskimäärin. Jos kuluttajahintaindeksi laskettaisiin samalla tavalla, kuluttajien siirtyminen ryynimakkarasta lampaanfileeseen nostaisi hintaindeksiä.
Keskiansiot laskevat, jos työaika lyhenee tuntipalkan pysyessä ennallaan. Keskiansioiden aleneminen – tai hidastunut kasvu – näkyy ansiotasoindeksissä, jos työajan lyheneminen on seurausta yleisestä kokoaikaisen työn työajan lyhentämisestä, mutta ei näy, jos se johtuu siirtymisestä osa-aikatyöhön. Niinpä sillä, miten työaika lyhenee, on suuri vaikutus eläkkeiden tasoon ja eläkemaksuihin.
Kutsun jatkossa kuluttajahintaindeksiä yksinkertaisesti vain hintaindeksiksi ja ansiotasoindeksiä palkkaindeksiksi.
Melkein kaikki perusturvaetuudet ovat olleet sidottuja hintaindeksiin. Hallitus on päättänyt vuoden 2011 alusta sitoa hintaindeksiin loputkin, eli sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahan, lapsilisät, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen. Nämä seuraavat siis hintatason muutosta, mutta eivät yleisen elintason nousua. Kuluttajahintaindeksiin on ollut sidottuna myös kansaneläke.
Ansioeläkkeet on sidottu indeksiin kahdella tavalla. Niin kauan kuin eläkevakuutettu jatkaa työelämässä eikä nosta eläkettä, hänen menneet ansionsa otetaan eläkettä määrättäessä huomioon palkkakertoimella, jossa palkkaindeksin paino on 80 % ja hintaindeksin 20 %. Palkkakerroin ottaa siis huomioon yleisen ansiotason nousun melkein kokonaan. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen sovelletaan TEL-indeksiä, jossa painot ovat toisin päin: palkkaindeksin paino on 20 % ja hintaindeksin 80 %. Indeksi korvaa siis lähinnä vain hintojen nousun, reaaliansioiden noususta vain viidenneksen. Aiemmin taitekohta ei perustunut eläkkeelle siirtymiseen vaan ikään. Eläkeläiset pitivät tätä ikärasismina, ja niinpä taitekohta pantiin riippumaan iän sijasta eläkkeelle siirtymisen ajankohdasta. Muutos oli aivan kohtuuton nuorena vammautuneita kohtaan. Tällainen henkilö saattaa olla eläkkeellä puoli vuosisataa saamatta kunnon korvausta yleisen elintason noususta[1]. Kansaneläke tosin on sidottu pelkkään hintaindeksiin, mutta sitä korotetaan aika-ajoin erillisillä päätöksillä.
Vuoteen 1976 asti eläkeindeksi perustui sataprosenttisesti ansiotasoindeksiin. Tämä johti siihen, että eläkkeet nousivat monissa ammateissa palkkoja suuremmiksi, koska ansiotasoindeksi mittaa paitsi palkkojen nousua myös työmarkkinoiden rakennemuutosta, joka kasvattaa korkeaa koulutusta vaativien työtehtävien osuutta.
Ostovoiman pitäisi periaatteessa säilyä, kun perusturva on sidottu hintaindeksiin, mutta käykö näin todella vai köyhtyvätkö perusturvan varassa olevat muun yhteiskunnan vaurastuessa? On useita syitä vastata, että köyhtyvät.
Jonkin määritelmän mukaan köyhyys tarkoittaa sitä, että tulojen mataluus syrjäyttää yleisestä elämänmuodosta. Tulotaso, joka 1950-luvulla riitti hyvään elämään, merkitsisi 2010-luvun Suomessa räikeää erottumista muista. Nyt vaatimukset harrastuksille ja pukeutumiselle ovat aivan toiset, jos ei halua erottua porukasta. Silloin ei tarvinnut autoa, koska muillakaan sellaista ollut; bussilla pääsi minne vain ja kauppa oli kävelymatkan päässä. Kaksikymmentä vuotta sitten tuli toimeen ilman matkapuhelinta, mutta nyt ei oikein tule.
Hintaindeksin nousua hillitsee massakulutushyödykkeiden halpeneminen. Köyhä pystyy kyllä aiempaa paremmin täyttämään lastenhuoneen kiinalaisella rihkamalla, mutta tämä ei auta häntä arkisissa rahahuolissa.
Periaatteessa uutuustuotteiden halpeneminen niiden uutuusarvon heikentyessä alentaa hintaindeksiä. Näin ei kävisi, jos ne tulisivat markkinoille vähän myöhemmin ja valmiiksi halpoina. Peruskännykkä maksoi 1990-luvulla satoja euroja, mutta nyt sellaisen saa muutamalla kymmenellä eurolla. Tämä vaikuttaa hintaindeksiin sitä alentaen. Vaikka siirtyminen matkapuhelinten aikaan on tehnyt köyhän elämän tukalammaksi, hintaindeksissä ne näkyvät hintojen laskuna. Jos peruskännyköitä ei olisi myyty 1990-luvulla lainkaan, vaan ne olisivat tulleet vasta nyt markkinoille nykyisine hintoineen, niiden halpuus ei laskisi hintaindeksiä. Suuri valta on sillä, joka päättää, missä vaiheessa uutuustuotteet otetaan mukaan hintakoriin.
[1] Tätä virhettä kompensoitiin tekemällä työkyvyttömyyseläkkeisiin tasokorotus [en muista kuinka suuri ja missä vaiheessa, täytynee tarkistaa lähteistä]. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten järjestelmä tulee pikkupaikkausten seurauksena koko ajan monimutkaisemmaksi ja kuinka sen osumatarkkuus heikkenee. Tuo kompensaatio korvasi indeksin heikennyksen keskimäärin oikeudenmukaisesti, mutta kompensaatio oli toisille ylimitoitettu ja hyvin monelle räikeästi alimitoitettu. Entinen ikään perustunut taitekohta toimi paremmin.
=====
Tämä artikkeli on osaa luonnosta kirjaksi, jonka aion julkaista SATA-komitean työn pohjalta. Nämä artikkelit eivät ole lähelläkään lopullista tekstiä, vaan olen koonnut niihin vasta suorasanaiseen muotoon kirjoitettua materiaalia. Toivon lukijoilta asiasisältöön liittyviä kommentteja, joita tulen käyttämään (korvauksetta) kirjassa. Koska teksti on hiomatonta, stilistisiä kommentteja ei kannata esittää, mutta jos tekstiä on joiltakin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.